Marjatta Väänänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helmi Marjatta Väänänen (o.s. Kittilä, s. 9. elokuuta 1923 Jyväskylä) on suomalainen keskustalainen poliitikko.[1] Hän on toiminut kulttuuriministerinä 1972–1975, opetusministerinä 1976–1977, toisena sosiaali- ja terveysministerinä 1982–1983, kansanedustajana 1975–1991 sekä tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1978 ja 1982. Hän sai ministerin arvonimen vuonna 1994.[2]

1970-luvulla Väänänen oli kiistelty poliitikko. Hän sai kuvaavan liikanimen ”hallituksen ainoa mies”. Vastustajat kutsuivat määrätietoista kulttuuriministeriä ”kulttuurin pahimmaksi jarrumieheksi”.[3]

Väänäsen puoliso oli Maaseudun Tulevaisuuden pitkäaikainen päätoimittaja Jouko Väänänen. Avioliitto kesti vuodesta 1950 vuoteen 1998, hänen miehensä kuolemaan saakka.[1][4]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maaseudun nainen. Puoli vuosisataa maalaisliittolaista naistyötä 1906–1956. Helsinki: Maalaisliiton naiset, 1956.
  • Sadekesän kirjeitä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0990-8.
  • Suoraan eestä Suomenmaan. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14230-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marjatta Väänänen Suomen kansanedustajat. 15.4.2011. Eduskunta. Viitattu 11.7.2011.
  2. Elina Haavio-Mannila ja Marjatta Väänänen Varsinaissuomalaisen osakunnan kunniajäseniksi 24.3.2006. Varsinaissuomalainen osakunta. Viitattu 2.4.2009.
  3. Lindfors, Jukka: Kokemuksia 1970-luvun kulttuuripolitiikasta YLE Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 2.4.2009.
  4. Professori Jouko Väänänen. Helsingin Sanomat, 21.2.1998. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 13.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Pentti Holappa
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1972−1975
Seuraaja:
Kalevi Kivistö
Edeltäjä:
Paavo Väyrynen
Suomen opetusministeri
1976−1977
Seuraaja:
Kristian Gestrin
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.