Siirry sisältöön

Kalle Kyhälä

Wikipediasta
Kalle Kyhälä
Kansanedustaja
1.8.1929–20.10.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Oulun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt14. toukokuuta 1887
Kuusamo
Kuollut22. syyskuuta 1938 (51 vuotta)
Petroskoi
Ammatti pienviljelijä, metsänvartija

Kaarlo (Kalle) Edvard Kyhälä (14. toukokuuta 1887 Kuusamo – 22. syyskuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1929–1930.[1] Vuonna 1930 Kyhälä joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi ja hänet pakotettiin siirtymään Neuvostoliittoon. Kyhälä vaikutti myöhemmin Neuvosto-Karjalassa, jossa hänet teloitettiin Stalinin vainojen aikana.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Kyhälän vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Kyhälä (synt. Saapunki, 1858-1936) ja Saara Ahola-Lämsä (1861-1939).[1] Köyhän perheen lapsena hän kävi ainoastaan kiertokoulua ja oli jo pienestä pitäen maatöissä. Kyhälä opiskeli myöhemmin Haapaveden kansanopistossa, jonka jälkeen hän työskenteli metsänhoitajana Perä-Pohjolassa ja Keski-Pohjanmaalla. Vuonna 1906 Kyhälä asettui Sievin Vanhallekirkolle, jossa hän ryhtyi viljelemään hankkimaansa pientilaa.[2]

Kyhälä lähti työväenliikkeeseen 1907 liittymällä Sievin työväenyhdistyksen ja Pohjolan tukkityöläisten renkaan jäseneksi. Vuonna 1914 hänet palkattiin valtion metsänvartijaksi. Kyhälä myi omistamansa Stenbackan tilan ja muutti pitäjän toiselle laidalle Kiiskilän Torvenperään. Hän oli myös perustamassa 1917 toimintansa aloittanutta Kiiskilän työväenyhdistystä.[2][3][4]

Politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Kyhälä osallistui Sievin kunnalliselämään useissa eri lautakunnissa.[2] Vuonna 1921 hän liittyi kommunistisen SSTP:n jäseneksi.[5] Viranomaisten lakkautettua puolueen Kyhälä jatkoi STPV:n riveissä, jonka listoilta hänet valittiin kunnanvaltuustoon 1924.[6] Kyhälä kuului Pohjolan ammatillisen piirijärjestön piirineuvostoon ja edusti Suomen Maatyöväen Liittoa Suomen Ammattijärjestön edustajakokouksissa.[1][7] Lisäksi hän oli muun muassa Kalajokilaakson Osuusliikkeen hallintoneuvoston jäsen.[8] Vuonna 1929 Kyhälästä tuli kansanedustaja.[1]

Kesällä 1930 Kyhälä joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi. Kyhälä haettiin kotoaan keskellä yötä 22. kesäkuuta ja kuljetettiin autolla Lieksaan valtakunnanrajalle, jossa hänet pakotettiin siirtymään Neuvostoliiton puolelle Repolaan.[4][5] Sieppaus tapahtui hieman ennen kommunistilakien käsittelyä eduskunnassa heinäkuun alussa.[9] Kyhälän ohella Lapuan liike kyyditsi kesän aikana Neuvostoliittoon STPV:n eduskuntaryhmästä Arvo Lehdon, Kalle Meriläisen, Juho Perälän, Emil Tabellin.[10]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pari viikkoa sieppauksen jälkeen Kyhälä lähetti puolisolleen sähkösanoman, jossa hän ilmoitti saapuneensa Petroskoiseen.[11] Kyhälä toimi aluksi Hiilisuon neuvostotilan johtajana ja hänet hyväksyttiin myös VKP(b):n jäseneksi.[5][12] Kyhälä lähetti Sieviin jääneelle perheelleen säännöllisesti rahaa, mikä herätti kateutta pitäjän porvareissa.[13][14] Vuonna 1932 hänet siirrettiin Kustaa Rovion suosituksesta sahan johtajaksi Alavoiseen. Pari vuotta myöhemmin Kyhälä aloitti opinnot Petroskoin maatalouskorkeakoulussa, jonka ohella hän työskenteli Punaisen Karjalan toimituksessa.[1][5][15]

Marraskuussa 1935 Kyhälä erotettiin puolueesta ja maatalouskorkeakoulusta, koska hänen katsottiin salanneen menneisyytensä maanomistajana. Kyhälä oli tämän jälkeen sahurina, kunnes hänet vangittiin heinäkuussa 1938 vakoilusta syytettynä. Syyskuussa Kyhälä tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla ja ammuttiin Petroskoissa. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1955.[5][16]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Kyhälän puoliso oli sieviläinen Aina Elina Eskola (1890-1974), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Perheeseen syntyi viisi lasta.[1][17] Aina Kyhälä seurasi puolisoaan Neuvostoliittoon heidän nuorimman tyttärensä Kertun kanssa vuonna 1931.[5] Kerttu Kyhälä-Juntusesta tuli sotavuosien jälkeen merkittävä kulttuurivaikuttaja ja kirjallisuudenkääntäjä.[12] Suomeen jäänyt poika Yrjö (1909-1944) kaatui jatkosodan aikana Ilomantsin taistelussa.[18] Kyhälän veli oli lestadiolainen saarnamies Taneli Kyhälä (1897-1973), joka vaikutti myös Pienviljelijäin puolueessa.[17][19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 Kalle Kyhälä Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.9.2007.
  2. 1 2 3 Ruuttula-Vasari, Anne: Kalle Kyhälä Kirjastovirma. Viitattu 10.10.2008.
  3. ↑ Maakauppa. Kaleva, 1.2.1915, nro 25, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  4. 1 2 Yhdistykset (PDF) (s. 3) Sievin kunta. Viitattu 18.12.2025.
  5. 1 2 3 4 5 6 Kyhälä, Kaarlo Edvard (arkistoitu sivu) KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo. 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 21.9.2007.
  6. ↑ Kunnallisvaalit maaseudulla. Kaiku, 10.12.1924, nro 286, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  7. ↑ Suomen Ammattijärjestön 7:s edustajakokous. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 4.5.1926, nro 66, s. 4–5. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  8. ↑ Kalajokilaakson Osuusliikkeen r. l. edustajiston syyskokouksessa. Pohjan Voima, 26.10.1928, nro 176, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  9. ↑ Eduskunta kokoontui eilen aloittaakseen kommunistilakien käsittelyn. Aamulehti, 2.7.1930, nro 173, s. 1, 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  10. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 780. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Kansanedustaja K. Kyhälä Petroskoissa. Uusi Suomi, 15.7.1930, nro 186, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  12. 1 2 Alavuotunki, Jouni: Kym­me­nen­tu­hat­ta pu­na­pa­ko­lais­ta muutti si­säl­lis­so­dan jälkeen Neu­vos­to-Ve­nä­jäl­le – ­mu­ka­na oli myös kuu­sa­mo­lais­läh­töi­nen kan­san­edus­ta­ja Kalle Kyhälä 20.2.2022. Koillissanomat. Viitattu 18.12.2025.
  13. ↑ ”Sieviläinen”: Mitä Kyhälä tekee neuvostossa. Kokkola, 10.1.1931, nro 5, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  14. ↑ Lapualaisuus kateuden kasvattajana. Suomen Sosialidemokraatti, 19.1.1931, nro 18, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.12.2025.
  15. ↑ Laakkonen, Anna: Punainen Karjala ja suomalaisen neuvostoihmisen synty : suomalaiset osana Moskovan propagandakoneistoa 1920–1937, s. 192. Väitöskirja. Tampere: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2025. ISBN 978-952-7466-49-0 Työväenliikkeen kirjasto (PDF).
  16. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 261. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  17. 1 2 Kaarlo Edvard Antinpoika Kyhälä (Saapunki) (1887–1938) 29.8.2025. Geni. Viitattu 18.12.2025.
  18. ↑ Yrjö Kyhälä (1909–1944) 31.5.2025. Geni. Viitattu 18.12.2025.
  19. ↑ Kyllönen, Matti: Uskonto- ja puoluepolitiikasta seurakunnassa Puheenvuoro-blogit. 21.6.2016. Uusi Suomi. Viitattu 18.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kyhälä, Kalle Edvard Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto.
  • Alavuotunki, Jouni: Työväen mies Kalle Kyhälä. Karjalan Heimo, 2008, nro 9–10, s. 121–122.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Kyhälä&oldid=23731849”