Väinö Sinisalo
| Väinö Sinisalo | |
|---|---|
 Väinö Sinisalo vuonna 1936. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.9.1933–5.4.1945
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1892 Mäntsälä |
| Kuollut | 27. maaliskuuta 1951 (59 vuotta) Riihimäki |
| Ammatti | työmies, vahtimestari |
Väinö Viljam Sinisalo (synt. Heikman, 13. helmikuuta 1892 Mäntsälä – 27. maaliskuuta 1951 Riihimäki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1933–1945.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntsälän Ohkolassa syntyneen Väinö Sinisalon vanhemmat olivat Asikkalasta kotoisin ollut Aleksander Adolf Heikman (1854-1914) ja Maria Henrika Bergström (1859-1935). Köyhän yhdeksänlapsisen perheen poikana Sinisalo joutui jo nuorena töihin. Hän aloitti 11-vuotiaana isänsä apuna ja sai parin vuoden kuluttua rengin paikan Kytäjän kartanossa edeten lopulta muonamieheksi. Myöhemmin Sinisalo työskenteli tulitikkutehtaalla, metsä- ja uittotöissä sekä maatalous-, rautatie- ja rakennustöissä.[2][3]
Sisällissodassa Sinisalo taisteli punakaartin riveissä ja joutui sodan loppuvaiheessa Tammisaaren vankileirille. Sinisalo sai viiden vuoden kuritushuonetuomion, josta hänet armahdettiin syksyllä 1919. Isoveli Hugo Adolf (s. 1889) kuoli nälkään Suomenlinnan vankileirillä. Vapauduttuaan Sinisalo asui jonkin aikaa puolisonsa kotiseudulla Keuruussa, kunnes sai pellonraivaustöitä Hausjärveltä. Vuonna 1920 hän ryhtyi Herajoen työväentalon vahtimestariksi ja muutti perheineen talonmiehen asuntoon.[2][3] Vuodesta 1922 Sinisalo työskenteli myös Valtionrautateiden polttoainevaraston esimiehenä Riihimäellä.[1]
Sinisalo liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1907. Hän oli jäsenenä useissa työväenyhdistyksissä toimien eri tehtävissä kuten puheenjohtajana, sihteerinä ja rahastonhoitajana.[3] 1920-luvulla Sinisalo oli Hausjärven sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja toimi myös kiertävänä puhujana. Vuonna 1922 Sinisalo valittiin Riihimäen kauppalanvaltuustoon, jonka puheenjohtajana hän toimi 1940-1951.[2] Kansanedustajaksi Sinisalo valittiin 1933 ja hän uusi paikkansa kaksissa seuraavissa vaaleissa. Sinisalo oli myös presidentin valitsijamies vuosina 1937, 1940 ja 1943.[1] Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 59-vuotiaana maaliskuussa 1951.[4]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
väinö Sinisalon puoliso oli Keuruun Suojärvessä syntynyt torpparin tytär Lyyli Henriikka Flink (1891-1957), joka työskenteli 16-vuotiaasta lähtien piikana Kytäjän kartanossa. Pariskunta avioitui vuonna 1913 ja sai kahdeksan lasta. Taiteilijaprofessori Veikko Sinisalo oli heidän poikansa.[2]
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riihimäen Peltosaaren kaupunginosassa on Väinö Sinisalon mukaan nimetty katu.[5] Vuonna 1957 Riihimäen kaupungintalon valtuustosalissa paljastettiin Sinisalon muotokuva.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Väinö Sinisalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 28.3.2012.
- ↑ a b c d Kalemaa, Kalevi: Sinisalon Veikko : suomalainen näyttelijä, s. 11–23. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-01397-2-6.
- ↑ a b c Sos.-dem. työläisten ja pienviljelijäin vaaliliiton ehdokkaat Hämeen eteläisessä vaalipiirissä. Hämeen Kansa, 23.6.1939, nro 76, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.10.2023.
- ↑ Kalemaa 1986, s. 62.
- ↑ Lyy, Pia: Visa Tammi, 62, on nähnyt Suomen jokaisen työväentalon – Herajoen työväentalo Riihimäeltä nousee viiden parhaan kohteen joukkoon 28.5.2023. Aamuposti. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Väinö Sinisalon muotokuvan paljastustilaisuus Riihimäen valtuustosalissa 22.2.1957 Riihimäen kaupunginmuseo. Finna. Viitattu 27.10.2023.
|
