Ensio Seppänen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensio Seppänen
Ensio Seppänen
Ensio Seppänen
Henkilötiedot
Syntynyt 7. syyskuuta 1924
Kemi
Kuollut 28. kesäkuuta 2008 (83 vuotta)
Kemi
Kansallisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveisto
Kuuluisimpia töitä Poro ja lappalainen
Kveenipatsas
Hyppäävät lohet
Lauttamies-patsas
Eero Mäntyrannan patsas

Kauko Ensio Seppänen (7. syyskuuta 1924 Kemi28. kesäkuuta 2008 Kemi)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, professori ja Lapin kuvanveiston pioneeri[2].

Seppäselle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1985.[3] Hän teki 81-vuotiaaksi asti julkisia veistoksia, joista viimeisen vuonna 2005[3]. Seppäsen vanhemmat olivat kirvesmies Kaarlo Seppänen ja Martta Seppänen, o.s. Järvinen. Puoliso vuodesta 1958 lähtien oli Tyyne Seppänen, o.s. Korhonen. Heillä on kaksi poikaa.lähde?

Ura ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa vuosina 1946–1949 ja Accademia di belle arti di Firenzessä Italiassa 1956–1957, jona aikana hän myös esiintyi avustajana italiaisessa elokuvassa Muistoja Italiasta (Souvenir d'Italie)[4] (1957)[5]. Seppänen kävi 1973 Suomen Kuvanveistäjäliiton pronssivalukurssin.

Seppäsen ensimmäinen näyttely oli Rovaniemellä vuonna 1950. Hän veisti yhteensä 127 julkista veistosta[3]. Jo vuonna 1984 hän oli tehnyt enemmän julkisia veistoksia kuin kukaan muu Suomessa: ”Kuvanveistäjä Ensio Seppänen on Suomen ennätysmies” otsikoi Helsingin Sanomat 1984.[6] Hän pystyi elättämään perheensä taiteellaan ilman apurahoja eläkeikään asti[7][3]

Seppäsen veistosten materiaali on eri tavoin työstettyä pronssia ja graniittia ja hitsaamalla muotoiltua jaloterästä. Suurin osa veistoksista on näköispatsaita. Teoksiin sisältyy sisäinen sanottava tai aihe. Tyypillistä veistoksille on, että vaatteet ja työkalut ovat historiallisesti oikean näköiset. Suurin osa tuotannosta on tilaustöitä. Julkisten töiden lisäksi hän teki lukemattoman määrän hautaveistoksia, reliefejä, muistokivisuunnitelmia, muotokuvia, mitaleita, plaketteja ja pienoisveistoksia yksityisille henkilöille sekä suunnitteli urheilu- ja järjestölippuja, standaareja, käsiohjelmia, julistemainoksia. Hän maalasi myös tauluja ja suunnitteli ryijyjä[8]. Seppäsen ohjenuorana oli Uuden Suomen taidekriitikon A. I. Roution ajatus: "Taiteilija, joka ryhtyy uskonnon tai ideologian lipunkantajaksi, on allekirjoittanut vararikkoilmoituksensa".lähde?

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa veistoksista liittyy sotamuistoihin ja muuhun historiaan, kuten patsaat Torniossa tai Kajaanin Jääkärimuistomerkki vuodelta 1983[9]. Pohjan stadionilla Olympiatulen saapumisen muistomerkki ja Röyttän maihinnousu muistomerkki sekä Kulkukauppias patsas, Keikyässä[10]

Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin vuonna 1977 hänen veistämänsä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveenipatsas, jota olivat paljastamassa Norjan ja Ruotsin kuninkaat sekä Suomen tasavallan presidentti. Kemissä on yhdeksän patsasta, kuten Hyppäävät lohet. Ylitorniolla on viisi patsasta ja Kukkolankoskella Lauttamies-patsas. Sodankylässä on veistos Poro ja lappalainen.[11] Pellossa on kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsas, "Kaarteetki täysillä". Suurin osa muistomerkeistä sijaitsee Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa.[3]

Ensio Seppäsen teoksia on Kemin Taidemuseon ja Kemin Kotiseutumuseon, Presidentti Urho Kekkosen, Aineen Taidemuseon, Veli Aineen, Norbottenin Lääninhallituksen, varatuomari Kalle Länsitien, valtioneuvos Martti Miettusen, Luulajan teknisen yliopiston, Kemin VPK-säätiön, Kemin ystävyyskaupunkien ja Lapin yliopiston kokoelmissa.

Kuvia julkisista veistoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muu tuotanto ja työskentely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monipuolisena taiteilijana Ensio Seppänen suunnitteli ja piirsi 13 rakennusta, joista osa sijaitsee Ruotsissa, sekä oli mukana suunnittelemassa Dunder 2060 -moottorikelkkaa[12]. Lisäksi hän suunnitteli ja rakensi perheelleen asuntovaunun. Vapaa-aikanaan hän teki lukuisan määrän huonekaluja ja työkoneita, muun muassa lumitraktorin. Ensio Seppänen toimi Kemin kaupunginteatterin lavastajana vuosina 1959–1965.[3]

Huomionosoitukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen sai professorin arvonimen vuonna 1978 ja Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin vuonna 1998. Hänen mukaansa on nimetty Kemissä oleva Ensio Seppäsen kuja vuonna 1995.

Muita Seppäsen saamia huomionosoituksia ovat:

  • SVUL Ivar Wilskman mitali 1954
  • Lapin läänin Palokuntaliitto ry:n mitali 1962
  • Suomen itsenäisyys-mitali nro: 16 (Helsingissä Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.) 1964
  • SVUL-plaketti 1974
  • Jääkäriliitto ry:n pienoislippu (ensimmäinen Lapin läänissä) 1981
  • Lapin läänin Palokuntaliitto ry. Keltainen risti -mitali 1984
  • Lapin läänin Palokuntaliitto ry. plaketti ansiokkaasta toiminnasta 1991
  • Pohjanprikaatin plaketti 1995
  • Vapaussodan Perinneliiton Sininen risti -mitali 1998

Ensio Seppäselle myönnettiin Kemin kaupungin, Ateneumin Magnus von Wright- ja Kemin taideyhdistyksen stipendit, sekä Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Suomen rahaston apuraha ja Lapin Taidetoimikunnan palkinto sekä Valtion Taiteilijaeläke 1985–2008.[3]

Näyttelyt ja veistoskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensio Seppänen ei uran alkuvaiheita lukuun ottamatta osallistunut näyttelyihin. Hän osallistui Suomen taiteen näyttelyihin ulkomailla, Lapin taiteen näyttelyyn Luleåssa 1959, Pohjoiskalottinäyttelyyn Hammerfestissa 1960, Pohjoiskalottinäyttelyyn Tromsøssa 1968, sekä Kemin taiteen näyttelyyn Volgogradissa Neuvostoliitossa vuonna 1970.[13]

Veistoskilpailumenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • I sija Savukosken Sankaripatsaskilpailussa 1962
  • II sija Oulu Oy:n Sankaripatsaskilpailussa 1964
  • II sija Kaukovainion srk:n alttarireliefi-kilpailussa 1980
  • I sija Rovaniemen Jääkäripatsaskilpailussa 1981
  • I sija Kajaanin Jääkäripatsaskilpailussa 1982
  • I sija Eero Mäntyranta-patsaskilpailussa 1996
  • I sija Venäjän Sallan suomalaisten sankaripatsas 1998

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuvanveistäjä Ensio Seppänen kuoli Iltalehti. 28.6.2008. Alma Media Oyj. Viitattu 10.11.2015.
  2. Ilmo Massa, Hanna Snelmann: Lappi: maa, kansat, kulttuurit 2003. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. a b c d e f g Ansioluettelo Ensio Seppänen (pdf) (Taiteilijan ansioluettelo) c80b9f48ce607e5c4894-48346a8e3eeb60798a0f8e37499622d2.r18.cf1.rackcdn.com. Viitattu 2.4.2016.
  4. Souvenir d'Italie Elonetissä
  5. Marita Linna: Ensio Seppänen: Pohjoinen kuvanveistäjä ja monitaituri, s. 10. Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, 2007.
  6. Marja Salmela: Kuvanveistäjä on asiakkaansa palvelija. Helsingin Sanomat, 7.9.1984. Sanoma Oy.
  7. Ensio Seppänen Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen taiteilijaseura.
  8. Marita Linna: Ensio Seppänen: Kuvanveistäjä ja monitaituri. Lapin yliopisto.
  9. Suomen muistomerkit, Osa IV, Pohjanmaa, s. 21. Väriteos Henna, 1996. ISBN 951-97134-3-3.
  10. Kulkukauppias-patsas sastamalankylat.fi.
  11. Poro ja lappalainen -patsas Sodankylän kunta. Viitattu 1.5.2017.
  12. Kemijärven Moottorikerho r.y.: Dunder 2060 Kemijärven Moottorikelkkamuseo.
  13. Seppänen, Ensio Kirjava, Suomalaisen kuvataiteen bibliografia. Kansallisgalleria. Viitattu 22.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]