Vain kansakoulun ja käsityöläiskoulun käynyt Tainio työskenteli vuodesta 1919 alkaen työväenliikkeen eri kirjapainoissa Pohjois-Suomessa. Vuosina 1926–1929 Tainio toimi Pohjan Voima -lehden toimittajana sekä toimistonhoitajana, kunnes hänet vangittiin ensimmäisen kerran. Ennen vangitsemistaan Tainio oli myös Työväen urheiluliiton Lapin piirisihteeri.[1] Julkisen toiminnan ohella Tainio vaikutti salaisessa Suomen kommunistisessa nuorisoliitossa.[2]
Vapauduttuaan vuonna 1944 Tainio meni mukaan julkisen kansandemokraattisen liikkeen toimintaan. Vuonna 1945 hänet valittiin SKDL:n kansanedustajaksi ja järjestön Lapin piirisihteeriksi. Tainio nousi myös SKP:n keskuskomiteaan ja SKDL:n liittotoimikuntaan.[1] Vuonna 1949 Tainio oli yksi Kemin "veritorstaihin" päättyneen lakon johtajista.[3]
SKP:n jakauduttua 1960-luvun lopulla asettui Tainio tukemaan puolueen oppositiota. Keväällä 1969 hänet valittiin opposition perustaman Kommunistien maatakäsittävän neuvottelukunnan 16-henkisen työvaliokunnan jäseneksi.[4]
Tainio valittiin presidentin valitsijamieheksi neljästi vaaleissa 1950, 1956, 1962 ja 1968.[1]
Kemin puistoon lähelle Kemin kaupungintaloa pystytettiin vuonna 1981 Ensio Seppäsen veistämä Eino Tainion muistomerkki Vaikka läpi harmaan kiven.[5]
