Eino Kujanpää

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Nikolai Kujanpää (aiemmin Syrjänen, 16. tammikuuta 1904 Tammela11. kesäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Kujanpää oli SKDL:n kansanedustaja vuosina 1945–1951. Hän vaikutti myös Forssan kauppalanvaltuustossa sekä Suomen kommunistisessa puolueessa, Rakennustyöläisten liitossa ja Sodan ja Fasisminvastainen Työ -järjestön sihteerinä. Kujanpää oli poliittisista syistä vangittuna vuosina 1937–1940 ja 1941–1944.[1]

Kujanpää valittiin eduskuntaan Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä maaliskuun 1945 vaaleissa. Hän kuului kulkulaitos-, puolustusasiain- ja suureen valiokuntaan.[1]

Kujanpää opiskeli 1920- ja 1930-luvuilla Neuvostoliitossa ensin Kansainvälisessä Lenin-koulussa (peruskurssi 1931, jatkokurssi 1933) ja myöhemmin Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa. Hän käytti salanimiä Lars Lukander (1931) ja Edvard Moren (1933). LVKY:n käytyään Kujanpää komennettiin Suomeen puoluetyöhön. Sotien jälkeen hän nousi neuvostokokemuksensa ansiosta nopeasti kommunistien hierarkiassa. Kujanpää johti SKP:n Forssan osastoa. Vuonna 1947 puolueen kaaderiosasto huomautti Kujanpäätä käytöksestä 1930-luvulla ja sota-aikana. Asiasta ei tehty julkista, mutta Kujanpää joutui palaamaan kirvesmieheksi.[2]

Ennen vuotta 1922 Kujanpää eli huutolaisena, paimenena ja renkinä. Vuoteen 1951 asti hän työskenteli Forssassa kirvesmiehenä ja autonkuljettajana. Vuosina 1951–1970 Kujanpää elätti itsensä kirvesmiehenä ja konepuuseppänä Helsingissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eino Kujanpää Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938 (SKS 2006) Bibliotheca Historica 105, s. 356, 372, 397 & 429.