Marjatta Väänänen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Opetusministeri Marjatta Väänänen puhumassa vuonna 1972.

Helmi Marjatta Väänänen (o.s. Kittilä, s. 9. elokuuta 1923 Jyväskylä) on suomalainen keskustalainen poliitikko.[1] Hän on toiminut kulttuuriministerinä 1972–1975, opetusministerinä 1976–1977, toisena sosiaali- ja terveysministerinä 1982–1983, kansanedustajana 1975–1991 sekä tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1978 ja 1982. Hän sai ministerin arvonimen vuonna 1994.[2]

Marjatta Väänänen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1943 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja maisteriksi vuonna 1950. Hän toimi Maaseudun uutiskeskuksen, myöhemmin Keskustapuolueen sanomakeskuksen, kulttuuritoimittajana vuosina 1949–1952, teatteriarvostelijana vuodesta 1949 ja Kotilieden toimittajana vuosina 1963–1970.[3]

1970-luvulla Väänänen oli kiistelty poliitikko. Toimiessaan Sorsan ensimmäisen hallituksen kulttuuriministerinä hän päätti keväällä 1974 karsia melko reippaalla kädellä tiettyjä kulttuurimäärärahoja, minkä vuoksi 52 lähinnä vasemmistolaista kulttuurijärjestöä jätti presidentti Urho Kekkoselle ja pääministeri Kalevi Sorsalle vetoomuksen "demokratian toteuttamisesta maamme taidehallinnossa ja kulttuuripoliittisissa ratkaisuissa".[4] Väänänen sai kuvaavan liikanimen ”hallituksen ainoa mies”. Vastustajat kutsuivat määrätietoista kulttuuriministeriä ”kulttuurin pahimmaksi jarrumieheksi”.[5]

Väänäsen puoliso oli Maaseudun Tulevaisuuden pitkäaikainen päätoimittaja Jouko Väänänen. Avioliitto kesti vuodesta 1950 vuoteen 1998, hänen miehensä kuolemaan saakka.[1][6]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maaseudun nainen. Puoli vuosisataa maalaisliittolaista naistyötä 1906–1956. Helsinki: Maalaisliiton naiset, 1956.
  • Sadekesän kirjeitä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0990-8.
  • Suoraan eestä Suomenmaan. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-14230-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marjatta Väänänen Suomen kansanedustajat. 15.4.2011. Eduskunta. Viitattu 11.7.2011.
  2. Elina Haavio-Mannila ja Marjatta Väänänen Varsinaissuomalaisen osakunnan kunniajäseniksi 24.3.2006. Varsinaissuomalainen osakunta. Viitattu 2.4.2009.
  3. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 97. Helsinki: Otava, 1974.
  4. Mitä Missä Milloin 1975, s. 42.
  5. Lindfors, Jukka: Kokemuksia 1970-luvun kulttuuripolitiikasta YLE Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 2.4.2009.
  6. Professori Jouko Väänänen. Helsingin Sanomat, 21.2.1998. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 13.11.2010. [vanhentunut linkki]lähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Pentti Holappa
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1972−1975
Seuraaja:
Kalevi Kivistö
Edeltäjä:
Paavo Väyrynen
Suomen opetusministeri
1976−1977
Seuraaja:
Kristian Gestrin
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.