Siirry sisältöön

Urho Kulovaara

Wikipediasta
Urho Kulovaara
Urho Kulovaara vuonna 1939.
Urho Kulovaara vuonna 1939.
Kansanedustaja
21.10.1930–19.2.1962
Ryhmä/puolue SDP, TPSL
Vaalipiiri Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt1. maaliskuuta 1889
Kaarina
Kuollut15. kesäkuuta 1964 (75 vuotta)
Turku
Ammatti kansakoulunopettaja

Urho Albinus Kulovaara (vuoteen 1906 Jakobsson,[1] 1. maaliskuuta 1889 Kaarina − 15. kesäkuuta 1964 Turku) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n ja TPSL:n kansanedustajana vuosina 1930–1962.[2] Yhteensä 34 valtiopäivät istunut Kulovaara on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimmista kansanedustajista.

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urho Kulovaara syntyi Turun esikaupunkialueella Nummenpakassa, joka tuolloin vielä kuului Kaarinan kuntaan.[3] Hänen vanhempansa olivat Liedosta kotoisin ollut kirvesmies Gustaf Jakobsson Kauppi (1845-1919) ja Piikkiössä syntynyt Emilia Alexandra Enqvist (1849-1894).[2] Kulovaara valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista 1911, jonka jälkeen hän työskenteli opettajana Koiviston maalaiskunnan Saarenpäässä 1911–1915 ja Turun eri kansakouluissa vuodesta 1915 lähtien.[4]

Kansanedustajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulovaara lähti työväenliikkeeseen sisällissodan jälkeen. Hän oli muun muassa sosialidemokraattisen piiritoimikunnan puheenjohtaja sekä Sosialistin Kirjapainon johtokunnan varapuheenjohtaja. Vuonna 1925 Kulovaara valittiin Turun kaupunginvaltuustoon ja 1930 hänestä tuli kansanedustaja.[5] Sotavuosina 1941–1942 Kulovaara toimi eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana.[2]

SDP:n hajaannuksen aikana hän edusti Emil Skogin johtamaa oppositiota. Heinäkuun 1958 eduskuntavaalien jälkeen Kulovaara siirtyi sosialidemokraattisen opposition eduskuntaryhmään ja toukokuussa 1959 skogilaisten perustaman Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton TPSL:n eduskuntaryhmään.[2] Kulovaara valittiin TPSL:n riveistä Turun kaupunginvaltuustoon 1960, mutta vuoden 1962 eduskuntavaaleihin hän ei enää lähtenyt ehdolle.[6] Kulovaara toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931, 1937, 1940, 1943, 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa.[2]

Kunnallisvaikuttaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulovaara oli merkittävä hahmo Turun kunnallispolitiikassa. Lukuisten lautakuntien ohella hän kuului kaupungin laitosten ja koulujen johtoelimiin. Kulovaara oli myös muun muassa Turun Toverien ja Turun Työväen Teatterin johtokuntien jäsen.[5] Hän on antanut nimensä Martin kaupunginosassa Stålarminkadulla sijaitsevalle Urhonlinnalle. Albert Richardtsonin suunnittelema funkistyylinen kerrostalo valmistui 1939. Kulovaara vaikutti omalla panoksellaan merkittävästi puolikunnallisen rakennushankkeen hyväksymiseen kaupunginhallituksessa. 1950-luvun lopussa Kulovaaran mukaan nimettiin Turun ylioppilaskylässä kulkeva Urho Kulovaaran katu. Kyseessä on ainoa kerta, kun Turussa on nimetty katu vielä elossa olleen henkilön mukaan.[3][7] Vuonna 1961 hänelle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi.[2]

Urho Kulovaara kuoli 75-vuotiaana kesäkuussa 1964. Hänet on haudattu Turkuun Katariinan hautausmaalle.[8]

Urho Kulovaaran puoliso oli pietarinsuomainen kansakkoulunopettaja Toini Maininki (1889-1965), jonka kanssa hän avioitui Säkkijärvessä vuonna 1911.[9] Perheeseen syntyi neljä lasta. Maaherra Esko Kulovaara oli heidän poikansa.[10]

  1. ↑ Nimenmuutoksia. Uusi Aura, 12.5.1906, nro 108 A, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.6.2026.
  2. 1 2 3 4 5 6 Urho Kulovaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.1.2008.
  3. 1 2 Nostalginen Turku: Pitkän linjan päättäjä 8.5.2015. Aamuset. Viitattu 2.6.2026.
  4. ↑ 50-vuotiaita. Opettajain Lehti, 3.3.1939, nro 9, s. 247. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.6.2026.
  5. 1 2 Urho Kulovaara 50-vuotias. Sosialisti, 1.3.1939, nro 50, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.6.2026.
  6. ↑ Junttila, Veli: Kommunistien määrävähemmistö säilyi 4.10.2010. Turun Sanomat. Viitattu 3.6.2026.
  7. ↑ Nimistötoimikunta keksii uudet kadunnimet 17.2.2007. Turun Sanomat. Viitattu 2.6.2026.
  8. ↑ Haku | Kulovaara, Urho Albenius Hautakartta. 2022. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 3.6.2026.
  9. ↑ Perheuutisia. Turun Sanomat, 19.11.1911, nro 2072, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.6.2026.
  10. ↑ Kuka kukin on 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 414. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.