Kyllikki Virolainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Kyllikki Virolainen
Kyllikki Stenros Tänään kotona -ohjelman lavasteissa 1960-luvun loppupuolella.
Kyllikki Stenros Tänään kotona -ohjelman lavasteissa 1960-luvun loppupuolella.
Henkilötiedot
Syntynyt6. helmikuuta 1924
Asikkala
Kuollut8. toukokuuta 2009 (85 vuotta)
Helsinki
Poliitikko
Puolue Suomen Keskusta
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri[1]
Puoliso

Johannes Virolainen (vih. 1981)

Helge Stenros

Eeva Kyllikki Virolainen (ent. Stenros, o.s. Salojärvi, 6. helmikuuta 1924 Asikkala8. toukokuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja, joka tunnettiin pitkästä urastaan television Tänään kotona -ohjelmassa sekä valtioneuvos Johannes Virolaisen vaimona.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Kyllikki Virolainen oli agronomi. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Työtehoseurassa tiedotussihteerinä ja tiedotuspäällikkönä vuosina 19521965. Vuonna 1965 hän siirtyi Oy Mainos TV-Reklam Ab:n perheohjelmien toimituspäälliköksi. Hän toimi myös radio- ja tv-selostajana ja -toimittajana vuodesta 1958 alkaen. Toimittajana hänet tunnettiin erityisesti vuonna 1965 aloittamastaan Tänään kotona -ohjelmasta, joka loppui 1984 kun hän jäi MTV:stä eläkkeelle[2][3].

Kyllikki ja Johannes Virolaisen hauta Lohjan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla.

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan silloinen Kyllikki Stenros nousi varaedustajan paikalta vuonna 1977 samasta vaaliliitosta valitun liberaalien Pekka Tarjanteen siirryttyä Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi. Hän oli ensimmäinen Helsingistä eduskuntaan noussut Keskustapuolueen kansanedustaja. Kansanedustajan ura jäi lyhyeksi ja päättyi jo vuonna 1979.[4] Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuosina 1978 ja 1982. Ainoana Helsingin vaalipiiristä valittuna keskustalaisena valitsijamiehenä Kyllikki Virolainen keräsi vuoden 1982 presidentinvaalin valitsijamiesvaalissa yli 7 800 ääntä, ja hänen uskottiin olevan tiukasti kiinni kansanedustajan paikassa seuraavissa eduskuntavaaleissa.[5] Vuoden 1983 vaaleissa hänen saamansa 1 300 ääntä riittivät kuitenkin vain neljänteen varasijaan. Myöhemmin Kyllikki Virolainen ei enää pyrkinyt eduskuntaan.[6]

Avioliitto Johannes Virolaisen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnassa Kyllikki Stenros tutustui tulevaan puolisoonsa Johannes Virolaiseen, joka oli vielä naimisissa Kaarina Virolaisen kanssa; heidän rakkaustarinansa aiheuttikin merkittävää kuohuntaa 1970-luvun lopulla. Johannes Virolainen tiesi itsekin, että hänen avioeronsa herättäisi pahennusta perinteisiä arvoja vaalivan Keskustan puolueväen keskuudessa, mutta sanoi häntä haastatelleelle Lasse Lehtiselle, että ”Kyllikki ei ollut syy avioeroon, vaan seuraus välirikosta”.[7]

Johannes ja Kyllikki Virolainen avioituivat vuonna 1981. Kyllikki ja Johannes Virolaisesta tuli kahden vuosikymmenen ajaksi yksi Suomen seuratuimmista pareista, ja vuosien mittaan he saivat yhä enemmän kutsuja sellaisiinkin tilaisuuksiin, joita heidän toivottiin vain kunnioittavan läsnäolollaan.[8]

Kyllikki Virolainen kuoli 8. toukokuuta 2009 sydänsairauteen. Hänen ainoa lapsensa on vuonna 1952 syntynyt poika Ralf Erik Stenros.[1][9]Ralf Erikin isä on Helge Stenros, joka oli Kyllikki Virolaisen ent. Stenros ensimmäinen aviomies. Helge Stenros oli insinööri, joka harrasti mm. radioamatööritoimintaa tunnuksella OH2MH.

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllikki Virolainen on kirjoittanut useita kirjoja, joista tunnetuimpia lienevät:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kyllikki Virolainen on kuollut 85-vuotiaana Ilta-Sanomat. 8.5.2009. Viitattu 9.5.2009.
  2. Jaatinen, Satu: Kotimaisten lifestyle-sarjojen pioneeri. Helsingin Sanomat, 15.8.2015. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 28.1.2022.
  3. Lindberg, Marjut: Eläkkeelle omia tv-ohjelmia ja puhujamuseota tekemään. (Kyllikki Virolaisen 60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 6.2.1984, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
  4. Kyllikki Virolainen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  5. Hannu Savola (toim.): Näin saatiin presidentti: raportti Kekkosen kauden päättymisestä ja vuosikymmenen presidentinvaalista 1982, s. 141. Helsinki: Sanoma Oy, 1982.
  6. Jukka Seppinen: Isänmaan asiat: Johannes Virolaisen elämäkerta, s. 554. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2002.
  7. Lasse Lehtinen: Virolainen – tasavallan isäntärenki, s. 181. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10153-3.
  8. Seppo Sarlund: Jussi – Suomen neuvos, s. 229. Helsinki: Otava, 1999.
  9. Kyllikki Virolainen on kuollut YLE. 8.5.2009. Viitattu 8.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]