Pekka Tiainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pekka Tapio Tiainen (s. 3. elokuuta 1951 Helsinki)[1] on suomalainen tutkija ja virkamies. Tiainen työskentelee työ- ja elinkeinoministeriössä neuvottelevana virkamiehenä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori.[2]

Tiainen on ollut muun muassa Kommunistisen työväenpuolueen,[3] Suomen Työväenpuolueen[4] ja EU:n vastaisen kansanrintaman (EUVKr) varapuheenjohtaja,[5] Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja presidenttiehdokas vaaleissa 1994.[6] Hän toimi vuosina 2002–2007 Työpoliittisen Aikakauskirjan päätoimittajana.[7]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SKP:stä KTP:hen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiainen kiinnostui marxismista 1960-luvun lopussa Vietnamin sodan vastaisen liikehdinnän myötä. Yliopistoon mentyään hän liittyi Akateemiseen sosialistiseuraan ja hieman myöhemmin (1971) Suomen kommunistiseen puolueeseen, Viiskulman osastoon.[1] Hän lukeutui SKP:n sisäiseen oppositioon eli taistolaisiin.[8] Tiaisella oli luottamustehtäviä puolueen paikallis- ja piirijärjestöissä.[1] Kun oppositio erotettiin puolueesta, Tiainen valittiin SKP:n järjestöjen keskuskomitean varajäseneksi keväällä 1986,[9] mutta hän ei toiminut puolueessa.lähde? Vuonna 1988 Tiainen oli perustamassa Kommunistista työväenpuoluetta[1].

Keväällä 1992 KTP päätti asettaa Tiaisen ehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaliin.[8][10][8] Eduskunnan ulkopuolisena puolueena KTP:n oli kerättävä 20 000 nimeä valitsijayhdistyksen perustamiseksi. Projekti toteutettiin EY:n vastaisen kansanrintaman tunnusten alla. Kampanjan keskeisin teema oli Suomen EU-jäsenyyden vastustaminen,[11] sekä ulkopolitiikassa puoluettomuus suurvaltojen eturistiridoissa. Allekirjoituksia tuli 25 000.lähde? Tiainen sai 7 320 ääntä (0,2 %) ja hän jäi viimeiseksi yhdentoista ehdokkaan joukossa.

Tiainen oli Vantaan kaupunginvaltuustossa vuosina 1985–1992. Vaaleissa 1988 hänet valittiin Demokraattisen Vaihtoehdon listalta. Tiainen tuli tunnetuksi Länsimäen kaupunginosa-aktivistina, ja valtuustossa hän puolusti alueen palveluita kiivaasti.[8] Syyskuussa 1990 Tiainen jäi Kommunistien ja demokraattien ryhmän ainoaksi valtuutetuksi, kun ryhmän toinen jäsen siirtyi Vasemmistoliittoon.[12] Tiainen ei pystynyt uusimaan paikkaa KTP:n listalta. Kunnallisvaaleissa 2000 hän jäi tosin vain 15 äänen päähän Helsingin valtuustopaikasta[13]. Tiainen istui Elannon valtuustossa KTP:n listalta valittuna vuodet 1991–2003.[14]

Suomen Työväenpuolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiainen vastusti EU:ta KTP:n tavoin. Hän ei kuitenkaan ollut samaa mieltä puolueen eurovaaliboikotista. Vuoden 1999 vaaleissa KTP:n johtoon kuulunut Tiainen asettui ehdolle SKP:n listalla. KTP tuomitsi menettelyn.[15] Keväällä 2002 Tiainen erotettiin puolueesta yhdessä Helsingin piirijärjestön ja muutaman muun jäsenen kanssa.[16] Toimenpiteen syynä oli osallistuminen Muutosvoimat Suomi -yhteistyöpuolueeseen, joka keräsi EU:n vastustajia oikeistosta vasemmistoon. Hän oli muutosvoimien ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2003[17]. Kunnallisvaaleissa 2004 Tiainen oli Asukkaiden Helsinki (VEV) -listalla.[18]

Vuoden 2006 vappupuheessaan Tiainen otti esille uuden SKDL:n kaltaisen yhteisrintaman, Suomen Työväenpuolueen, perustamisen.[19] Tiainen valittiin STP:n varapuheenjohtajaksi puolueen järjestäytymiskokouksessa 17. syyskuuta 2006.[20] Hän oli STP:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2007[21] ja 2011[22], europarlamenttivaaleissa 2009[23] sekä kunnallisvaaleissa 2008[24] ja 2012[25].

Työ ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päästyään ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta vuonna 1970 Tiainen ryhtyi opiskelemaan kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1978, -lisensiaatiksi 1983 ja -tohtoriksi 1994.[6] Tiaisen väitöskirjan otsikko oli Taloudellisen kasvun tekijät Suomessa. Työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden osuus vuosina 1900–1990.

Tiainen työskenteli tutkijana sosiaali- ja terveysministeriössä (1978–1979), Kansallis-Osake-Pankissa (1979–1980) ja sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastolla (1980–1982). Vuonna 1982 Tiainen palkattiin työministeriön erikoistutkijaksi. Hän on ollut ministeriön neuvotteleva virkamies vuodesta 1999.[6]

Tiainen on sotilasarvoltaan reservin luutnantti.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiainen syntyi Helsingissä, mutta vuonna 1956 perhe muutti Savonlinnaan. Tiaisen isä oli toimitusjohtaja ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu. Äiti työskenteli sairaanhoitajana.[1] Perheeseen kuului myös kaksi sisarusta.[26]

Tiainen erosi kirkosta vuonna 1969.[1] Tiainen on ollut naimisissa vuodesta 1976 ja eronnut 1995. Hänellä on kaksi lasta. Tiainen harrastaa muun muassa shakkia ja juoksemista.[1] Hän on toiminut sijoittajana ja ollut julkisuudessa suurten ulosottovelkojensa, noin 1,2 miljoonaa euroa, vuoksi.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Heiki Kotilainen: Viimeinen leninisti Pekka Tiainen (Helsingin Sanomat 24.11.1993)[vanhentunut linkki]
  2. a b Pekka Tiainen 38 STP. Viitattu 29.6.2009. [vanhentunut linkki]
  3. Jyrkän linjan kommunistit vaativat "aitoa sosialismia". KTP aikoo asettaa kymmeniä ehdokkaita vaaleihin (Helsingin Sanomat 4.6.1990)[vanhentunut linkki]
  4. Hallitus 2009-2010 (Suomen Työväenpuolue 2010)[vanhentunut linkki]
  5. Organisaatio EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Viitattu 29.6.2009. [vanhentunut linkki]
  6. a b c Satu-Maaria Natunen: Presidentinvaaleihin ehkä vielä kerran (Helsingin Sanomat 3.8.2001)[vanhentunut linkki]
  7. Heikki Räisänen: Työpoliittinen Aikakauskirja 50 vuotta (PDF) (s. 4) Työpoliittinen Aikakauskirja. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 8.4.2008.
  8. a b c d Matti Virtanen: Kävisikö kommunisti presidentiksi Ktp arvosteli Gorbatshovin markkinaintoilua (Helsingin Sanomat 26.4.1992)
  9. SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.–27.4.1986 (SKP:n järjestöt 1986), s. 88.
  10. Pekka Tiaisesta kommunistien presidenttiehdokas (Helsingin Sanomat 8.6.1992)
  11. Matti Kalliokoski: Pekka Tiaisella 20000 nimeä. Kommunistinen työväenpuolue valmis presidentinvaaleihin (Helsingin Sanomat 18.6.1993)
  12. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kasvoi Vantaalla (Helsingin Sanomat 4.9.1990)
  13. Ktp:n valtuustopaikka jäi 15 äänen päähän (Helsingin Sanomat 27.10.2000)
  14. HOK-Elanto vaaleissa itsenäisen Elannon lopettajat voittivat EU:n Vastainen Kansanrintama ry. Viitattu 29.6.2009.
  15. Kommunistinen työväenpuolue: Älkää äänestäkö (Helsingin Sanomat 7.6.1999)
  16. KTP:n näköalattomuus (Tiedonantaja ?.4.2002)
  17. Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 14.3.2003)
  18. Ehdokkaat / Helsinki (Oikeusministeriö 24.10.2004)
  19. Pekka Tiainen: Yhteistyön ja yhteisrintaman rakentaminen on avainkysymys Helsingin Työväen Vappumarssiyhdistyksen vapputilaisuus 1.5.2006 (Kansanvalta-työryhmän blogi)
  20. Suomen Työväenpuolue STP rp. asettaa koko maassa ehdokkaat maaliskuun eduskuntavaaleihin (STP:n lehdistötiedote 19.9.2006)
  21. http://tulospalvelu.vaalit.fi/E2007/s/tulos/ehdvptulos_helsinkivp.html Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset] Oikeusministeriö 21.3.2007
  22. Ehdokkaiden äänet / Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö 13.5.2011
  23. Ehdokkaiden äänet Oikeusministeriö 10.6.2009
  24. Helsinki / Ehdokaskohtaiset tulokset Oikeusministeriö 31.10.2008
  25. Ehdokkaiden äänet / Helsinki Oikeusministeriö 14.6.2013
  26. Missä ovat ehdokkaiden sukujuuret? (Helsingin Sanomat 24.12.1993)
  27. MTV3: Korkealla virkamiehellä yli miljoonan ulosottovelat – piinannut viranomaisia valituksillaan vuosia