Siirry sisältöön

Martta Lehtonen

Lisää linkkejä
Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Martta Kurkilahti)
Martta Lehtonen
Kansanedustaja
2.9.1927–15.11.1927
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt8. tammikuuta 1900
Helsinki
Kuollut3. marraskuuta 1976 (76 vuotta)
Helsinki
Ammatti konttoristi, toimittaja

Martta Matilda Lehtonen (myöh. Kurkilahti, ent. Tenhunen, 8. tammikuuta 1900 Helsinki – 3. marraskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuonna 1927.[1] Hän aiheutti valtakunnallisen kohun jättämällä eduskunnan vain parin kuukauden jälkeen ja muuttamalla siirtolaiseksi Kanadaan.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martta Lehtosen vanhemmat olivat Teuvalta kotoisin ollut Jaakko Vihtori Lehtonen (1866-1936) ja Matilda Lehtonen (1870-1951).[1] Tyttökoulun ja kauppakoulun käynyt Lehtonen oli ilmeisesti jo 1920-luvun alussa siirtolaisena Pohjois-Amerikassa.[2]lähde?

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen palattuaan Lehtonen työskenteli Työläis- ja Talonpoikaisnaisten Lehden konttoristina ja toimittajana.[1] Maanalaisessa SKP:ssa hän käytti puoluenimeä ”Terttu”.[3] Lehtonen tunnettiin lahjakkaana agitaattorina, jonka tehtäviin kuului naisjaostojen salaisten kokousten organisointi.[4][5] Hän johti myös SKP:n Helsingin paikalliskomitean naisjaoston toimintaa.[6] Lehtonen oli myös STPV:n piiriorganisaationa toimineeseen Helsingin vaalikomitean jäsen.[7] Hänet valittiin eduskuntaan 1927.[1] STPV:n naiskansanedustajat vaativat muun muassa valtion ja työnantajien kustantamaa äitysvakuutusta sekä vastustivat Tannerin hallituksen kaavailemia yksityisiä lastentarhoja, joissa heidän mukaansä työläislapsista oli uskonnon avulla tarkoitus tehdä ”riistäjien orjia”. Vaihtoehdoksi tarjottiin saksalaisen Friedrich Wilhelm Foersterin kehittämiä työkouluja.[8][9] Lehtonen ehdotti myös lastentarhojen kunnallistamista sekä perustettavaksi niiden toimintaa valvovia vanhempainneuvostoja.[10]

Siirtolaiseksi Kanadaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtosen ura kansanedustajana jäi kahden kuukauden pituiseksi hänen muutettuaan Kanadaan sisarensa Lydia Maria Lehtosen (s. 1909) kanssa marraskuussa 1927.lähde? Asiasta nousi valtakunnallinen haloo, kun Lehtonen ei ollut pyytänyt vapautusta tehtävästään. Tapauksen kerrottiin olleen ainutlaatuinen eduskunnan historiassa.[11][12] STPV:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauritz Rosenberg toimitti Lehtosen eronpyynnön puhemiehistölle vasta viikon kuluttua.[13] Eduskuntaryhmä oli jo ennen Lehtosen matkaa hyväksynyt hänen eronsa, vaikka totesikin, ettei kansanedustaja ole oikeutettu jättämään velvollisuuksiaan.[14] SKP:n Suomen byroon mielestä Lehtosen olisi pitänyt pyytää puolueelta lupa muuttoonsa.[15] Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Yrjö Lehtinen.[1]

Lehtosen edesottamuksia puitiin ahkerasti lehdistössä. STPV:n eduskuntaryhmän kerrotiin hyvästelleen sisarukset Helsingin rautatieasemalla.[12] Turusta he jatkoivat Tukholman kautta Göteborgiin ja sieltä edelleen höyrylaiva Drottningholmilla Kanadaan.[11][12] Matkustusasiakirjoissa Lehtonen ilmoitti olevansa siviilisäädyltään rouva ja lähtevänsä hakemaan työtä palvelijana.[16] Sanomalehdet tiesivät Lehtosen oleskelleen aikaisemminkin Kanadassa, jossa hän oli myös solminut avioliiton.[11][12] Maahanmuuttoviranomaiset pidättivät sisarukset Halifaxissa, mutta lopulta heille myönnettiin oleskelulupa. STPV:n äänenkannattaja Työväenjärjestöjen Tiedonantaja väitti pidätyksen johtuneen Etsivän keskuspoliisin yhteydenotosta.[17]

Jälkipyykki ja naisviha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martta Lehtonen pidätetään. Pilapiirros Matti Meikäläinen -lehdessä.

Lähdön syistä esitettiin erilaisia arveluita. STPV:n eduskuntaryhmän lausunnon mukaan syynä olivat yksityisasiat.[14] Mauritz Rosenberg kertoi Lehtosen saaneen sähkeen, jossa hänelle tarjottiin työpaikkaa.[18] Joidenkin väitteiden mukaan taustalla oli puoluetovereiden taholta Lehtoseen kohdistunut painostus.[19] Porvarilehtien mukaan häntä pidettiin puoluejohdon suosikkina, joka oli päässyt kykyjään edellyttämää korkeampaan asemaan vaalilistojen kärkeen.[16] Lehtosen vihjattiin jopa ”muhinoineen” Rosenbergin kanssa.[20] Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija Yrjö Räisänen kuitenkin sanoi hänen ansainneen paikkansa selvitymällä voittajana käymissään väittelyissä.[21] Lehtosen epäiltiin myös sekaantuneen sotilasvakoiluun[11] tai Tampereella paljastuneeseen kommunistijuttuun,[18] jonka yhteydessä hänen kontakteihinsa kuulunut Eva Korhonen oli äskettäin vangittu. Viranomaiset kiistivät olevansa Lehtosen perässä.[22][21][23][12]

Lähtönsä jälkeen Lehtosta tituleerattiin poliittisten vastustajien keskuudessa muun muassa ”vallankumousprinsessaksi”, jonka väitettiin joutoaikoinaan keimailleen ympäri Helsinkiä ja yrittäneen käyttää viehätysvoimaansa valtiollisia salaisuuksia tietävien miesten pyydystämiseen.[24] Sosialistin pakinoitsijan Ano Airiston mukaan Lehtonen oli ”bobbatukkainen ja onduleerattu kommunistineitonen”, joka miellytti porvareita toisin kuin esimerkiksi ”mylviväksi derviššiksi” luonnehdittu William Tanner.[25] Helsingin Sanomat kertoikin ”valkotukkaisen” Lehtosen puhuneen selvästi ja asiallisesti, kun taas ”hapannaamaisten” mieskommunistien ulosanti sai porvarien vatsan sekaisin.[26] Airiston mukaan Lehtosen kaltainen ”polkkatukkainen mamselli” olisi maan asioiden hoitamisen sijaan pitänyt lähettää ravintolasaleihin jatsaamaan.[25] Räisänen taas totesi shinglatun ja onduleeratun Lehtosen sopivan paremmin kähertämön mainoskilveksi.[20] Satakunnan Kansan pakinoitsijan ”Juhan” mukaan Lehtosen olisi pitänyt kestää kokemansa henkinen painostus, kuten hän oli kestänyt ”ruumiillisen painostuksenkin”.

Kanadaan muutettuaan Lehtonen työskenteli muun muassa oikolukijana.[1] Lehtonen oli mukana muun muassa Pohjois-Ontarion Women's Labour League -järjestön suomalaisen osaston toiminnassa.[27] Myöhemmin hän asui puolisonsa Simo Kurkilahden kanssa Torontossa kunnes palasi Suomeen 1940-luvun lopussa.[28][1] Martta Lehtonen kuoli Helsingissä 76-vuotiaana marraskuussa 1976. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[29]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Martta Lehtonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 15.11.2009.
  2. ↑ a b Katainen, Elina: Vapaus, tasa-arvo, toverillinen rakkaus : perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointi suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä ennen vuotta 1930, s. 133. Väitöskirja. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2013. ISBN 978-952-5976-10-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 828. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Kommunistrepresentanten som avreste. Hufvudstadsbladet, 10.11.1927, nro 304, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025. (ruotsiksi)
  5. ↑ Kommunistien julkinen toiminta. Uusi Aura, 19.10.1928, nro 287, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  6. ↑ Suurjutun toinen näytös Turun hovissa. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 2.8.1928, nro 129, s. 1, 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  7. ↑ Saarela 2008, s. 819.
  8. ↑ Saarela 2008, s. 608.
  9. ↑ Katainen 2013, s. 246–247.
  10. ↑ Välimäki, Anna-Leena; Rauhala, Pirkko-Liisa: Lasten päivähoidon taipuminen yhteiskunnallisiin murroksiin Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka, 2000, nro 5, s. 390. Julkari – STM:n hallinnonalan avoin julkaisuarkisto. (PDF) Viitattu 12.4.2025.
  11. ↑ a b c d Kommunistiedustaja poistunut maasta. Uusi Aura, 10.11.1927, nro 305, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  12. ↑ a b c d e Omituinen ja äkkinäinen matkustaminen. Suomen Sosialidemokraatti, 9.11.1927, nro 260, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  13. ↑ Lakiehdostus asevelvollisille myönnettävistä lomista muodostui eduskunnassa luottamuskysymykseksi. Helsingin Sanomat, 16.11.1927, nro 311, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  14. ↑ a b Edustaja Martta Lehtosen eroaminen eduskunnasta. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 15.11.1927, nro 265, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  15. ↑ Saarela 2008, s. 159.
  16. ↑ a b Kommunistiedustaja Martta Lehtosen maastapoistuminen. Uusi Suomi, 10.11.1927, nro 260, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  17. ↑ Martta Lehtonen on saanut luvan jäädä Kanadaan. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 23.1.1928, nro 18, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  18. ↑ a b Kommunistinen kansanedustaja poistunut äkkiarvaamatta maasta. Hämeen Sanomat, 9.11.1927, nro 259, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  19. ↑ ”Severi”: Ravistuu ja rakoilee. Kansan Lehti, 11.11.1927, nro 262, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  20. ↑ a b ”Juha”: Pientä pakinaa. Satakunnan Kansa, 10.11.1927, nro 260, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  21. ↑ a b ”Sasu Punanen” [Yrjä Räisänen]: Mitä Sasulle kuuluu. Suomen Sosialidemokraatti, 9.11.1927, nro 260, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  22. ↑ Martta Lehtosen Kanadan-matka. Iltalehti, 9.11.1927, nro 260, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  23. ↑ Saarela 2008, s. xx.
  24. ↑ ”Jyrä”: Poisjuossut vallankumousprinsessa. Käkisalmen Sanomat, 15.11.1927, nro 129, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  25. ↑ a b ”Muste-Maalari” [Ano Airisto]: Onduleerattu kommunisti. Sosialisti, 10.11.1927, nro 260, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  26. ↑ ”Juhanii”: Pois rannoilta Suomen – – ja valistusimperialismista y.m. Helsingin Sanomat, 9.11.1927, nro 304, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.4.2025.
  27. ↑ ”Sivustakurkistaja”: Pohjois-Ontarion naisten neuvottelukokous. Vapaus, 9.5.1928, nro 91, s. 2. SFU Digitized Newspapers. Viitattu 12.4.2025.
  28. ↑ Matkalla Suomeen. Vapaus, 2.11.1948, nro 128, s. 2. SFU Digitized Newspapers. Viitattu 12.4.2025.
  29. ↑ Haku | Kurkilahti, Martta Matilda Hautahaku. Viitattu 12.4.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martta_Lehtonen&oldid=23166340”