Kullervo Rainio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kullervo Rainio (s. 10. elokuuta 1924 Jyväskylä) on suomalainen sosiaalipsykologian professori ja kokoomuslainen poliitikko.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainion vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Hän valmistui ylioppilaaksi 1942, filosofian kandidaatiksi 1950 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1955.[1] Hän on kirjannut nuoruudenmuistojaan kolmeen romaaniinsa.

Tieteellinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio valmistui filosofian tohtoriksi 1955 (Helsingin yliopisto). Hän toimi Suomen ensimmäisenä sosiaalipsykologian professorina Helsingin yliopistossa 1962–1986. Tämän tieteenalan hän valitsi, koska se oli 1940-luvun lopulla uusi ja kehittyvä ala. Rainion tieteellinen tuotanto käsittää etupäässä suomen- ja englanninkielisiä tieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja artikkeleita vuodesta 1949 alkaen. Eläkevuosinaan Rainio on perehtynyt kvanttifysiikan filosofisiin perusteisiin.

Osallistuminen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio valittiin kansanedustajaksi Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana Helsingin kaupungin vaalipiiristä eduskuntavaaleissa 1972 ja 1975. Hän oli Tuure Junnilan ohella niitä harvoja kokoomuspoliitikkoja, jotka 1970-luvulla arvostelivat presidentti Kekkosen politiikkaa ja Kekkosen valitsemista poikkeuslailla presidentiksi 1973. Hän oli vahvasti vaikuttamassa myös yliopistojen hallinnonuudistusta vastaan ja Yleisradion epäpolitisoinnin puolesta.

Linjaerimielisyyksien vuoksi Rainio erosi kokoomuksen eduskuntaryhmästä 1978 ja liittyi Perustuslaillisen kansanpuolueen (PKP) eduskuntaryhmään 1978 mutta jäi valitsematta vuoden 1979 vaaleissa asetuttuaan PKP:n listalta ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiirissä[2]. Rainio toimi Ahti M. Salosen valitsijamiehenä vuoden 1978 presidentinvaalissa. Haastattelussa vuonna 2017 hän luonnehti Salosta "täysin mitättömäksi mieheksi".[3]

Seitsemän vuoden poliitikkokauden jälkeen hän palasi tieteen pariin. Itseään hän on pitänyt liberaalina, vaikka saikin poliitikkoaikanaan äärioikeistolaisen leiman.[3]

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio on tunnettu myös runoilijana. Hänen tärkein panoksensa lyriikalle on peräisin toisen maailmansodan jälkeiseltä vuosikymmeneltä. Rainiolle myönnettiin K. J. Gummerus Oy:n palkinto 1946. 1990-luvulla hän julkaisi kolmiosaisen romaanimuotoisen muistelmasarjan, joka ulottuu varhaiseen aikuisuuteen asti.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rainio oli 1952–1970 naimisissa kirjallisuudentutkija Ritva Hanhinevan kanssa. Tästä avioliitosta hänellä on kaksi lasta. Avioliiton hammaslääkäri Laura Oksasen kanssa hän on solminut 1970.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leadership qualities; a theoretical inquiry and an experimental study on foremen. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalainen tiedeakatemia, 1955 (Annales Academiae scientiarum Fennicae. ISSN 0066-2011; 95, 1).
  • Käytännön psykologiaa. 1, Yksilön käyttäytyminen. Porvoo: WSOY, 1956.
  • Käytännön psykologiaa. 2, Joukon käyttäytyminen. Porvoo: WSOY, 1957.
  • A stochastic model of social interaction. Copenhagen: Munksgaard, distr., 1961 (Transactions of the Westermarck Society, ISSN 0357-1823; 7).
  • A stochastic theory of social contacts: a laboratory study and an application to sociometry. Copenhagen: Munksgaard, distr., 1962 (Transactions of the Westermarck Society, ISSN 0357-1823; 8).
  • Käytännön psykologiaa, 1. ja 2. osan yhteisnidos. Porvoo: WSOY, 1963. ISBN 951-0-03005-8., ISBN 951-0-03006-6.
  • Valta ja vallan käyttö: sosiaalipsykologinen tarkastelu. Porvoo: WSOY, 1968 (3. p. 1980). ISBN 951-0-03007-4.
  • Informaatiosota ja vapaa ihminen: Ajankohtaisia tarkasteluja. Porvoo: WSOY, 1971.
  • Group Maze: experiments and simulations in problem-solving by groups. Societas scientiarum Fennica, 1972 (Commentationes scientiarum socialium, ISSN 0355-256X; 3). ISBN 951-653-008-7.
  • Sosiaalipsykologian oppikirja, Kullervo Rainio, Klaus Helkama. Porvoo: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06314-2., ISBN 951-0-06315-0.
  • Ihmisyys ja isänmaa. Kustannuspiste, 1979. ISBN 951-95489-2-0.
  • Stochastic field theory of behavior. Finnish Society of Sciences and Letters: 1986 (Commentationes scientiarum socialium, ISSN 0355-256X; 34). ISBN 951-653-142-3.
  • Tietokonesimuloinnin opas. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos, 1988. (Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen monisteita, ISSN 0358-464X; 1988, 1). ISBN 951-45-4668-7.
  • Todellisuus ja kuvajainen, K. V. Laurikainen, Kullervo Rainio. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16207-8.
  • Vastaa minulle maailma!: psykologin näkökulma todellisuuteen. Yliopistopaino, 1993. ISBN 951-570-145-7.
  • Älyn älyäminen ja muita psykologis-filosofisia kommentaareja. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5591-34-4.
  • Diskreetti prosessimalli kvantti- ja tajuntasysteemeihin sovellettuna. Luonnonfilosofian seura, 2006 (Luonnonfilosofian seuran julkaisuja; 15). ISBN 951-98191-4-2 ISBN 978-951-98191-4-3.
  • Kvantti ja kognitio: dynaamisen psykologian tarkastelua kvantti-viitekehyksessä. Luonnonfilosofian seura, 2006 (Luonnonfilosofian seuran julkaisuja; 14). ISBN 951-98191-3-4 ISBN 978-951-98191-3-6.
  • Discrete process model for quantum and mind systems, Kullervo Rainio. University of Helsinki, Department of Social Psychology, 2008 (Research reports, Department of Social Psychology, University of Helsinki, ISSN 0357-4040; 1/2008). ISBN 978-952-10-4546-2.

Muistelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nurkkapöydässä. Gummerus, 1945.
  • Lapsellinen yksinpuhelu. Gummerus, 1946.
  • Tietämättä mistään. WSOY, 1951.
  • Nämä kuvat. WSOY, 1958..
  • Valitut runot 1945–1996, Jyväskylä : Kopijyvä, 2000. ISBN 952-5092-45-3
  • Kuljen veräjästä. Kullervo Rainio, 2006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka kukin on 1982, s. 789–790. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5.
  2. Kullervo Rainion kotisivut. Vaiheet politiikassa. Viitattu 24.10.2008.
  3. a b Teppo Sillantaus: Viimeinen toisinajattelija. HS Kuukausiliite, huhtikuu 2017, s. 40–49.