Niilo Solja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niilo Solja.

Niilo Johannes Solja (sukunimi vuoteen 1907 Sandell) (25. kesäkuuta 1888 Hämeenkyrö15. syyskuuta 1967 Pirkkala) oli asianajaja ja tamperelainen kunnallispoliitikko joka oli myös kokoomuksen kansanedustajana ja ministerinä 1930-luvun alussa.

Soljan vanhemmat olivat kauppias Kaarlo Johannes Sandell ja Hilma Helena Kalenius. Hän kävi Tampereen Lyseon ja pääsi ylioppilaaksi 1908 ja suoritti oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon 1911 ja sai varatuomarin arvon 1913. Solja oli Hauhon, Maskun ja Ruoveden tuomiokuntien tuomari 19121914, Turun hovioikeuden ylimääräinen virkamies 19131916 ja Turun maaherranviraston ulosottoasiain esittelijä 19141915. Suomen sisällissotaan Solja osallistui valkoisten joukoissa Koutan, Vilppulan, Tampereen ja Viipurin taisteluihin sotatuomarina, majoitusmestarina ja esikuntapäällikkönä. Vuonna 1918 hän toimi lisäksi valtiorikosoikeus 52.:n puheenjohtajana. Solja oli lakiasiaintoimisto Ahlman & Pulkkisen osakkaana Tampereella 19161937 ja sen jälkeen asianajajana Helsingissä 19381967.

Solja oli kokoomuksen kansanedustajana Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä 19301933 ja toimi eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana 19301931. Hän oli apulaissisäasiainministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932. Kokoomuksen oikeistosiipeen kuulunut Solja erosi hallituksesta maaliskuun alussa 1932 vastustettuaan Mäntsälän kapinan johtajille annettua pidätysmääräystä. Solja oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa.

Kunnallispolitiikassa Solja oli mukana Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä 19211936 sekä rahatoimikamarin jäsenenä 19211923 ja sen seuraajaksi 1928 tulleen kaupunginhallituksen jäsenenä 19281929.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]