Tyyne Leivo-Larsson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyyne Lilja Leivo-Larsson
Tyyne Leivo-Larsson.jpg
Tyyne Leivo-Larsson vuonna 1948.
Suomen pääministerin sijainen
Kuuskosken hallitus
26.4.1958–29.8.1958
Edeltäjä Reino Oittinen
Seuraaja Johannes Virolainen
Sosiaaliministeri
Fagerholmin I hallitus
4.3.1949–18.3.1949
Törngrenin hallitus
5.5.1954–20.10.1954
Fagerholmin II hallitus
17.5.1957–27.5.1957
Edeltäjä Valdemar Liljeström
Esa Kaitila
Eino Saari
Seuraaja Aleksi Aaltonen
Onni Peltonen
Irma Karvikko
Ministeri sosiaaliministeriössä
Fagerholmin I hallitus
29.7.1948–17.3.1950
Kekkosen V hallitus
20.10.1954–3.3.1956
Fagerholmin II hallitus
3.3.1956–17.5.1957
Kuuskosken hallitus
2.5.1958–29.8.1958
Edeltäjä Onni Peltonen
Aku Sumu
Johannes Tiainen
Erkki Lindfors
Seuraaja Erkki Härmä
Johannes Tiainen
Johannes Tiainen
Rafael Paasio
Kansanedustaja
1948–1957, 1966–1970
Tiedot
Syntynyt 3. maaliskuuta 1902
Uusikirkko
Kuollut 1. elokuuta 1977
Helsinki
Puolue SDP, TPSL
Puoliso Bror Nils Larsson
Ammatti sosiaalijohtaja, suurlähettiläs

Tyyne Lilja Leivo-Larsson (o.s. Leivo; 3. maaliskuuta 1902 Uusikirkko1. elokuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen suurlähettiläs ja kansanedustaja. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka toimi suurlähettiläänä Oslossa 1958–1966 ja lähettiläänä Reykjavíkissa 1958–1964 (suurlähettiläänä 1964–1965) ja ensimmäinen pohjoismaalainen nainen, joka johti hallitusta, kun hän toimi pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958. Hänet valittiin eduskuntaan ensin SDP:n riveistä vuosina 1948–1957 ja sitten TPSL:n jäsenenä vuosiksi 1966–1970. Tänä aikana hän toimi TPSL:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hän meni naimisiin vuonna 1937 Bror Nils Larssonin kanssa.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyne Leivo osallistui punaisten puolella 16-vuotiaana sisällissodan Tampereen taisteluun. Mahdollisesti hän oli mukana ryhmässä, joka viime hetkellä murtautui ulos piiritetystä kaupungista. Runoilija Kössi Kaatra kuvaa hänet taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessakin kuljettaa haavoittuneita.[2]

Tyyne Leivo suoritti keskikoulun 1918 Helsingin uudessa tyttökoulussa. Hän opiskeli vuosina 1925–1929 Kansalaiskorkeakoulussa tähdäten sanomalehtitutkintoon mutta ei saattanut tutkintoa valmiiksi.[3]

Toiminta eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnassa Leivo-Larsson oli pankkivaliokunnan, työväenasiainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Lisäksi hän oli Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen. Urbaaninan legendana kerrotaan, että eduskunnan käsitellessä 1958 voimaan tullutta merimiesverolakia, olisi Leivo-Larsson jossain vaiheessa tokaissut, että eikö merimiehille soveltuisi paremmin huvivero. 

Ministeriydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • II sosiaaliministeri 1948–1950, 1954–1957 ja 1958–1958
  • sosiaaliministeri 1954–1954 ja 1957–1957
  • pääministerin sijainen ja salkuton ministeri 1958–1958

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tyyne Leivo-Larsson. Yle Elävä arkisto. Viitattu 15.6.2013.
  2. Haavoittunut enkeli. Päivä Tamprereella 1918. Tallennettu 15.6.2013
  3. Historia paljastaa Leivon karikatyyrin. (Uutinen historiateoksesta ”Elämää ja taistelua: Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja sen edeltäjät 1925–2010”.) Demokraatti, 2013, nro 12.6.2013. Helsinki: Kust. Oy Demari. ISSN 2242-6892.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leivo-Larsson, Tyyne: Elämässä tapaa ja tapahtuu. Weilin+Göös, 1970.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Valdemar Liljeström
Esa Kaitila
Eino Saari
Suomen sosiaaliministeri
1949
1954
1957
Seuraaja:
Aleksi Aaltonen
Onni Peltonen
Irma Karvikko