Lasse Lehtinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasse Lehtinen Akateemisessa kirjakaupassa vuonna 2018

Lasse Antero Lehtinen (s. 23. tammikuuta 1947 Kotka) on suomalainen poliitikko, toimittaja ja kirjailija. Hän toimi SDP:n kansanedustajana (1972–1983), europarlamentaarikkona (2004–2009) ja Kuopion kaupunginvaltuutettuna 1969–1980[1].

Lehtinen tunnetaan myös Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelman entisenä juontajana.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasse Lehtinen ja Markus Meckel Tallinnassa 2012.

Koulutus ja uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa,[2] missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Hän valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1965.[3] Lehtinen jatkoi opintojaan Helsingissä ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1977. Lopputyönsä hän teki Tukholman yliopistolle.

Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso herätti tuoreeltaan keskustelua ja muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia.[4] Lehtinen on jatkanut Suomen poliittisen historian parissa muun muassa Hannu Rautkallion kanssa kirjoitetulla, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevällä teoksella Kansakunnan sijaiskärsijät (2005).

Lehtinen työskenteli Yhtyneiden Kuvalehtien Seura-lehden toimittajana 1966–1969 ja Yleisradion tv-uutisten toimittajana 1969–1972.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa Lehtinen valittiin kansanedustajaksi Kuopion läänin vaalipiiristä. Hän toimi kansanedustajana kolme kautta vuoteen 1983.[1] Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa, joten ministerinpaikat ja muut korkeat poliittiset tehtävät kiersivät hänet. Myöhemmin Lehtinen oli yksi Martti Ahtisaaren ”keksijöistä”, jotka ryhtyivät ajamaan politiikan ulkopuolista valtiosihteeri Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleihin. Puolueen esivaalissa Ahtisaari löi Kalevi Sorsan ja nousi lopulta presidentiksi.[5]

Vuonna 2004 Lehtinen valittiin Euroopan parlamenttiin SDP:n edustajana 47 186 äänellä. Hän toimi parlamentissa yhden kauden.

Kesällä 2011 Lehtinen ilmoitti tavoittelevansa SDP:n presidenttiehdokkuutta vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Hän kuitenkin vetäytyi ehdokkuuden tavoittelusta Paavo Lipposen ilmoittauduttua mukaan kisaan saman vuoden elokuussa.[6]

Muut tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajakausiensa jälkeen Lehtinen toimi lehdistöneuvoksena ulkoministeriössä 1983–1990.[1] Hän työskenteli Suomen Lontoon suurlähetystössä 1985–1989 sekä ulkoministeriössä lähetystöneuvoksena 1989–1990 ja Amerin sidosryhmäjohtajana 1990–1993[1].

Vuonna 2009 Lehtinen luopui Euroklubin puheenjohtajan tehtävistä yhdistyksen 20-vuotisjuhlissa johdettuaan klubia sen perustamisesta lähtien.[7]

Marraskuussa 2010 Lehtinen nimettiin Suomen jalkapallon pääsarjaa Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajaksi.[8]

Toimittaja ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisen kirjallinen tuotanto käsittää poliitikkojen muotokuvia, yhteiskunnallisia satiireja, asiaproosaa ja romaaneja. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin. Hänet muistetaan myös poliittisen, satiirisen Hyvät herrat -tv-sarjan käsikirjoittajana yhdessä Aarno Laitisen kanssa.

Lehtisellä on Helsingissä toimiva vuonna 1984 perustettu Firma Brutto Oy -yritys, joka tuottaa sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita, kirjoja, televisio- ja näytelmäkäsikirjoituksia sekä ohjelmakokonaisuuksia.

Vuodesta 1993 Lehtinen teki uraa itsenäisenä TV-tuottajana ja tuli tunnetuksi etenkin juontajana viihdeohjelmassa Anteeksi kuinka? (1993–1996) ja tietokilpailussa Haluatko miljonääriksi? (1999–2005).

Lehtinen kirjoitti libreton Ilmajoen musiikkijuhlilla kaudella 2013–2014 kantaesityksenä saaneeseen Urho Kekkosesta kertovaan oopperaan, jonka Uljas Pulkkis sävelsi.[9]

Huhtikuussa 2012 Helsingin johtava kihlakunnansyyttäjä nosti Lehtistä vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta liityen Onni suosii rohkeaa -romaaniin.[10] Lehtinen vältti oikeudenkäynnin pyytämällä anteeksi.[11]

Elokuussa 2012 Erkki Aurejärvi ja 12 juristia tekivät poliisille tutkintapyynnön Lehtisen tupakoinnin vaarattomuuteen liittyvistä väitteistä. Perusteluna tutkintopyynnölle on, että Lehtinen olisi julkisesti valehdellut tupakan terveysvaaroista, pyrkinyt harhauttamaan kuluttajia ja viemään pohjan terveysviranomaisten varoituksilta. Tutkintapyyntö on tehty murhista ja murhanyrityksistä.[12] Poliisi ei käynnistänyt tapauksesta tutkintaa.[13] Lehtinen toimi Amer-yhtymä Oy:n Savumerkki-lehden toimittajana vuosina 1990–2002.

Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan parlamentin jäsen 2004–2009
  • Kansanedustaja 1972-1983
  • Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen 1968-1980
  • Euroklubi ry, puheenjohtaja 1989–2009
  • Suomalaisen Työn Liitto, Viestintätoimikunnan puheenjohtaja 2001–2007
  • SDP:n historiatoimikunnan jäsen 2002–
  • Oopperasäätiö Cava:n hallituksen jäsen 2003–2007
  • Väinö Tannerin Säätiön hallituksen puheenjohtaja 2004–2012, 2014
  • Freeman of the City of London 2007
  • The Learned Committee of the Estonian Institute of Historical Memory, member 2009–
  • Sotainvalidien perinnejärjestön puheenjohtaja 2009–
  • Valtuuskunta Suomen maabrändin kehittämiseksi (jäsen) 2008–2010
  • Jalkapalloliiga (Veikkausliiga) ry:n hallituksen puheenjohtaja 2010–2017
  • Risto Ryti -seuran valtuuskunnan puheenjohtaja 2012–

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki
  • Sotilasansiomitali
  • Sotainvalidien ansioristi
  • Sotaveteraanien ansioristi
  • Sotilastiedotuksen ansiomitali soljen kera
  • Sininen risti
  • Pohjantähden ritarikunnan I luokan ritarimerkki (Ruotsi)
  • Puolustusvoimien kultainen ansiomitali
  • Rafael Paasio -mitali
  • Risto Ryti -mitali
  • Suomen Metsäyhdistyksen kultainen ansiomerkki
  • Urheilutoimittajain liiton ansiomerkki
  • Warelius-palkinto (Tietokirjailijat) 2018
  • WSOY:n kirjallisuuspalkinto 2003
  • P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinto 2011 yhdessä Hannu Rautkallion kanssa teoksesta Väinö Tanner, unohdetut päiväkirjat 1943–1944[14]
  • Kirjallisuuden Minna-patsas (Kuopion taiteilijaseura) 1981

Vuonna 2013 joukko arvovaltaisia kansalaisia esitti Lehtiselle professorin arvonimeä. Arvonimilautakunta teki vastatarjouksen ja esitti Lehtiselle samassa arvoluokassa olevaa Lehdistöneuvoksen arvoa, josta Lehtinen kieltäytyi. Seura-lehti käsitteli tapausta laajemmassa arvonimiä koskevassa artikkelissaan (lehti nro 44/2014) ja kirjoittaa mm. "Professori on tavallisimmin yliopiston virkamies, mutta professorin arvonimi voidaan antaa ansioituneelle kulttuurivaikuttajalle." "Ehdottajat listaavat Lehtisen monipuolisen yhteiskunnallisen uran toimittajana, poliitikkona, virkamiehenä, kirjailijana ja urheiluvaikuttajana."

Lasse Lehtisen arvonimen puoltajat olivat Suomen Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja, Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo, Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola, ministeri Lauri Ihalainen, kansleri Risto Ihamuotila, Metsä Groupin vuorineuvos Kari Jordan, WSOY/Bonnier Books Finland kustantaja Leena Majander, Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen, ministeri Christoffer Taxell ja ministeri Jutta Urpilainen.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperalibretot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lentävän kalakukon paluu, revyynäytelmä, 1999, Mikkelin teatteri, (yhdessä Seppo Rothin kanssa).
  • Paholaisen palkka-ampuja, Karl-Maria von Weber, 2008, Suomen Kansallisooppera, (yhdessä Juha Hemanuksen kanssa)
  • Kekkonen, Uljas pulkkis, 2013, Ilmajoen musiikkijuhlat

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuntematon kersantti, 1990 Englanti, (Blood, Sweat and Bears), Brasseys
  • Keltainen noutaja, 1994 Ruotsi, (Nyfiken död)
  • Punainen vuorineuvos, 1994 Viro, (Punane mäenõunik)
  • Minun metsäni, 2002 Englanti (My forest), Saksa (Mein Wald), Ruotsi (Min skog)

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvin menee, herrat nauraa, kaskukokoelma 1983 (ilman tekijän nimeä)
  • Tasavallan tulppa, 60-vuotisjuhlakirja, 2007 (Riitta Aarrevuo ja Jukka Kuikka)
  • Aidankaataja, Lasse Lehtisen elämänkerta, 2011, kirjoittanut Jussi Lähde

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huomenna Fidel puhuu, dokumentti, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus. Esitetty Suomen, Ruotsin ja Norjan televisiossa, 1971
  • Uskottu mies, televisioelokuva romaanista, MTV, 1987
  • Satumainen Onni, televisioelokuva romaanista, MTV, 1988
  • Pieni ihmissydän, draama, 7 jaksoa, käsikirjoitus, MTV3, 1991
  • Tanen kyydissä, sketsiohjelma, käsikirjoitus, MTV3, 1991
  • Aikansa kutakin, visailu, juonto, TV1, 1992
  • Hyvät herrat, poliittinen satiiri, käsikirjoittus (Aarno Laitisen kanssa), 222 jaksoa, MTV3, 1990–97
  • Anteeksi kuinka?, viihdeohjelma, juonto ja käsikirjoitus (Pekka Karhuvaaran kanssa 1993–94), 84 jaksoa, MTV3 ja Nelonen, 1993–96
  • Taikapeili, sitcom, käsikirjoitus, TV2, 1995
  • Kekkonen ja KGB, dokumentti, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997
  • Vrooom!!!, miesten makasiiniohjelma, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997–98
  • Ylähuone, seniorikansalaisten keskusteluohjelma, tuotto ja käsikirjoitus, Nelonen, 1997–98
  • Suoraan asiaan, ajankohtaisohjelma, tuotto (Arto Tuomisen kanssa), Nelonen, 1997–98
  • Ö-studio, poliittinen satiiri, tuotto, käsikirjoitus, Nelonen, 1998–99
  • Kämpin paluu, dokumentti, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1999
  • Haluatko miljonääriksi?, visailu, 212 jaksoa, juonto, Nelonen, 1999–2005
  • Suurin suomalainen / Risto Ryti, käsikirjoitus (Anu Valveen ja Nina Stenroosin kanssa), Yle / TV1, 2004
  • Peacebroker / Martti Ahtisaaren muotokuva, haastattelu ja käsikirjoitus, Nordisk Film, MTV3, 2007
  • Kansallistietäjä, tietokilpailu, juonto, Nordisk Film, MTV3, 2008
  • Katkennut kalpa, dokumentti sotainvalideista, käsikirjoitus ja selostus, TV1, 2010
  • Hengen asein, suomalainen sotapropaganda 1939–45, (Yhdessä Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa), Yle / TV1, 2014
  • "Ankarat vuodet", dokumentti sotavuosista (Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa) 2017 YLE/Radio 1
  • "Viaton viisikymmenluku", dokumentti (Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa) 2018 YLE/Radio 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Lasse Lehtinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Lehtinen, Lasse Pohjoissavolaisen kirjallisuuden bibliografia. Viitattu 27.3.2016.
  3. Ahonen, Iida: Ikkunasta ulos ja munkinostoon Savon Sanomat. 29.5.2015. Viitattu 27.3.2016.
  4. Dosentit haukkuvat Lasse Lehtisen väitöskirjaa. Helsingin Sanomat, 24.10.2002. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 31.1.2010.
  5. Kuikka, Aarrevuo: Lasse Lehtinen – Tasavallan tulppa
  6. Lehtinen vetäytyy presidenttikisasta Yle. 11.8.2011. Viitattu 11.8.2011.
  7. Lasse Lehtinen luopuu Euroklubin johdosta Helsingin Sanomat. 22.11.2009. Viitattu 22.11.2009.
  8. Hannu Rautiaiselle seuraaja 24.11.2010. Veikkausliiga. Viitattu 24.11.2010.
  9. Lehtinen kirjoittaa oopperaa Kekkosesta. Uutispäivä Demari, 2011, nro 5.7., s. 17.
  10. Lasse Lehtinen joutuu käräjille romaanistaan. Helsingin Sanomat, 20.4.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.4.2012.
  11. Joonas Laitinen: Lasse Lehtinen sopi oikeusriitansa 11.9.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.9.2012.
  12. STT: Juristit haluavat Lasse Lehtisen tupakkapuheista murhatutkinnan 22.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.8.2012.
  13. Tapio Pellinen: Lehtisen tupakkapuheet eivät käynnistä tutkintaa 29.8.2012. Iltalehti. Viitattu 30.8.2012.
  14. Sinisalo sekä Rautkallio ja Lehtinen saivat Svinhufvudin muistosäätiön kirjapalkinnot Yle Uutiset. 15.12.2011. Viitattu 23.1.2012.
  15. Lasse Lehtinen, Sanna Ukkola: Vastarannan kiiski, Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. WSOY.
  16. Lasse Lehtinen: Ei ole muuta antaa. WSOY, 2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lasse Lehtinen.