Olavi Honka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olavi Honka

Olavi-Honka-1954.jpg
Honka vuonna 1954

Oikeuskansleri

1956–1961

Edeltäjä Carl Gustaf Möller
Seuraaja Antti Hannikainen
Tiedot
Syntynyt 7. huhtikuuta 1894
Nurmes
Kuollut 29. huhtikuuta 1988 (94 vuotta)
Helsinki
Koulutus oikeustutkinto (1915)
varatuomari (1917)

Olavi Uno Viktor Honka (vuoteen 1905 Bremer; 7. huhtikuuta 1894 Kuusisto29. huhtikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen juristi. Honka oli oikeuskansleri vuosina 1956–1961.

Honka pääsi ylioppilaaksi vuonna 1911, suoritti oikeustutkinnon 1915 ja sai varatuomarin arvon 1917. Virkaura alkoi Turun hovioikeudessa, minkä ohella hän oli sivutoiminen asianajaja. Pula-aikana 1930–1934 hän toimi pelkästään asianajajana, mutta palasi hovioikeuteen ja yleni lopulta asessoriksi. Vuonna 1937 Hongasta tuli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos.[1]

Honka esiintyi syyttäjänä useissa poliittisissa oikeudenkäynneissä 1920- ja 1930-luvuilla. Hänet nimitettiin 1941 Päämajan sotilashallintokomentajan lainopilliseksi avustajaksi, ja vuosina 1942–1945 hän toimi palkkasäännöstelyn toiminnanjohtajana. Presidentti J. K. Paasikivi nimitti Hongan oikeuskansleriksi tammikuussa 1956; kyseessä oli yksi viimeisistä Paasikiven suorittamista virkanimityksistä.lähde?

Honka-liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi puoluetta (SDP, Kansallinen Kokoomus, Suomen Kansanpuolue, RKP, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto) päättivät yhteisessä neuvonpidossaan 16. maaliskuuta 1961 muodostaa ns. Honka-liiton ja asettaa Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 presidentinvaaliin istuvaa presidenttiä Urho Kekkosta vastaan. [2] Tämän jälkeen SDP:n puoluevaltuuskunta ja Kokoomuksen puoluekokous vahvistivat valinnan. [2]

Suurelle yleisölle melko tuntematon ja poliittisesti kokematon Honka oli nimenomaan Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtajan Veikko Vennamon löytö hajanaisen rintaman yhteiseksi ehdokkaaksi.lähde?[3] Ensimmäisenä Honkaa olivat pyytäneet ehdokkaakseen SDP:n edustajat 22. helmikuuta 1961 puheenjohtaja Väinö Tannerin johdolla.[2]

Honka luopui kuitenkin ehdokkuudesta ennen valitsijamiesten vaalia noottikriisin yhteydessä. Hongalla ei ollut aikaisempaa poliittista kokemusta, mitä moni piti kuitenkin jopa hyvänä asiana. Hänen veljensä, entinen kansanedustaja Aarne Honka, oli toiminut kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 1942–1946.[1][4]

Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.[5] Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”.[6]

Muistelmissaan Olavi Honka on kuvannut myös Honka-liiton eräänlaisen jälkinäytöksen. Honka ilmoittautui vuonna 1962 avoimeksi tulleeseen oikeusministeriön lainvalmistelukunnan vanhemman jäsenen virkaan, mutta häntä ei valittu tähän tehtävään. Hongan käsityksen mukaan silloinen pääministeri Ahti Karjalainen esti hänen valitsemisensa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi-Fakta (WSOY, 2002)
  • Olavi Honka: Muistelmia ja mielipiteitä (WSOY, 1972)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Honka, Olavi Uuno Viktor Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 2.9.2014.
  2. a b c Suomi, Juhani: Lohen sukua - Urho Kekoonen, s. 312. Otava 2010, Helsinki.
  3. Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi, s. 109. Helsinki: Otava, 1991.
  4. Aarne Honka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.9.2014.
  5. Jakobson, Max: Pelon ja toivon aika, s. 332. Otava 2001, Helsinki.
  6. Kekkonen, Urho: Kirjeitä myllystäni 1, s. 138. Otava 1976, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kautto, Timo: Honka, Olavi (1894–1988). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

 

Edeltäjä:
Carl Gustaf Möller
Oikeuskansleri
1956–1961
Seuraaja:
Antti Hannikainen