Siirry sisältöön

Toivo Mansner

Wikipediasta
Toivo Mansner
Toivo Mansner kansanedustajana.
Toivo Mansner kansanedustajana.
Kansanedustaja
16.6.1942–5.4.1945, 3.6.1947–21.7.1948    
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt12. marraskuuta 1909
Helsinki
Kuollut10. marraskuuta 1986 (76 vuotta)
Tampere
Ammatti toimittaja

Toivo Hjalmar Mansner (12. marraskuuta 1909 Helsinki – 10. marraskuuta 1986 Tampere) oli suomalainen toimittaja, poliitikko ja kuntajohtaja. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1942–1945 ja 1947–1948 sekä Lauritsalan kauppalanjohtajana 1947–1955 ja Imatran kauppalanjohtajana 1956–1972.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Mansnerin vanhemmat olivat Nummella syntynyt seppä Gustaf Hjalmar Mansner (1886-1918) ja Messukylästä kotoisin ollut Helmi Lehtonen (1886-1962).[1] Hänen isänsä kuoli sisällissodan jälkeen Tampereen vankileirillä.[2]

Helsingissä syntynyt Mansner varttui Tampereella. Kansakoulun käytyään hän työskenteli Hämeen Työväen Säästöpankin juoksupoikana ja vahtimestarina. Suoritettuaan Tampereen kauppa-apulaiskoulun iltakurssin Mansner toimi vuodesta 1928 lähtien pankin konttoristina. Mansner opiskeli Työväen Akatemiassa 1930-1931, minkä jälkeen hän siirtyi SDP:n Pohjois-Hämeen piirisihteeriksi ja aloitti Kansan Lehden toimittajana 1934.[1] Mansner toimi myös pitkään Yleisradion avustajana raportoiden muun muassa urheilutapahtumista ja tekemällä erilaisia reportaasheja.[3][4]

Politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansner oli Tampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen 1934-1947.[5] SDP:n oikeistosiipeä edustanut Mansner taisteli innokkaasti puolueeseen soluttautuneita kommunisteja vastaan jo 1930-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Tamperelaisen kommunistin Paavo Rosmanin mukaan hän toimi välirauhan aikana Valtiollisen poliisin ilmiantajana. Rosman väitti muun muassa Mansnerin kesällä 1940 vasikoineen Tampereen Ammatillisen Paikallisjärjestön kokouksen osallistujia etsivä Frans Valomalle, minkä johdosta kaupungissa pidätettiin useita ammattiyhdistysliikkeessä vaikkuttaneita kommunisteja.[6] Samana syksynä Mansner valittiin Tampereella perustetun Uurtajat-nimisen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Oikeistososialidemokraattien muodostama yhdistys oli suunnattu puolueen vasemmisto-oppositiota, kommunisteja ja Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa vastaan.[7]

Vuonna 1942 Mansner nousi varasijalta eduskuntaan Lahden kaupunginjohtajaksi siirtyneen Olavi Kajalan tilalle. Toisen kerran hänestä tuli kansanedustaja kesäkuussa 1947 Väinö Voionmaan menetettyä henkensä.[1] Sotavuosien jälkeen Mansner oli Tampereen näkyvimpiä sosialidemokraatteja yhdessä Väinö Hakkilan ja Erkki Lindforsin kanssa.[8] Eduskunnasa Mansner riiteli SKDL:n Yrjö Räisäsen ja K. H. Wiikin kanssa syyttäen heitä jälkiviisaudesta jatkosodan suhteen. Mansner syytti heitä myös tekopyhyydestä, koska he eivät sosialistisen eduskuntaryhmän jäseninä olleet vaatineet äänestystä sotaan lähtemisestä ja näin hänen mukaansa hyväksyivät sen. Vastauspuheenvuorossaan Räisänen kyseenalaisti Mansnerin kokemuksen eduskuntatyöstä ja kutsui tätä Horatiuksen sanoja lainaten ”röyhkeäksi parrattomaksi nuorukaiseksi”.[9]

Kauppalanjohtaja Toivo Mansner sikaareineen ja rusetteineen 1967.

Kauppalanjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Mansner valittiin Lauritsalan kauppalanjohtajaksi.[1] Artturi Rannan siirryttyä maaherraksi hänet kutsuttiin 1956 Imatran kauppalanjohtajaksi. Mansnerin johdolla Sumatra kasvoi voimakkaasti ja sitä alettiin Kotkan tavoin kutsumaan ”Savolaisten Amerikaksi”. Hänet tunnettiin myös sikarin tupruttelustaan ja käyttämästään rusetista. Imatran kauppalan muututtua kaupungiksi 1971 Mansner jatkoi tehtävässään kaupunginjohtajan tittelillä. Saavutettua eläkeiän 1972 hän haki vielä kahden vuoden jatkokautta, mutta se kaatui yllättäen sosialidemokraattien vastustukseen, vaikka porvarit olisivat olleet siihen valmiita.[10]

Mansnerilla oli lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton, Suomen Kaupunkiliiton, Suomen Matkailuliiton ja Suomen Säästöpankkiliiton varapuheenjohtaja, Osuusliike Onnin hallintoneuvoston puheenjohtaja sekä Reumaliiton hallituksen ja Matkaravinnon sekä Osuusliike Voiman johtokunnan jäsen.[5] Tampereen Yrityksessä yleisurheilua harrastanut Mansner kuului myös TUL:n Tampereen liittotoimikuntaan.[11][12] Vuonna 1972 hänelle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi. Mansner oli sotilasarvoltaan alikersantti.[5]

Toivo Mansner kuoli Tampereella 76-vuotiaana marraskuussa 1986. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.[13]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivo Mansnerin ensimmäinen puoliso oli Ida Annikki Holm (1912-1942), jonka kanssa hän avioitui 1933. Leskeksi jäätyään Mansner meni 1942 naimisiin Maire Judit Haution (ent. Nordman) kanssa. Heillä oli kolme lasta.[5]

Prenikoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tampereen Yritys 35-vuotias : 1899–1934. Tampere: Tampereen Yritys, 1935.
  • Rainio, Toivo; Mansner, Toivo: Tampereen työväenyhdistys 50 vuotias : 1886–1936. Tampere: Tampereen Työväenyhdistys, 1936.
  • Lahtinen, Aarre; Mansner, Toivo: Lauritsalan sos.dem. työväenyhdistys r.y. 1902–1952. Lappeenranta: Lauritsalan sos.dem. työväenyhdistys, 1952.
  • Mansner, Toivo ym. (toim.): Imatra, Vuoksen kauppala. Imatra: Imatran kauppala, 1958.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 Toivo Mansner Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.7.2009.
  2. ↑ Mansner, Gustaf Hjalmar Sotasurmasampo 1914–1922. 2019. Kansallisarkisto. Viitattu 13.7.2026.
  3. ↑ Radio-ohjelmat. Uusi Suomi, 24.3.1934, nro 81, s. 23. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2026.
  4. ↑ Yleisradio. Karjala, 11.11.1942, nro 260, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2026.
  5. 1 2 3 4 Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 571. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Projekt Runeberg.
  6. ↑ Selin, Sakari: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko : nuoret sodassa Hitleriä vastaan, s. 47, 95–96. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2011. ISBN 978-952-99991-6-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ Tuomisto, Tero: Työväkeä, Sivistystä, Liikettä : satavuotias Työväen Sivistysliitto. Osa 1, s. 313. Helsinki: Into; Työväen Sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-393-076-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  8. ↑ Toveriseura oli Lindforsin luomus 30.10.2019. Demokraatti. Viitattu 13.7.2026.
  9. ↑ Sorri, Juho: ”Häipyneet ovat nyttemmin isänmaalliset sotavalheet” : kuutosten puheenvuorot eduskunnassa 1944–1945, s. 38–40. Maisterintutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Hämäläinen, Jarmo: 1950-luvulla Imatra kasvoi sikareistaan tunnetun Topi Mansnerin johdolla – Valtuustossa pelattiin kovaa peliä, kun demarit ottivat ilon irti porvareiden kohtalokkaasta virheestä (vaatii kirjautumisen) 2.4.2023. Uutisvuoksi. Viitattu 13.7.2026.
  11. ↑ Yleisurheilu- ja pyöräilyvalinnat. Suomen Sosialidemokraatti, 7.6.1931, nro 151, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2026.
  12. ↑ Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 466. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23-2009-6
  13. ↑ Haku | Mansner, Toivo Hjalmar Hautahaku. Viitattu 13.7.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toivo Mansner Wikimedia Commonsissa
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toivo_Mansner&oldid=24114561”