Heikki Haavisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Haavisto
Heikki Haavisto osuusmeijerin tuottajien kekrijuhlassa Nurmeksen Mikonniemellä vuonna 1987.
Heikki Haavisto osuusmeijerin tuottajien kekrijuhlassa Nurmeksen Mikonniemellä vuonna 1987.
Suomen ulkoasiainministeri
Ahon hallitus
5.5.1993–3.2.1995
Edeltäjä Paavo Väyrynen
Seuraaja Paavo Rantanen
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1935
Raisio
Kuollut22. heinäkuuta 2022 (86 vuotta)
Raisio
Tiedot
Puolue Suomen Keskusta
Koulutus agronomi, lakitieteen kandidaatti

Heikki Johannes Haavisto (20. elokuuta 1935 Raisio22. heinäkuuta 2022 Raisio[1]) oli suomalainen keskustalainen poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n puheenjohtajana vuosina 1975–1994 ja Suomen ulkoasiainministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1993–1995.[2][3]

Tausta ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavisto syntyi talousneuvos Urho Haaviston ja Alli Svenssonin ainoaksi lapseksi Raision Hintsan tilalla.[2] Hänen enonsa oli jääkärikenraalimajuri Antero Svensson.[4] Haaviston talonpoikaiseen järjestötoimintaan osallistunut isä ja Maalaisliiton aatesisältö vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Hän oli aktiivinen toimija muun muassa Maaseudun Nuorten Liitossa ja eteni johtotehtäviin.[2]

Haavisto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1953, agronomiksi vuonna 1957 ja lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1962. Hän suoritti myös poliittisen historian ja kansantaloustieteen sivuaineopintoja. Vuodesta 1962 Haavisto toimi maanviljelijänä Raision sukutilallaan Hintsan kartanossa.[2][5] Vuodesta 1966 Haavisto työskenteli MTK:ssa, ensin yleissihteerinä (1966–1967), sitten toiminnanjohtajana (1967–1975) ja lopulta puheenjohtajana (1975–1994). Samanaikaisesti hän toimi keskustan puoluehallituksen työvaliokunnassa (1966), maatalouspoliittisessa toimikunnassa (1967–1986) ja talouspoliittisessa toimikunnassa (1987–1995).[2]

Paavo Väyrysen erottua toukokuussa 1993 Esko Ahon hallituksen ulkoministerin paikalta kesken Suomen EU-jäsenyysneuvotteluiden Haavisto valittiin hänen seuraajakseen. MTK:n puheenjohtajana ollessaan Haavisto tuomittiin 29.6.1991 liikenteen vaarantamisesta, ruumiinvamman tuottamisesta ja liikennepaosta 72 000 markan sakkoon. Tästä syystä hänen kelpoisuutensa ministeriksi kyseenalaistettiin laajasti. Ulkoministerinä Haavisto oli keskeisessä roolissa neuvottelemassa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Alkuvuonna 1995 Haavisto jätti ministerin tehtävät saatuaan halvaantumiseen johtaneen aivoverenvuodon.[2]

Haavistolla oli useita luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Pellervo-Seuran valtuuskunnan puheenjohtaja vuodesta 1979, Metsäliiton hallintoneuvoston puheenjohtaja 1982–1993 ja Raision tehtaat Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja 1988–1996 ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1997.[2] Myöhemmin myös hänen poikansa Antti ja Erkki Haavisto ovat toimineet Raisio-yhtymän hallituksessa.[6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavisto oli aviossa vuodesta 1964 lähtien kotitalousopettaja Maija Helena Rihkon kanssa. Heillä oli kolme poikaa: Antti, Erkki ja Ilkka.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikainen ulkoministeri Heikki Haavisto on kuollut Yle Uutiset. 22.7.2022. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 22.7.2022.
  2. a b c d e f g Kulha, Keijo K.: ”Haavisto, Heikki (1935–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 444–446. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2014).
  3. Suomen EU-jäsenyys­neuvottelujen aikainen ulko­ministeri Heikki Haavisto on kuollut Helsingin Sanomat. 22.7.2022. Viitattu 22.7.2022.
  4. Manninen, Tuomas: Mannerheim-ristin ritari numero 5 ja Sorta­valan valtaaja on ”tuntematon kenraali”, joka koki äkki­kuoleman hotelli Tornissa Ilta-Sanomat. 18.8.2021. Viitattu 23.3.2022.
  5. Kunta:Raisio, Tilannimi:Hintsa Sukutilat Webissä. Suomen maatalousmuseo Sarka. Viitattu 23.3.2022.
  6. Tuuri, Heikki: Raision Erkki Haaviston mukaan pörssiyhtiöllä ei ole pyhiä asioita Taloussanomat.fi. 19.11.2003. Viitattu 26.7.2015.
  7. Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who’s who in Finland 1978, s. 163–164. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.7.2022).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kulha, Keijo K.: Mahtitalonpoika: Heikki Haaviston matkassa yleislakosta EU:hun. Helsinki: Edita, 1998. ISBN 951-37-2534-0.
  • Haavisto, Heikki: Talonpojan muistelmat. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-45235-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Paavo Väyrynen
Suomen ulkoministeri
19931995
Seuraaja:
Paavo Rantanen