Jouko Tyyri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jouko Tyyri 1960-luvulla.

Jouko Juhani Tyyri (vuoteen 1947 Laine; 8. helmikuuta 1929 Helsinki9. toukokuuta 2001 Ponferrada, Espanja) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Hän oli naimisissa ja hänellä on yksi poika ja yksi tytär.

Tyyri pääsi ylioppilaaksi 1949. Hän työskenteli vuodesta 1950 lähtien Savon Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä (myös päätoimittajana 1973–1974), Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä kulttuuritoimittajana ja kolumnistina sekä Yhteishyvä-lehden päätoimittajana. Tyyri oli Yleisradion teatteripalvelun päällikkönä 1972–1973. [1]

Tyyri kuului alkuun Urho Kekkosen "hoviin" mutta käänsi 1970-luvulla tälle selkänsä ja katkoi muutenkin siteensä Kekkosen piireihin. Hänestä tuli Kekkosen kriitikko ja siinä asiassa ladunavaaja.

Tyyri toimi 2. opetusministerinä Teuvo Auran virkamieshallituksessa 1971–1972.

Tyyri kuoli sydänkohtaukseen toukokuussa 2001 ollessaan Espanjassa kävelemässä 400 kilometrin pituista Santiago de Compostelaan johtavaa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Takiaisia. Kokoelma aforismeja. Helsinki: WSOY, 1950.
  • Nokivalkea. Helsinki: WSOY, 1954.
  • Kekkonen, Matti & Tyyri, Jouko: Asiat ja asenteet. Jyväskylä: Gummerus, 1959.
  • Epäilyttävät huvit. Otteita vainotun arjesta. Jyväskylä: Gummerus, 1960.
  • Nuoruuden kritiikki. Kootut aforismisarjat. Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07280-X.
  • Kohtaamisia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29395-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Meeri Kalavainen
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1971−1972
Seuraaja:
Pentti Holappa
Edeltäjä:
Leo Tujunen
Suomen Kuvalehden päätoimittaja
1973-1974
Seuraaja:
Mikko Pohtola
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jouko Tyyri.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.