Erikoislääkäri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erikoislääkäri on tietylle lääketieteen osa-alalle erikoistunut ja siinä vaadittavan tutkinnon suorittanut lääkäri.

Erikoislääkärin titteli edellyttää Suomessa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon ja lääkäriksi laillistamisen jälkeisen erikoistumisjakson. Erikoislääkäreiden oikeuksien saaminen kestää lisensiaatin tutkinto mukaan lukien vähintään 11 vuotta.

Lääketieteessä on 50 eri erikoistumisalaa, hammaslääketieteessä kuusi.lähde? Erikoislääkäreitä ovat muun muassa sisätautilääkäri, neurologi, gynekologi, patologi ja psykiatri. On myös yleislääketieteen erikoislääkäreitä.

Erikoislääkärit työskentelevät sairaaloissa eri klinikoilla ja vuodeosastoilla. Yleislääketieteen erikoislääkärit ovat erikoistuneen yleisiin sairauksiin ja hoitavatkin ison osan. Erikoislääkärillä on pätevyys omaan erikoisalaansa, tietämys tarkempiin diagnooseihin ja täsmällisempiin hoitoihin kuin yleislääkäreillä.

Lista erikoisaloista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa kyseisen erikoisalan työikäisten erikoislääkäreiden määrä Suomessa 2016[1]


  • Akuuttilääketiede 65
  • Anestesiologia ja tehohoito 865
  • Endokrinologia 60
  • Foniatria 20
  • Fysiatria 173
  • Gastroenterologia 120
  • Gastroenterologinen kirurgia 261
  • Geriatria 295
  • Ihotaudit ja allergologia 206
  • Infektiosairaudet 109
  • Kardiologia 253
  • Keuhkosairaudet ja allergologia 224
  • Kliininen farmakologia ja lääkehoito 40
  • Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede 76
  • Kliininen hematologia 78
  • Kliininen kemia 77
  • Kliininen mikrobiologia 90
  • Kliininen neurofysiologia 83

  • Korva-, nenä- ja kurkkutaudit 345
  • Käsikirurgia 64
  • Lastenkirurgia 64
  • Lastenneurologia 108
  • Lastenpsykiatria 260
  • Lastentaudit 645
  • Liikuntalääketiede 47
  • Naistentaudit ja synnytykset 685
  • Nefrologia 90
  • Neurokirurgia 75
  • Neurologia 347
  • Nuorisopsykiatria 179
  • Oikeuslääketiede 31
  • Oikeuspsykiatria 62
  • Ortopedia ja traumatologia 514
  • Patologia 155

  • Perinnöllisyyslääketiede 34
  • Plastiikkakirurgia 110
  • Psykiatria 1 086
  • Radiologia 633
  • Reumatologia 111
  • Silmätaudit 493
  • Sisätaudit 1158
  • Suu- ja leukakirurgia 19
  • Sydän- ja rintaelinkirurgia 110
  • Syöpätaudit 193
  • Terveydenhuolto 104
  • Työterveyshuolto 863
  • Urologia 130
  • Verisuonikirurgia 56
  • Yleiskirurgia 767
  • Yleislääketiede 2362

Yhteensä 14997

Erikoisalojen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteen erikoisalat on jaettu ”suuriin” erikoisaloihin, joita ovat esimerkiksi psykiatria, kirurgia ja sisätaudit. Käytetään myös jakoa konservatiivisiin, operatiivisiin ja diagnostisiin erikoisaloihin. Operatiivinen tulosyksikkö vastaa esimerkiksi kirurgisten, anestesiologisten, tehohoidon, kivunhoidon ja ensihoidon sekä silmä- ja korvasairauksien ja neurokirurgisten palveluiden tuottamisesta.

Suuret erikoisalat on jaettu suppeisiin erikoisaloihin, joita ovat muun muassa gastroenterologia, endokrinologia, käsikirurgia, kardiologia, lastenneurologia ja kliininen mikrobiologia. Suomessa näitä kutsutaan klinikoiksi tai hallinnollisessa mielessä vastuuyksiköiksi.

Anestesiologia ja tehohoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anestesiologia ja tehohoito sisältää seuraavat osa-alueet:

  • Anestesiatoiminta sisältää potilaan nukuttamisen tai puuduttamisen tai näiden yhdistelmän sekä tähän liittyvän toimenpidettä edeltävän ja sen jälkeisen potilaan tutkimisen ja hoidon.
  • Tehohoito sisältää kriittisesti sairaan potilaan elintoimintojen ylläpitämisen ja hoidon teho- tai valvontaosastolla.
  • Toiminta voi tapahtua usean erikoisalan yhteistyönä. Kivunhoitoon kuuluu sekä akuutin että pitkittyneen kivun hoito.
  • Kipuklinikalla toimii anestesialääkäreiden lisäksi mm. neurologi, psykiatri ja psykologi.
  • Ensihoitoon kuuluu potilaiden tutkiminen, laajemmissa katastrofeissa "lajittelu" sekä ensihoito sairaalan ulkopuolella sekä sairaalassa sisältäen elvytyksen.
  • Ensihoito osallistuu katastrofi- ja valmiussuunnitteluun.

Foniatria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Foniatria eli puhe- ja äänihäiriöt on itsenäinen lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuuluvat Euroopan foniatriliiton määritelmän mukaan puheen, kielen ja äänen häiriöt sekä kuulovammat silloin kun niihin liittyy edellä mainittuja häiriöitä. Foniatrian lähtökohtana on siis kommunikaatiohäiriön oire, eikä esimerkiksi anatomisesti määritelty elimistön osa. Foniatriselle toiminnalle on tyypillistä moniammatillinen tiimityö yhdessä muiden lääkärien, puheterapeuttien, neuropsykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, hoitajien ja monen muun ammattiryhmän kanssa.

Iho- ja sukupuolitaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iho- ja sukupuolitaudit vastaa nimensä mukaisesti ihotautien ja sukupuolitautien tutkimuksen ja hoidon tarpeisiin.

Fysiatria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatria sivuaa läheisesti muita erikoisaloja kuten muun muassa reumatologiaa, neurologiaa, ortopediaa ja työterveyshuoltoa. Alaan kuuluu sekä polikliinistä toimintaa, joka painottuu tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vaivojen (TULES) diagnostiikkaan, non-operatiiviseen hoitoon ja kuntoutukseen, että osastotoimintaa, joka painottuu vaikeavammaisten kuntoutukseen ja yleisemmin kuntoutuslaitostoimintaan. Tärkeinä osa-alueina ovat erilaiset apuvälineet ja raaja-amputaatioiden jälkeinen protetisointi kuntoutuksineen. Erikoisala toimii läheisessä yhteistyössä muiden hoitoalan edustajien kuten fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja apuvälineteknikoiden kanssa. Tehtäväkenttään kuuluvat myös työkykyarviot, lääkinnälliset sekä ammatilliset kuntoutusarviot ja kuntoutustutkimus.

Kirurgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirurgian aloihin kuuluu neurokirurgia, elinsiirtokirurgia, gastroenterologinen ja yleiskirurgia, käsikirurgia, maksakirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia, päiväkirurgia, rintarauhaskirurgia, suu- ja leukakirurgia, sydän- ja thoraxkirurgia, urologia sekä verisuonikirurgia

Sanan kirurgia alkuperä juontaa kreikkalaisista sanoista cheiros (käsi) ja ergon (työ). Kirurgia pyrkii siis vammojen ja sairauksien parantamiseen käsityönä. Alun perin Hippokrateen aikana lääkäri ei veitseen tarttunut vaan tätä varten olivat veitsen omistavat parturit ja suomessa välskärit.

Kirurgisten toimenpiteiden moninaisuus on johtanut perinteisen yleiskirurgian pirstoutumiseen kaikkiaan 11 erikoisalaan. Tähystyskirurgian ja mini-invasiivisenselvennä kirurgian osuus viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt moninkertaisesti ja korvaa perinteistä kirurgiaa, jossa elimistön sisään mennään viilloista ja toimenpiteet tehdään suorassa näkökontrollissa. Kirurgiset erikoisalat muuttuvat kehityksen mukana. Nykyaikainen kardiologia ja sydänkirurgia ovat esimerkiksi lähentyneet toisiaan, ja osa tehtävistä toimenpiteistä on molempien erikoisalueiden osaamista. Kehityksen mukana osa entisistä kirurgisista toimenpiteistä, kuten vatsalaukun kirurgia uusien happolääkkeiden tehokkuuden seurauksena, poistuu. Myös sepelvaltimo-ohitusleikkausten tarve on vähentynyt elintapojen muutosten, uusien tehokkaiden rasvalääkkeidenlähde? sekä etenkin suonensisäisten toimenpiteiden, kuten pallolaajennuksen seurauksena.

Erityistason vaativasta kirurgiasta sekä tietyistä valtakunnallisista velvoitteista kuten elinsiirroista, rytmihäiriökirurgiasta, vaikeiden palovammojen hoidosta sekä huuli- ja suulakihalkioiden hoidosta vastaa Suomessa HUS-sairaanhoitopiiri.

Korva-, nenä- ja kurkkutaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa korva-, nenä- ja kurkkutaudeista hoidetaan perusterveydenhuollossa (yleislääkärit ja työterveyslääkärit. Erikoislääkäreille lähetetään toistuvat korva- ja hengitystietulehdukset, erilaiset kuuloaistin sairaudet, krooninen nuha ja nenän tukkoisuus sekä uusiutuvat nielutulehdukset. Joka toinen lähete johtaa kirurgiseen hoitojaksoon. Suurin osa erikoisalan toimenpiteistä tehdään päiväkirurgisesti: potilas tulee leikkaukseen aamulla ja kotiutuu samana päivänä. Kaikkien yksiköiden toimintaan liittyy olennaisena osana kuulokeskus tai -asema. Niissä tutkitaan korvan ja tasapainoelimen toimintaa sekä suunnitellaan ja toteutetaan aikuispotilaiden kuulonkuntoutus.

Laboratoriolääkäreiden erikoisalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede
  • Kliininen kemia ja hematologia
  • Kliininen mikrobiologia
  • Kliininen neurofysiologia
  • Myrkytystietokeskus ja Teratologinen tietopalvelu
  • Patologia
  • Perinnöllisyyslääketiede

Lastentauteihin erikoistuneet lääkärit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lastentaudit
  • Lastenkirurgia
  • Lastenneurologia
  • Lastenpsykiatria

Naistentaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimpiä syitäkenen mukaan? naistentautiklinikoille tuloon ovat:

  • Gynekologisen syövän hoito
  • Gynekologinen kirurgia
  • Naisten vaikeimmat endokrinologiset ongelmat
  • Lapsettomuus
  • Sterilisaatio ja raskaudenkeskeytykset

Neurokirurgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurokirurgia on keskushermoston (aivot ja selkäydin) leikkaushoitoa. Viimeisten vuosikymmenten suuria kehitysaskeleita neurokirurgiassa ovat olleet mikrokirurgian käyttöönotto, kuvantamisen kehitys sekä tehohoidon tason ja määrän paraneminen. Vaativaa neurokirurgiaa voidaan tehdä vain yliopistosairaaloissa, joissa on korkeatasoinen teho-osasto sekä mahdollisuus yhteistyöhön muiden lääketieteellisten erikoisalojen kanssa (mm. neuroanestesiologia, neuroradiologia, neuropatologia, neurologia, lastenneurologia, kliininen neurofysiologia, neuro-otologia ja neuro-oftalmologia).

Tavallisimpia neurokirurgisesti hoidettavia sairauksia ovat:

  • Aivovammat
  • Aivoverisuonisairaudet
  • Epilepsia
  • Hydrokefalus eli vesipäisyys
  • Kallonsisäiset kasvaimet
  • Liikehäiriöt
  • Likvorivuoto
  • Selkäydinkanavan kasvaimet ja puristustilat
  • Vaikeat kiputilat

Neurologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurologian erikoisalaan kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen, ääreishermojen ja lihasten sairauksien selvittely ja hoito. Erikoisalan nimi tulee Kreikan kielen sanasta neuron eli hermo ja logos, mikä tarkoittaa oppia.

Neurologia on Suomessa eronnut aiemmin psykiatrian kanssa muodostamastaan hermo- ja mielitautien erikoisalasta omaksi erikoisalakseen vuonna 1963. Suomessa on neurologeja noin 290. He toimivat keskus- ja aluesairaaloissa, pienempi osa vakuutusyhtiöiden tai KELA:n asiantuntijoina sekä säätiöiden ja potilasjärjestöjen ylläpitämissä kuntoutuslaitoksissa, yksityissairaaloissa tai -hoitolaitoksissa sekä yksityisillä lääkäriasemilla.

Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, huimaus, lihasheikkous, kömpelyys, vapina ja tunnottomuus. Myös kipu voi olla merkki hermoston poikkeavasta toiminnasta. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa havaintokyvyn, loogisen ajattelun, asioiden tunnistamisen tai muistin häiriöitä. Erilaiset halvausoireet, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen, lukemisen tai laskemisen häiriöt voivat myös olla merkki neurologisesta sairaudesta. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tajunnanmenetys, nykäykset tai kouristukset kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon.

Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, migreeni ja muut päänsäryt, liikehäiriöt kuten Parkinsonin tauti, epilepsia, muistihäiriöt kuten Alzheimerin tauti, MS-tauti, keskushermostokasvaimet ja -tulehdukset, ääreishermosairaudet kuten polyneuropatiat ja lihas-hermo-liitoksen sairaudet kuten myastenia gravis.

Neurologisen potilaan tutkimuksen tärkein osa on potilaan haastattelu ja sen kuluessa saadut tiedot kliinisen lääkärintutkimuksen ohella. Verikoe ja koneelliset lisätutkimukset täydentävät diagnoosiin pääsyä.

Monissa neurologisissa sairauksissa tarvitaan moniammatillista erityisosaamista ja kuntoutustoimia. Neurologisissa yksiköissä toimii tämän vuoksi lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, neuropsykologeja ja kuntoutusohjaajia. Tämän osion teksti myötäilee pitkälti professori Seppo Soinilan kirjan Ajattele aivojasi tekstiä (Kustannus Oy Duodecim, 1. painos, Jyväskylä 2003).

Psykiatria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuispsykiatria Lastenpsykiatria Nuorisopsykiatria Vanhuspsykiatria Oikeuspsykiatria Päihdepsykiatria

Radiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tehdään vuosittain 4,2 miljoonaa röntgentutkimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen on keskimäärin kerran vuodessa röntgenkuvassa. Röntgenkuvauksilla sekä muilla kuvantamistutkimuksilla onkin keskeinen merkitys erilaisten sairauksien tunnistamisessa.

Keuhkojen, luuston ja hampaiden röntgenkuvaukset ovat tavallisimpia kuvantamistutkimuksia. Näiden lisäksi tehdään ultraääni-, magneetti-, tietokonetomografia- ja isotooppitutkimuksia, rintojen röntgentutkimuksia eli mammografioita, läpivalaisututkimuksia, verisuonten varjoainetutkimuksia eli angiografioita sekä radiologisia hoitotoimenpiteitä, kuten verisuonitukosten laajennushoitoja.

Yhä useampi röntgenkuva tuotetaan nykyään digitaalisesti. Valtaosa röntgeneistä on jo filmittömiä, ja kuvat myös arkistoidaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisuuden ansiosta tutkimusten diagnostinen arvo paranee, ja kuvia voi tarvittessa siirtää tietoverkon kautta sairaalasta toiseen Tämä vähentää turhia kuvauksia, minkä ansiosta myös potilaan saama sädeannos pienenee.

Silmätaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silmätautien alaan kuuluu silmän sairauksien diagnostiikka ja hoito sekä taittovikojen määrittäminen ja korjaaminen. Sen piirissä hoidetaan kaiken ikäisiä potilaita vastasyntyneistä keskosista seniorikansalaisiin.

Yleisimpiä silmäsairauksia on kaihi eli silmän mykiön sameneminen. Kaihin poisto on yleisin kirurginen toimenpide koko maailmassa. Muita yleisiä silmäsairauksia ovat glaukooma, näköhermon sairaus, johon usein liittyy silmänpaineen kohoaminen, verkkokalvon sairaudet kuten diabeettinen silmäsairaus ja ikään liittyvä verkkokalvon tarkan näkemisen alueen rappeuma, sekä toiminnallinen heikkonäköisyys ja karsastus. Myöskin silmän etuosan tulehdukset ovat tavallisia.

Silmätautien alan erityistason hoitoon kuuluvat muun muassa sarveiskalvon siirrot, silmän kasvainten silmän säästävä hoito, lääketieteellisin syin tehtävä taittovirhekirurgia ja vaativa okuloplastinen kirurgia sekä silmäpatologia.

Yksinkertaiset silmäsairaudet hoidetaan avohoidossa yleislääkärin vastaanotolla, minkä lisäksi alueella toimivat silmätautien erikoislääkärit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Poliklinikoilla tutkitaan ja hoidetaan ensisijaisesti potilaita, joiden taudin määritys tai hoito edellyttävät sairaalatutkimuksia ja vaativampia hoitokeinoja. Vaativimmat hoidot on keskitetty yliopistollisen keskussairaalan klinikkaan, jolla on myös valtakunnallinen vastuu muiden sairaanhoitopiirien ja yliopistojen alueiden harvinaisimpien silmäsairauksien hoidosta.

Silmätautien vastuuyksiköt huolehtivat myös alansa tutkimuksesta, koulutuksesta ja tarpeellisesta yhteistyöstä muiden erikoisalojen kanssa.

Sisätaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisätautien erikoisala on eriytynyt yhdeksään itsenäiseen erikoisalaan:

  • Endokrinologiaan
  • Gastroenterologiaan
  • Hematologiaan
  • Infektiosairauksiin
  • Kardiologiaan
  • Nefrologiaan
  • Reumatologiaan
  • Yleissisätauteihin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lääkärityövoima, Lääkäriliiton vuositilasto 2016