Eduskuntavaalit 1927

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduskuntavaalit 1927
Suomi
1924 ←
1.–2. heinäkuuta 1927 → 1929

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
Äänestysprosentti 55,8 % Laskua 1,6 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Matti Paasivuori.jpg No image.png No image.png
Johtaja Matti Paasivuori P. V. Heikkinen Kyösti Haataja
Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomus
Saadut paikat 60 52 34
Paikkojen muutos Muuttumaton 0 Nousua 8 Laskua 4
Äänet 257 572 205 313 161 450
Kannatus 28,30 % 22,56 % 17,74 %

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  No image.png No image.png OskariMantere.jpg
Johtaja Eric von Rettig Oskari Mantere
Puolue RKP STPV Edistyspuolue
Saadut paikat 24 20 10
Paikkojen muutos Nousua 1 Nousua 2 Laskua 7
Äänet 111 005 109 939 61 613
Kannatus 12,20 % 12,08 % 6,77 %

Pääministeri ennen vaaleja

Väinö Tanner
Sosiaalidemokraatit

Uusi pääministeri

J. E. Sunila
Maalaisliitto

Suomen 12. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1927.

Yleistunnelmaltaan eduskuntavaalit olivat melko laimeat ja värittömät. Kokoomus oli ennen vaaleja puuhannut kolmen porvaripuolueen yhteistoimintaa, mutta tuloksetta. Myöskään Akateeminen Karjala-Seura ja muut aitosuomalaiset eivät onnistuneet pyrkimyksessään tehdä kielikysymyksestä vaalien pääteema. Suurin muutos entisen eduskunnan kokoonpanoon oli Maalaisliiton kahdeksan paikan voitto; näistä seitsemän se vei Edistyspuolueelta.[1]

Seitsemän paikan menetyksellään Edistyspuolue koki toisen jyrkän romahduksensa, josta se ei enää koskaan toipunut.[2] Siitä lähtien puolue ja sen seuraajat kituivat vuosikymmenien ajan pienenä, keskimäärin kymmenen kansanedustajan puolueena, kunnes Liberaalinen Kansanpuolue tuli tiensä päähän vuoden 1995 eduskuntavaaleissa.[3]

Kansanedustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Mauno Pekkala, August Valta ja Kalle Valta, Maalaisliiton Uuno Hannula, Aino Luostarinen, Juho Koivisto ja Juho Pilppula, Kokoomuksen Jaakko Ikola, Erkki Kuokkanen, Oskari Lehtonen, Väinö Malmivaara ja Yrjö Puhakka, Sosialistien Yrjö Enne, Lauri Myllymäki, Eino Pekkala, Arvo Riihimäki ja Siina Urpilainen, RKP:n Erik von Frenckell ja Henrik Kullberg, sekä Edistyspuolueen Eero Rydman. Eduskuntaan palanneita olivat muun muassa Maalaisliiton Juhani Leppälä ja Juho Torppa, RKP:n Annie Furuhjelm ja August Tåg, sekä Edistyspuolueen Risto Ryti ja Elias Sinkko.

Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Anni Huotari ja Anni Savolainen-Tapaninen. Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Väinö Tanner ja Wäinö Wuolijoki, Kokoomuksen Erkki Kaila, Juho Mannermaa ja E. N. Setälä, RKP:n Eirik Hornborg sekä Edistyspuolueen Ilmari Auer ja Kaarlo Wuokoski.

Parlamentarismista poiketen istunut Tannerin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.[4][5]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

äänestysaktiivisuus 55,8%[6][7] −1,6
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 60 28,30% −0,7 257 572 +2 504
  Maalaisliitto 52 +8 22,56% +2,3 205 313 +27 331
  Kansallinen Kokoomuspuolue 34 −4 17,74% −1,3 161 450 −5 430
  Ruotsalainen kansanpuolue 24 +1 12,20% +0,2 111 005 +5 272
Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto 20 +2 12,08% +1,6 109 939 +18 100
  Kansallinen Edistyspuolue 10 −7 6,77% −2,3 61 613 −18 324
Talonpoikaiskansan puolue 0,15% +0,1 1 341 +885
Maanviljelijäin puolue 0,09% –  784 – 
Muut 0,13% +0,0 1 174 +128
Yhteensä 200 100% 910 191 +31 250
Lähde: Tilastokeskus 2004[8]; Talonpoikaiskansan puolueen ja Maanviljelijäin puolueen äänet[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 368. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  2. Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 82. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  3. Johannes Virolainen: Politiikan puolustus, s. 187. Helsinki: Otava, 1996.
  4. Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
  5. Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto.
  6. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  7. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  8. Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952–467–350–9. ISSN 0081–5063.. Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
  9. Matti Lackman: Taistelu talonpojasta (Pohjoinen 1985), s. 133.