Eeva Kuuskoski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eeva Kuuskoski
Eeva Kuuskoski.jpg
Kuuskoski heinäkuussa 2013.
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Sorsan IV hallitus
6.5.1983–29.4.1987
Ahon hallitus
26.4.1991–23.4.1992
Edeltäjä Vappu Taipale
Mauri Miettinen
Seuraaja Helena Pesola
Jorma Huuhtanen
Kansanedustaja
24.3.1979–23.3.1995
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 4. lokakuuta 1946 (ikä 71)
Aura
Puolue Suomen Keskusta
Muut puolueet Kansallinen Kokoomus
(vuoteen 1980)
Puoliso Juha Vikatmaa (1973–1974)
Pentti Manninen (1991–)
Koulutus lääketieteen lisensiaatti (1972)
erikoislääkäri (1982)
Ammatti lääkäri

Eeva Maija Kaarina Kuuskoski (ent. Kuuskoski-Vikatmaa, o.s. Kuuskoski,[1] s. 4. lokakuuta 1946 Aura) on suomalainen lääkäri ja poliitikko. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja 1979–1980 ja keskustan kansanedustaja 1980–1995. Hän toimi sosiaali- ja terveysministerinä 1983–1987 ja 1991–1992.[2]

Kuuskoski oli Muutos 94 -kansanliikkeen ehdokkaana presidentinvaaleissa 1994. Ennen poliittista uraansa Kuuskoski toimi pitkään lastenlääkärinä Turun kaupungin kunnallisessa terveydenhuollossa.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuskoski kirjoitti ylioppilaaksi Elisenvaaran yhteiskoulusta vuonna 1966. Hän opiskeli Turun yliopistossa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi kesällä 1972. Lastentautien erikoislääkäriksi Kuuskoski valmistui vuoden 1982 lopulla. Hän opiskeli Turun yliopistossa myös yhteiskuntatieteitä, muun muassa sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa, taloustiedettä ja filosofiaa.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan Kuuskoski valittiin vuoden 1979 vaaleissa kokoomuksen ehdokaslistalta Turun eteläisestä vaalipiiristä. Kansanedustajauransa ensimmäisen vuoden aikana hän siirtyi keskustapuolueen edustajaksi.[2] Ennen valintaansa kansanedustajaksi Kuuskoski oli istunut Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1973. Hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 1980 kunnallisvaaleissa.[3]

Kuuskoski toimi sosiaali- ja terveysministerinä Kalevi Sorsan punamultahallituksessa 1983–1987. Keskustan oppositiokauden päätyttyä vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen Kuuskoski nimitettiin keskustan Esko Ahon johtaman porvarihallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi. Hän erosi tehtävästä keväällä 1992 hallituksen tekemien säästöpäätösten vuoksi. Kuuskoski koki, ettei sosiaali- ja terveysministeriölle annettu sananvaltaa säästötoimien kohdentamisesta. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle.[3]

Kunnallisvaaleissa 2008 Kuuskoski asettui ehdokkaaksi Helsingissä, mutta jäi ensimmäiseksi varavaltuutetuksi jättäen taakseen kuitenkin muiden muassa keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan Sole Molanderin. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Kuuskoski oli keskustan ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, muttei tullut valituksi.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen uran jälkeen Kuuskoski työskenteli Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ensin ohjelmajohtajana 1995–1997 ja sitten pääsihteerinä vuodesta 1998.[2] MLL:n liittohallitus irtisanoi hänet kesäkuussa 2007 hovioikeudessa vahvistetun pahoinpitelytuomion vuoksi.[4] Kuuskoski sai sakkotuomion entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin pahoinpitelystä. Tapahtuma liittyi lapsiasiamiehen toimen lakkauttamiseen 2004. Helsingin käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet pidettyään Molanderin kertomusta horjuvana.[5]

Kuuskoski toimi sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän poliittisena valtiosihteerinä 19. tammikuuta – 24. toukokuuta 2010 ja ministeriksi siirtyneen Juha Rehulan valtiosihteerinä 24. toukokuuta 2010 – 22. kesäkuuta 2011.[1]

Kuuskoski toimi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n pääsihteerinä 2007–2010.[1]

Kuuskoski valittiin Eläkeliiton Seinäjoen liittokokouksessa 4.6.2015 Eläkeliiton puheenjohtajaksi.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuskosken setä oli entinen Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja Suomen pääministeri Reino Kuuskoski. Vuonna 1973 Kuuskoski avioitui kokoomuksen kansanedustajan ja puolueen remonttimiehiin kuuluneen Juha Vikatmaan kanssa. Vikatmaa teki itsemurhan vain 33-vuotiaana joulukuun 1974 alussa ja Kuuskosken tytär kuoli seuraavana vuonna heti synnytyksen jälkeen.[3][7]

Kuuskoski avioitui toimittaja Pentti Mannisen kanssa vuonna 1991. Kuuskosken tytär Josefiina syntyi saman vuoden kesäkuussa.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kuuskoski, Eeva: Curriculum Vitae Eevakuuskoski.fi. Viitattu 27.3.2016.
  2. a b c Eeva Kuuskoski Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. a b c d Kuuskoski, Eeva: Eevasta ja elämästä: Eevan kaari eevakuuskoski.fi. Viitattu 30.4.2015.
  4. MLL:n pääsihteeri vaihtuu – paikka hakuun elokuussa 20.6.2007. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 27.3.2016.
  5. Hovioikeus tuomitsi Eeva Kuuskosken pa­hoin­pi­te­lys­tä Kaleva.fi. 31.1.2007. Viitattu 27.3.2016.
  6. Eeva Kuuskoski Eläkeliiton puheen­joh­ta­jaksi http://www.suomenmaa.fi/.
  7. Nummivuori, Petri: Juha Vikatmaa blogspot.fi. 24.5.2010. Viitattu 30.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Vappu Taipale
Mauri Miettinen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
1983−1987
1991−1992
Seuraaja:
Helena Pesola
Jorma Huuhtanen