Arvo Riihimäki syntyi Lavian Niemenkylässä torppari Kaarlo Matinpoika Stenmanin (1870–1924) ja Aleksandra Vilhelmiina Penttilän (1869–1952) nelilapsiseen perheeseen.[2] Hän teki maataloustöitä synnyintorpassaan ja toimi Niemenkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1914 lähtien.[3] Riihimäki oli myös Porissa ilmestyneen Sosialidemokraattin Lavian kirjeenvaihtaja.[4]
Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Riihimäki toimi heinäkuusta 1917 lähtien raittiusvalvojana Porin miliisilaitoksella. Sisällissodan aikana maaliskuussa 1918 järjestyksenpito siirtyi Porin punakaartille, johon myös Riihimäki liittyi palvellen kansliatehtävissä punakaartin tiedonantotoimistossa. Punaisten jätettäessä Porin 13. huhtikuuta Riihimäki pakeni muiden punakaartilaisten joukossa kohti Itä-Suomea. Toukokuun alussa hän jäi saksalaisten vangiksi Hollolassa ja joutui Hennalan vankileirille. Elokuussa 1918 Riihimäki sai 9 vuoden tuomion valtiopetoksesta. Arvid Strukelin johtama Porin suojeluskunnan esikunta vaati hänelle kuolemanrangaistusta ja myös Lavian suojeluskunnan esikunta esitti saman toiveen.[4]
Vapauduttuaan armahduksen myötä 1920-luvun alussa Riihimäki ryhtyi pienviljelijäksi ja lähti mukaan kommunistisen Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen toimintaan. Vuoden 1924 eduskuntavaaleissa hän viranomaisten lakkauttaman SSTP:n toimintaa jatkaneen Sosialistisen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaalijärjestön ehdokkaana.[5] Eduskuntaan Riihimäki valittiin STPV:n listoilta vuonna 1927.[1]
Riihimäen kansanedustajakausi katkesi heinäkuussa 1930, kun sisäministeri E. V. Kuokkanen määräsi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen painostuksesta kaikki STPV:n 23 kansanedustajaa pidätettäväksi epäiltynä ”maanpetoksellisesta toiminnasta”.[6] Riihimäki onnistui piileskelemään viranomaisilta joulukuun puoliväliin saakka, jolloin hän yritti rajan yli Neuvostoliittoon yhdessä Pohjan Voiman toimittajan Väinö Aaltosen kanssa. Rajavartiosto sai heidät kiinni KivennavanKarvalassa, ja keväällä 1931 Turun hovioikeus antoi Riihimäelle kahden vuoden vankeustuomion valtiopetoksen valmistelusta.[7][8]
Jatkosodan päätyttyä kommunistien toiminta laillistettiin ja Riihimäki palasi politiikkaan SKDL:n riveissä. Hänet valittiin eduskuntaan jälleen vuonna 1945. Riihimäki oli Lavian kunnallislautakunnan jäsen jo 1920-luvulla, ja myöhemmin 1940–1950 luvuilla hän toimi kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Vuonna 1966 Riihimäelle myönnettiin 1966 kunnallisneuvoksen arvonimi.[1]
