Pirkkalan moniste

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pirkkalan moniste oli opetusministeriön, kouluhallituksen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen opetusmenetelmäkokeilussa tuotettu historian opetusmoniste, jota käytettiin lukuvuonna 1974–1975 Pirkkalan kunnan peruskouluissa viidennen luokan opetuksessa. Julkaisun nimeke on Historia : 5. luokka : ihmiskunnan kehityksen yleispiirteet vanhimmista ajoista nykypäiviin saakka. Muodoltaan se on kuvitettu 95-sivuinen moniste.[1] Tapauksen nousu julkisuuteen aiheutti Suomessa suuren kohun vuonna 1975. Monisteen laati opettaja, maisteri Antti Penttilä.[2][3] Kouluhallituksen puolesta kokeilua valvoi ja ohjasi ylitarkastaja Kari Koukkunen ja Tampereen yliopiston psykologian laitoksen puolesta professori Tapio Nummenmaan johtama PETO (peruskoulun toimivan opetussuunnitelman projekti) -tutkimusryhmä.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkkala oli ollut yhtenä ensimmäisistä kunnista mukana yhtenäiskoulutyyppisen peruskoulun kehittämisessä jo vuodesta 1961 lähtien. Suomen YK-liitto esitti 12. heinäkuuta 1972 silloin opetusministeriön kokeilu- ja tutkimustoimiston toimistopäällikkönä toimineelle Erkki Aholle jättämässään kirjelmässä 3–4 viikkoa kestävän kansainvälisyyskasvatuksen kokeiluprojektin käynnistämistä 1–3 kunnassa. Aho hyväksyi esityksen, koska kansainvälisyyskasvatus kuului myös uuden peruskoulun opetussuunnitelmaan yhtenä osa-alueena. Syyskuun alussa 1972 pidetyssä neuvottelussa päätettiin käynnistää kokeilu Pirkkalan koululaitoksessa.[4]

Tampereen yliopiston psykologian laitoksella vuonna 1971 perustettu PETO-tutkimusryhmä oli esitellyt Turussa maaliskuussa 1972 pidetyillä sosiologipäivillä oman hankkeensa peruskoulun yhteiskunnallisten aineiden opetuksen kehittämiseksi. Ryhmän perustajan professori Tapio Nummenmaan mukaan peruskoulun uusissa opetussuunnitelmissa ei ollut riittävästi pohdittu, millaista yhteiskunnallista tietoa peruskouluun pitäisi tuoda ja miten. Erkki Ahon mukaan ajatus kansainvälisyyskasvatuksen kokeiluprojektin ja PETO-ryhmän yhteiskunnallisten aineiden kokeiluprojektin yhdistämisestä tuli YK-liitolta. Kouluhallitus esitti opetusministeriölle lokakuussa 1972 luvan myöntämistä Pirkkalan kunnalle Yhteiskunnallisten oppiaineiden opetussuunnitelmien kehittämisprojektin (YOK) aloittamiseen. Historian opetuksessa oli tarkoitus luopua kronologisesti etenevästä kurssista ja antaa oppilaille jo ensimmäisen vuoden aikana kuva ihmiskunnan historian yleispiirteistä.[4]

Kokeilun kaksi viikkoa kestänyt pilottivaihe toteutettiin maaliskuussa 1973, ja siihen osallistui 520 oppilasta ja 39 opettajaa Pirkkalan kirkonkylän koulun ala-asteelta sekä keskuskoulun yläasteelta ja lukiosta. Varsinaisessa kokeilussa lukuvuonna 1974–1975 oppilaita oli mukana yli tuhat.[5]

Erkki Aho on kertonut, että YOK-projektissa ei sanallakaan mainittu marxilaisen historiakäsityksen opettamista, eikä sellaista voinut lukea edes rivien välistä.[4] PETO-tutkimusryhmän jäsenten vasemmistolaisuus oli kuitenkin yleisesti tiedossa; esimerkiksi psykologian tohtori Liisa Rantalaiho oli omissa teksteissään siteerannut Karl Marxia ja Vladimir Leniniä. Pilottivaiheen jälkeen YK-liitto syrjäytettiin YOK-projektista, jota jatkettiin PETO-ryhmän ja Pirkkalan kunnan yhteistyönä.[6]

Opetusministeri Marjatta Väänänen myönsi luvan kokeilun aloittamiseen elokuussa 1974. Kouluhallituksen pääjohtajaksi vuoden 1973 alussa nimitetty Erkki Aho myönsi projektiin 60 000 markan määrärahan. Myöhemmin tammikuussa 1975 kouluhallituksen ylijohtajan Yrjö Yrjönsuuren esityksestä määräraha korotettiin 80 000 markkaan. PETO-tutkimusryhmä oli alun perin anonut 120 000 markkaa.[4]

Monisteen sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetuskokeilusta ei kerrottu oppilaiden vanhemmille etukäteen. Myös opettajat olivat saaneet kokeilun alussa varsin pintapuolisen ohjeistuksen siitä, mitä kokeilujakson aikana olisi opetettava ja miten. Sen sijaan opettajillekaan ei paljastettu, että kokeilun tavoitteena oli muodostaa oppilaille ”toimiva maailmankuva”, ja että projektin etenemistä seurattaisiin oppilaille tehtävin psykologisin mittauksin. PETO-ryhmää kiinnosti erityisesti, missä määrin oppilaiden maailmankuva muuttui sosialismia suosivaksi.[5]

Opetusmonisteen sisältö ja sävy paljastuivat, kun erään viidesluokkalaisen tytön vanhemmat lähettivät monisteen Aamulehden toimittajalle maalis- ja huhtikuun vaihteessa 1975. Toimittaja ei kuitenkaan tehnyt aiheesta juttua, vaan lähetti monisteen edelleen Kokoomuksen kansanedustajalle Kullervo Rainiolle.[5]

Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä ja siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Moniste oli luonteeltaan neuvostomyönteinen, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu. Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta. Monisteessa muun muassa syytettiin Suomen 1930-luvun poliittisia johtajia siitä, että nämä olivat solmineet läheisiä suhteita natsi-Saksaan, mutta toisaalta siinä ei lainkaan mainittu Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Toinen maailmansota esitettiin monisteessa vain fasismin ja sosialismin välisenä sotana eikä monisteesta käynyt ilmi, millä puolella Yhdysvallat osallistui sotaan.[7] Kouluhallituksen pyytämissä asiantuntijalausunnoissa monistetta pidettiin erittäin virheellisenä, aukollisena, harhaanjohtavana ja täysin yksipuolisena. Monisteen sanottiin antavan ”harhauttavan mustavalkoisen kuvan ihmiskunnan historiasta”.[1]

Reaktiot ja jälkiarviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaus johti toukokuussa 1975 eduskuntakyselyyn peruskoulun oppimateriaaleista. Silloinen opetusministeri Ulf Sundqvist totesi vastauksessaan, ettei moniste täyttänyt peruskoulun oppimateriaaleille asetettuja vaatimuksia. Toinen opetusministeri Marjatta Väänänen piti kokeilua skandaalina. Opettajien Ammattijärjestö (OAJ) esitti kevätkokouksessaan antamassaan julkilausumassa jyrkän vastalauseensa siitä, että koululaitosta oli Pirkkalassa yritetty käyttää yksipuoliseen poliittiseen kasvatukseen. Kaikki porvaripuolueet, SDP sekä SKDL:n enemmistö tuomitsivat opetuskokeilun. Vain SKP:n taistolainen vähemmistö paheksui ”taantumuksellista hyökkäystä opetuksen vapautta vastaan”, kun Kouluhallitus päätti keväällä 1975, ettei Pirkkalan opetuskokeilua jatketa.[7]

Tampereen yliopiston hallitus päätti kesäkuussa 1975 luopua opetuskokeilun jatkamisesta. Myös kouluhallituksessa päätettiin kohun siivittelemänä haudata moniste, sillä pääjohtaja Erkki Ahon mukaan se antoi yksipuolisen kuvan historiasta.[3] Turkulainen erityisopettaja, myöhempi Kokoomuksen kansanedustaja Tapio Holvitie syytti Erkki Ahoa avoimesti valtiopetoksen valmistelusta ja vaati oikeuskansleria ottamaan asian tutkittavakseen.[4] Kesäkuussa 1976 oikeuskansleri Risto Leskinen antoi kokeilusta vastanneille kouluhallituksen virkamiehille suullisen huomautuksen opetuskokeilun puutteellisesta valvonnasta.[5]

Myöhemmässä keskustelussa Pirkkalan monistetta on pidetty yhtenä esimerkkinä kouluopetuksen suomettumisesta 1970-luvulla, mutta käytännössä opetuskokeilun merkitys oli vähäinen. Itse opetusmonistetta mielenkiintoisempina onkin pidetty sen aiheuttamia reaktioita.[7] Opetuskokeilussa mukana olleet oppilaat ovat 40 vuotta myöhemmin kertoneet, että opetusmonisteesta jäi mieleen erityisesti sen ankea ulkoasu ja kapulakielinen teksti sekä monistuksessa käytetyn ammoniakin haju. Sen sijaan kansainvälisyyskasvatusta oppilaat pitivät hauskana ja mielenkiintoisena.[6]

Pirkkalan opetuskokeiluun osallistuneet opettajat kirjoittivat lukuvuoden päätteeksi raportin, jonka he päättivät sanoihin: ”Näkemyksemme mukaan historian opetuksen pitäisi luoda umpeen ihmisten välisiä kuiluja eikä kasvattaa niitä.”[6]

Jari Leskisen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiotieteen tohtori, dosentti Jari Leskinen antoi vuonna 2016 julkaisemassaan tutkimuksessa ymmärtää, että Pirkkalan opetuskokeilu oli vain ”jäävuoren huippu”: kyseessä oli aiemmin tiedettyä paljon laajempi hanke, jonka takana oli SDP:n sosialistisiipi ja viime kädessä itse opetushallituksen pääjohtaja Erkki Aho.[8] Leskisen mukaan kokeilu oli yhdistetty uuden opetussuunnitelman, Pops-80:n, valmisteluun ja tarkoituksena oli integroida marxilainen ajattelu jokaiseen oppiaineeseen. Pirkkalan monisteen taustalla oli tutkia, miten psykologien ohjaamana oppilaille olisi muodustunut sosialistinen persoonaallisuus, eli marxilais-leninistinen maailmankuva olisi kehittynyt maailmankatsomukseksi ja johtanut oppilaiden aktiiviseen toimintaan sosialismiin siirtymisen hyväksi.[5] Leskinen ei ollut aiheesta kirjoittaessaan lainkaan yhteydessä Ahoon.[4] Tutkimuksessaan Leskinen nosti esiin myös silloisen opetusministerin Ulf Sundqvistin ja kohun aikana opetusministeriön nuorempana esittelijänä toimineen Pentti Arajärven, joka Leskisen mukaan oli järjestämässä rahoitusta Pirkkalan opetuskokeilulle.[8] Leskisen tutkimushanketta rahoitti Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiö.[9]

Erkki Aho kiisti Leskisen väitteet ja piti niitä opetusministeri Reino Oittisen muistoa loukkaavina. Aihetta käsittelevässä Seura-lehden artikkelissa Leskisen teorian kuvataan sisältävän ajatuksia salaliitosta, jonka tarkoituksena olisi ollut Suomen yhteiskuntarakenteen kaataminen Oittisen johdolla. Aho sanoi opetusmonisteen todellisen sisällön tulleen hänelle keväällä 1975 yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin kouluhallituksen virkamiehille. Aho ihmetteli, miten sosialismiin siirtyminen tai marxilais-leniniläisen opetussuunnitelman hyväksyminen olisi ollut edes teoriassa mahdollista pohjoismaista demokratiaa edustavassa maassa, jossa oli porvarienemmistöinen eduskunta ja hallitus sekä vielä vahvemmin porvarienemmistöiset kunnallishallinto ja opettajakunta. Aho huomautti, että Reino Oittinen sairastui toukokuussa 1972 vakavasti eikä enää palannut virkaansa kouluhallituksen pääjohtajana.[4] Myös Ulf Sundqvist ja Pentti Arajärvi torjuivat jyrkästi Leskisen väitteet.[8]

Omassa kirja-arviossaan Helsingin yliopiston kasvatustieteen emeritaprofessori Sirkka Ahonen on katsonut, ettei Leskisen julkaisu täytä tieteelliselle tutkimukselle asetettavia vaatimuksia asenteellisuutensa ja lähdeaineiston yksipuolisuuden vuoksi. Leskisen haastateltavina olivat ainoastaan oikeistolaisen Vapaan koulutuksen tukisäätiön johtohenkilöt, ja kaikki vasemmiston edustajat esitettiin tutkimuksessa johdonmukaisesti miltei valtio- ja maanpettureina.[10] Demokraatin toimittaja Antti Vuorenrinne pitää Leskisen tutkimusta tarkoitushakuisena sosialidemokraattisten koulutuspoliitikkojen mustamaalaamisena. Vuorenrinne huomauttaa, että 1970-luvulla oli eri puolilla Suomea käynnissä kymmeniä peruskoulujärjestelmän sisäänajoon liittyneitä opetuskokeiluja, joiden valvonta oli usein puutteellista, ja Pirkkala oli yksittäistapaus, jossa ”mopo karkasi käsistä”. Peruskoulu-uudistuksen jyrkimpiä vastustajia olivat olleet oikeistoporvarit, mistä Vuorenrinne katsoo myös Leskisen asenteen kumpuavan. Vuorenrinteen mukaan Pirkkalan skandaali yritettiin jo tuoreeltaan kaataa SDP:n niskaan, vaikka sen taustalla oli taistolaisiksi kutsuttu SKP:n vähemmistösiipi.[11]

Peruskoulu-uudistukseen kohdistuneesta vastustuksesta väitelleen Ville Okkosen mukaan monistekohua koskevat käsitykset ovat nykyään jopa yksipuolisempia kuin 1970-luvulla. Pirkkalan monistetta on pidetty seurauksena vuoden 1966 käänteestä Suomen sisäpolitiikassa sekä osoituksena koulu-uudistuksen pyrkimyksestä sosialistisen ihmisen kasvattamiseen. Yksityisoppikoulujen liiton tiedotteessa jäsenkouluille vuonna 1975 varoitettiin ”ruotsalaisen ajattelun” rantautumisesta Suomeen.[12] Kirjelmässä viitattiin ruotsalaisen psykologin Michael Wächterin kirjassaan Aivopesu esittämiin mielipiteenmuokkaustekniikoihin.[9]

PETO-ryhmän kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännön psykologiset mittaukset suoritti joukko Tampereen yliopiston psykologian opiskelijoita.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 48. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02085-4.
  2. Agricola, Suomen historiaverkko – Pirkkalan monisteesta. Viitattu 29.3.2012.
  3. a b Alenius, Arsi: Pirkkalan koulumoniste levitti vasemmistolaista historiakäsitystä (sisältää videon 21.4.1975 lähetetystä A-Studiosta) Elävä arkisto. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 2.1.2013.
  4. a b c d e f g Saari, Miia: Dosentti heittäytyi poliitikoksi: Leimasi kirjassaan maanpetoksen valmistelijaksi kouluhallituksen ex-pääjohtajan Seura. 6.10.2016. Viitattu 7.9.2020.
  5. a b c d e f g Himberg, Petra: Uusi tutkimus esitti Pirkkalan koulukokeilulle vaiettuja mittasuhteita Yle. 30.9.2016. Viitattu 10.9.2019.
  6. a b c Heinonen, Jukka: Pirkkalassa tehtiin 1970-luvulla salattu marxilainen koulukokeilu, josta nousi suuri skandaali – Nyt puhuvat entiset oppilaat: ”Olihan se aivopesua, eikä niin pientäkään” 16.8.2020. Seura.
  7. a b c Andres Küng: Mitä Suomessa tapahtuu, s. 273−274. Helsinki: Kirjayhtymä, 1976. ISBN 951-26-1226-7.
  8. a b c Varjus, Seppo: ”Rikkaat syömässä...” – kohutun suomalaiskoulun lasten piirustukset pysäyttävät 6.5.2016. Ilta-Sanomat.
  9. a b Seuri, Olli: Kartta vinossa1970-luvun miinakentällä 2016. Kasvatus & Aika.
  10. Ahonen, Sirkka: Kylmän sodan haamu kouluopetuksen historiassa 21.10.2016. Agricolaverkko.
  11. Vuorenrinne, Antti: Kommentti Pirkkala-kohuun: ”KRP:n tutkijan yritys on tökerö ja tarkoitushakuinen” 12.5.2016. Demokraatti.
  12. Okkonen, Ville: Peruskoulua vastaan – yksityisoppikoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966–1975. Turku: Turun yliopisto, 2017. ISBN 978-951-29-6973-9. Teoksen verkkoversio.
  13. Sanomalehti Ilkka. s. 20. 23. kesäkuuta 2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leskinen, Jari: Kohti sosialismia! Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973–75. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-326-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peruskouluopetuksesta piti tulla marxilaista – uutta tietoa kohutusta Pirkkalan koulukokeilusta. Yle 5.5.2016.
  • Pirkkalan moniste. Agricola-Suomen historiaverkon julkaisusarja osa 3. (Vuonna 2006 julkaistu digitoitu versio monisteesta. Päivitetty kesäkuussa 2016 parempilaatuisella kopiolla, jolloin myös julkaisuun lisättiin Heikki Eskelisen laatima saatekirje Pirkkalan monisteeseen)
  • Ylinen-Luopa, Taru: Politiikka ja hallinto oppikirjamuutoksen taustalla: Neuvostoliiton kuvaus Otavan 8. peruskoululuokan historian oppikirjoissa 1970-luvulla. pro gradu tutkielma, Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. T. Ylinen-Luopa, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2016).