Hjalmar Lindqvist
| Hjalmar Lindqvist | |
|---|---|
 Hjalmar Lindqvist vuonna 1927. |
|
| Kansanedustaja | |
|
21.10.1930–31.8.1933, 1.9.1937–5.4.1945
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Oulun pohjoinen, Oulu |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. elokuuta 1887 Korpilahti |
| Kuollut | 5. joulukuuta 1966 (79 vuotta) Haukipudas |
| Ammatti | kirvesmies |
Hjalmar Lindqvist (7. elokuuta 1887 Korpilahti – 5. joulukuuta 1966 Haukipudas) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1930–1933 ja 1937–1945.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hjalmar Lindqvist syntyi Korpilahdella Selma Matintytär Lindqvistin (s. 1860) aviottomana lapsena. Isän henkilöllisyydestä kiersi erilaisia huhuja, joista erään mukaan kyseessä oli P. E. Svinhufvud. Lindqvist vihjaili itsekin Svinhufvudin olevan hänen isänsä.[2]
Kansakoulun käytyään Lindqvist lähti 15-vuotiaana töihin Kotkaan Norjan sahalle. Pari vuotta myöhemmin hän kiersi jonkin aikaa Peräpohjolan, Ruotsin, Norjan ja Venäjän metsätyömaita. Vuonna 1906 Lindström sai paikan Martinniemen sahalta, jossa hän oli työläisten perustaman Haukiputaan lastausyhdistyksen leivissä. Lindqvist kuului yhdistyksen johtokuntaan ja toimi ammattiosastonsa puheenjohtajana. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Martinniemen saha suljettiin, jolloin hän lähti Muurmannin ratatyömaalle. Lindqvist palasi Haukiputtaalle sahan jälleen käynnistyttyä 1917. Hän työskenteli myös kirvesmiehenä.[2][3][4]
Politiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindqvist liittyi SDP:n jäseneksi jo Kotkassa, mutta poliittinen ura käynnistyi vasta 1917, jolloin hänet valittiin Martinniemen työväenyhdistyksen johtokuntaan sekä kunnan taksoituslautakuntaan.[2][4] Yleislakon aikana Lindqvist liittyi Haukiputaalle perustettuun työväen järjestyskaartiin, josta myöhemmin muodostettiin punakaarti. Sisällissodan alettua hän matkusti 2. helmikuuta Ouluun, mutta ei ilmeisesti osallistunut kaupungissa seuraavana päivänä käytyihin taisteluihin. Punaisten antauduttua Lindqvist vangittiin Oulun työväentalolta ja passitettiin Raatin vankileirille. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen liittymisestä valtiopetokseen.[5] Lindqvist armahdettiin jo marraskuussa 1918.[2]
1920-luvun alussa Lindqvist erosi kommunistien valtaamasta Martinniemen työväenyhdistyksestä ja liittyi sosialidemokraattien haltuun jääneeseen Oulun työväenyhdistykseen.[2] Vuonna 1925 hänet valittiin Haukiputaan kunnanvaltuustoon ensimmäisenä sosialidemokraattina. Uuden kunnallisvaalilain mukaisessa valtuustossa oli aikaisemmin istunut ainoastaan porvareita ja kommunisteja.[6] Vuosien 1928–1929 satamalakon jälkeen aatteelle oli jälleen kysyntää ja kesällä 1930 Martinniemeen perustettiin Lindqvistin aloitteesta uusi sosialidemokraattinen työväenyhdistys sekä puutyöläisten ammattiosasto. Hänet valittiin molempien puheenjohtajaksi.[2]
Kansanedustajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyllä 1930 Lindqvist valittiin eduskuntaan, mistä hän putosi jo seuraavissa vaaleissa. Vuonna 1937 Lindqvist toimi presidentin valitsijamiehenä. Sosialidemokraatit asettuivat Kyösti Kallion taakse ja estivät näin Lindqvistin isänään pitämän Svinhufvudin valinnan presidentiksi. Samana syksynä hän nousi varasijalta kansanedustajaksi V. O. Kilpeläisen menetettyä henkensä.[2] Lindqvist oli presidentin valitsijamies myös 1940 ja 1943.[1] Lindqvist putosi toistamiseen eduskunnasta vuoden 1945 vaaleissa, jonka jälkeen hän yritti vielä paluuta kahdesti.[2]
Kansanedustajanuransa päätyttyä Lindqvist työskenteli rakennusurakoitsijana ja keskittyi kunnalliselämään. Hän oli Haukiputaan kunnanvaltuuston jäsen vuoteen 1964 ja toimi pitkään valtuuston puheenjohtajana.[2] Lindqvist vaikutti myös edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä. Hän oli muun muassa Oulun Osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen.[4] Hjalmar Lindqvist kuoli 79-vuotiaana joulukuussa 1966. Hänet on haudattu Haukiputaan uudelle hautausmaalle.[7]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hjalmar Lindqvistin puoliso oli Jenny Matilda Haapanen (1892-1961).[7] Heillä oli kolme lasta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Hjalmar Lindqvist Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.12.2010.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Hjalmar Lindqvist (arkistoitu sivu) Kirjastovirma. Arkistoitu 21.9.2020. Viitattu 4.7.2026.
- ↑ Haukiputaan lastausyhdistyksen syyskokouksessa. Kansan Tahto, 5.11.1912, nro 254, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.7.2026.
- 1 2 3 Henkilötietoja. Pohjolan Työmies, 7.8.1937, nro 61, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.7.2026.
- 1 2 Valtiorikosylioikeuden akti 647 – Lindqvist, Jalmari Selmanpoika Valtiorikosylioikeuden aktit. 18.7.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 4.7.2026.
- ↑ Vaalien tulokset maaseudulla. Pohjolan Työmies, 6.12.1925, nro 134, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.7.2026.
- 1 2 Hjalmar Lindqvist Suomen kirkot ja hautausmaat. Viitattu 4.7.2026.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Utriainen, Pentti: Kotikyläni Martinniemi : elämää piipun juurella. Martinniemi: tekijä, 2009. ISBN 978-952-92-5315-9
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
