Gunnar Laatio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gunnar Laatio synt. Lindfors (10. syyskuuta 1915 Turku12. huhtikuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen upseeri, vuori-insinööri ja Kokoomuksen kansanedustaja.

Laation isä oli makkaratehtailija Hjalmar Lindfors, valkoisten tukija Suomen sisällissodassa. Punaiset hävittivät tehtaan, perhe pakeni ensin Loimaalle, isä sittemmin Kanadaan. Gunnar Laatio ryhtyi koulun jälkeen opiskelemaan Teknillisessä korkeakoulussa geologiaa 1937. Vuonna 1939 hän lähti talvisotaan vänrikkinä. Jatkosodan alussa hän oli luutnantti. Karhumäen taistelun jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi ja hän toimi Poventsassa pataljoonankomentajana. Myöhemmin hänestä tuli majuri ja Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja.

Sodan jälkeen Gunnar Laatio toimi Outokumpu Oy:n Orijärven kuparikaivoksella Kiskossa toimitusjohtajana, minkä jälkeen Vihannin kaivoksen johtajana.

Gunnar Laation poliittisen uran alku on erikoinen. Hän ilmoitti yhtiön johtajalle vuorineuvos Petri Brykille asettuneensa Kokoomuksen ehdokkaana ehdolle eduskuntavaaleissa. Laatio oli kaivosinsinöörinä lähes korvaamattomana pidetty, ja Bryk aikoi kieltää ehdokkuuden. Valtionyhtiö Outokummun tilitarkastajista SKDL:n kokenut humppilalainen Kaino Haapanen totesi ettei sitä todellakaan voi kieltää, mutta ei olisi syytä huoleen, koska Vihanti oli pieni kunta täynnä maalaisliittolaisia ja SKDL:n kannattajia. Vaalit 1970 menivät Kokoomuksen osalta hyvin puolueen saadessa peräti 11 lisäpaikkaa, mutta Gunnar Laatio valittiin eduskuntaan Oulun läänin vaalipiiristä 1970 ainoana kokoomuslaisena, ja hän sai uusituksi valintansa 1972. Hänen kansanedustajauransa päättyi vuonna 1975. Koko kansanedustajakautensa Laatio hoiti myös kaivoksen johdon eikä näin ollen siirtynyt päätoimiseksi poliitikoksi. Lisäksi hän toimi Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1973–1976. Laatiolle myönnettiin yli-insinöörin arvonimi vuonna 1971.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]