Pielisjärvessä syntyneen Varma K. Turusen vanhemmat olivat työnjohtaja Otto Aleksander Turunen (1875-1920) ja Suomussalmelta kotoisin ollut Elsa Wilhelmiina Levonius (myöh. Huikuri, 1883-1949).[1] O. A. Turunen oli kotiseutunsa työväenliikkeen johtahahmoja ja veljensä Frans Oskarin (1878-1939) kanssa yksi Pohjolan tukkityöläisten lakon organisaattoreista.[4][5][6][7] Hän oli myös ehdolla vuoden 1917 eduskuntavaaleissa, mutta jäi varasijalle.[8]Yleislakon jälkeen Turunen toimi Lieksantyöväen järjestyskaartin päällikkönä. Hänet vangittiin sisällissodan alkupäivinä ja tuomittiin valtiopetoksesta kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen.[9] O. A. Turunen kuoli Tammisaaren pakkotyölaitoksessaespanjantautiin juuri ennen armahdustaan tammikuussa 1920 Varma K. Turusen ollessa kuusivuotias.[10]
Keskiyö-orkesteri Joensuussa 1934. Varma K. Turunen (vas.), Otto Tolanen, Esa Pakarinen ja Eino Kosonen.[11]
Varma Kosto Turunen herätti usein huomiota erikoisilla etunimillään. Turusen mukaan tyttövauvasta olisi tullut Varma Kerttu, mutta poikana hänet nimettiin kolmivuotiaana tulirokkoon kuolleen isoveljensä mukaan. Kirkkoherran kauhisteltua lapselle annettua nimeä isä vastasi sen kostavan esipolville tehdyt vääryydet, jolloin pappi varoitti koston voivan langeta myös vanhemmille. Varma K. Turunen kertoi nimen viitanneen hänen isänsä Venäjän vallan aikana kokemaansa vainoon. Viimeisessä Tammisaaren vankileiriltä lähettämässään kortissa O. A. Turunen oli kehottanut poikaa muistamaan nimensä.[12][13]
Varma K. Turunen (vas.) ja rintamakirjeenvaihtaja Matti Lilja jatkosodan aikana elokuussa 1941 Ontrosenvaarassa.
Turunen liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen heti 18 vuotta täytettyään. Hän vaikutti muun muassa Joensuun sosialidemokraattisessa nuoriso-osastossa ja piirijärjestössä, kuului Joensuun Työväen Näyttämön johtokuntaan ja toimi Suomen Työväen Musiikkiliiton paikallisosaston sihteerinä.[17] Turunen oli lahjakas puhuja ja taitava lausujana, joka kirjoitti myös itse työväenlehdissä julkaistuja runoja.[2]Työväen akatemian kurssin suoritettuaan hän työskenteli Helsingissä Suomen Liiketyöntekijäin Liiton järjestäjänä 1938–1939. Turunen valittiin kansanedustajaksi vuonna 1939, jolloin hänestä tuli 26-vuotiaana eduskunnan nuorin jäsen.[1][18]Jatkosodan aikana Turunen vieraili rintamalla kiertävänä viihdyttäjänä ja hengennostattajana eli niin sanottuna ”korsukolpörtöörinä”.[19] Hän toimi myös Nuorten Kotkien puheenjohtajana 1943-1951 ja oli Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton varapuheenjohtaja.[1][20]
Kansanedustajan tehtäviensä ohessa Turunen työskenteli Suomen Liiketyöntekijäin Liiton tiedotussihteerinä ja toimistonhoitajana 1939–1948 sekä Yleisradion esitelmäosaston apulaisosastopäällikkönä 1948–1954. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950 ja 1956.[1] Vuoden 1962 presidentinvaaleihin Turunen lähti Honka-liiton valitsijamiesehdokkaana, mutta Olavi Hongan luovuttua hän oli Rafael Paasion listoilla.[21] Pudottuaan eduskunnasta samana keväänä pidetyissä vaaleissa Turunen työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton arkistonhoitajana ja järjestöpalvelun johtajana vuoteen 1970.[1][22] Eläkkeelle jäätyään Turunen muutti Polvijärven Sammakkovaaraan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.[2][12] Turunen on haudattu sukuhautaan Lieksan Mähkön hautausmaalle.[23]
Viisi vuotta sanoin ja kuvin : Helsingin liiketyöntekijäin yhteistyöjärjestön (YTJ:n) toimintaa vv. 1938–1943. Helsinki: Helsingin liiketyöntekijäin yhteistyöjärjestö, 1943.
Työtä ja tuloksia : Suomen liiketyöntekijäin liitto r.y. 30 vuotta 1917–1947. Helsinki: Suomen Liiketyöntekijäin Liitto, 1947.
Kysy sinä – minä vastaan! : Suomen liiketyöntekijäin liitto r.y. keskustelun ja väittelyn kiirastulessa. Helsinki: Suomen Liiketyöntekijäin Liitto, 1948.
↑Juhlallinen jäähyväisilta Joensuun Työväen Näyttämöllä näyttelijä Varma K. Turusen kunniaksi. Kansan Voima, 27.9.1938, nro 108, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
↑Huuska, Olavi: Oon soittoniekka huoleton... Suvannon Seutu, 1990, nro 7, s. 11–12. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.3.2024.
↑Varma Kosto Turunen. Kansan Voima, 29.6.1939, nro 69, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.3.2024.
↑Virkkunen, Janne: Eduskunta siirrettiin yötä myöten sotaa pakoon Kauhajoelle. Helsingin Sanomat, 30.11.1979, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.3.2024.
↑Soranta, Pauli: Komministeri Elis Manninen poliittisena vaikuttajana 1952–1968, s. 56–57. Pro gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varma K. Turunen Wikimedia Commonsissa
