Emil Huunonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emil Huunonen (15. heinäkuuta 1901 Johannes12. syyskuuta 1959 Helsinki) oli sosiaalidemokraattinen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huunosen vanhemmat olivat merimies Aukusti Huunonen ja Iida Jukka. Käytyään kansakoulun Huunonen työskenteli satama- ja lautatarhatyömiehenä Johanneksessa ja Viipurissa vuoteen 1933 saakka. Hän oli Viipurin läänin läntisen vaalipiirin sos.dem piirisihteerinä 19331938 ja Suomen kutomateollisuustyöväen liiton sihteerinä 19381943. SAK:ssa Huunonen toimi pääsihteerinä 19431946 ja puheenjohtajana 19461949.

Huunonen oli SDP:n kansanedustajana 19481953. Hän oli K. A. Fagerholmin I hallituksessa 1949–1950 II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri, II sosiaaliministeri ja II kansanhuoltoministeri. Urho Kekkosen II hallituksessa 1951 Huunonen oli II sosiaaliministerinä ja Kekkosen III hallituksessa hän oli II sosiaaliministeri 19511953, II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 19511952 ja 19521953 sekä siinä välissä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1952.

Ministeriuransa jälkeen Huunonen oli Outokumpu Oy:n sosiaalijohtaja ja johtokunnan jäsen 19541959.

Huunonen oli presidentin valitsijamies vuoden 1950 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Viipurin kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Onni Peltonen
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1952
Seuraaja:
Eetu Karjalainen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.