Yrjö Koskelainen
| Yrjö Koskelainen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1885 Helsinki |
| Kuollut | 30. huhtikuuta 1951 (96 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | päätoimittaja, johtaja, kirjailija, kriitikko, kääntäjä, kansanedustaja |
| Vanhemmat | Aatu Koskelainen ja Maria Natalia Forsman |
| Puoliso |
1. Saima Emilia Helenius, myöh. Hiidenheimo 1906-1918, 2. Ester Linnankoski o.s. Drugg 1921-1943, 3. Siiri Laila Gummerus, e. Vennervirta 1944- |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | Suomi |
| Tuotannon kieli | Suomi |
| Aikakausi | 1912 – 1937 |
| Tyylilajit | Käännöskirjallisuus ja omat teokset |
| Esikoisteos |
Saaristoväkeä : novelleja 1912, Mannerheim : Suomen vapauttaja ja valtion-hoitaja 1919 Matkakirja 1921 |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
.jpg)
Yrjö Koskelainen (23. huhtikuuta 1885 Helsinki – 30. huhtikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja, Suomen Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kirjailija. Koskelainen oli myös kokoomuksen kansanedustajana 1930-luvun alussa. Uransa alkuvaiheissa Koskelainen lukeutui uudistusmielisiin nuorsuomalaisiin toimien kirjailijana, kriitikkona ja kääntäjänä. Myöhemmin ollessaan toimittajana ja teollisuusjohtajana hän kuului kokoomuksen oikeistosiipeen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koskelaisen vanhemmat olivat yliopiston pedelli, kansankirjailija Aatu Koskelainen ja Maria Natalia Forsman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja toimi aluksi Valvoja- ja Aika-lehtien avustajana 1906–1912 sekä Suomalaisuuden liiton apulaissihteerinä 1906 ja sihteerinä 1907. Koskelainen oli turkulaisessa Uusi Aura -lehdessä toimittajana 1912–1916 ja päätoimittajana 1916–1918. Vuonna 1918 hän toimi Uusi Päivä -lehden päätoimittajana Helsingissä ja Werner Söderström Oy:n apulaisjohtajana.
Koskelainen oli päätoimittajana Iltalehdessä 1919–1923 ja toimittajana Jousimies-lehdessä 1921–1926. Tämän jälkeen hän oli Suomen Teollisuusliitossa ensin sihteerinä ja sanomalehtitoimiston johtajana 1923–1925 ja sitten liiton apulaisjohtajana 1925–1948. Samaan aikaan Koskelainen toimi myös Suomen Teollisuus – Finlands Industri -lehden päätoimittajana 1925–1931 ja Tuotanto ja markkinat -lehden päätoimittajana 1931–1948. Vuonna 1926 Koskelainen oli lyhyen aikaa Yleisradion virkaa tekevänä toimitusjohtajana ja hän toimi myös Yleisradion perustavan kokouksen puheenjohtajana vuonna 1926. Hän toimi myös Yleisradion hallintoneuvoston varapuheenjohtajana.
Koskelainen on kansanedustajana 1931–1933 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän tuli eduskuntaan presidentiksi valitun P. E. Svinhufvudin tilalle. Koskelainen oli presidentin valitsijamies vuosien 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa ja hän kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon ja kokoomuksen puoluevaltuuskuntaan. Hän toimi puheenjohtajana Suomen Sanomalehtimiesliitossa ja Inkerin liitossa - sen puheenjohtajana vuosina 1922-1928[1] sekä varapuheenjohtajana Suomen Työn liitossa ja Suomen kansallisteatterin johtokunnassa.
Koskelainen oli naimisissa vuosina 1906–1918 Saima Emilia Heleniuksen (myöh. Hiidenheimo) kanssa. Hän meni 1921 uusiin naimisiin kirjailija Johannes Linnankosken lesken, Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa suomen kielen opettajana toimineen Ester Linnankosken (o.s. Drugg; 1872–1943) kanssa. Jäätyään 1943 leskeksi Koskelainen meni kolmannen kerran naimisiin 1944 Siiri Laila Gummeruksen (e. Vennervirta) kanssa. Koskelainen osti toisen vaimonsa kanssa 1920-luvun lopulla Lövkulla-nimisen noin 20 hehtaarin tilan Helsingin maalaiskunnasta. Tilan nimeksi vakiintui 1930-luvulla Päiväkumpu ja myöhemmin sen maille syntyi samanniminen Vantaan kaupunginosa.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saaristoväkeä : novelleja, varjokuvat leikannut Emil Cedercreutz. Kirja, Helsinki 1912
- Mannerheim : Suomen vapauttaja ja valtion-hoitaja : mitä hän on sanonut ja mitä hänestä sanottu. Otava 1919 (Kirjan digitoitu versio (Työväenliikkeen kirjasto : Digitaalinen arkisto))
- Matkakirja. WSOY 1921
- Valkokaarti Ahvenanmaalla. Helsinki 1921
- Littoisten verkatehtaan historia ynnä piirteitä Wechterin manufaktuurilaitoksen vaiheista 1738–1823–1923. Littoisten verkatehdas 1923
- Lukemisen taidosta. Yleinen kirjallisuusviikkotoimikunta, Helsinki 1924
- Suomen sanomalehdistö ja sanomalehtimieskunta : lyhyt selonteko. Helsinki 1926
- Kansainväliset trustit ja kotimainen yritteliäisyys : esitelmä. Suomen teollisuusliitto, Helsinki 1927
- John von Julin : eräs teollisuutemme uranuurtaja. Helsinki 1937
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yrjö Koskelainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Osmo Welling: Yleisradio syntyi HSY:n aloitteesta Skuuppi 3/2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Päiväkummun Omakotitaloyhdistys ry:n sivut: Kuka oli Ester Koskelainen?[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Inkerin Liitto toiminut 10 vuotta. Helsingin Sanomat, 12.9.1932, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.12.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Muiluvuori: Koskelainen, Yrjö (1885 - 1951) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||
| Pääjohtajat: | Hjalmar Woldemar Walldén (1944–1945) • Hella Wuolijoki (1945–1949) • Einar Sundström (1950–1964) • Eino S. Repo (1965–1969) • Erkki Raatikainen (1970–1979) • Sakari Kiuru (1980–1989) • Reino Paasilinna (1990–1994) |
|---|---|
| Toimitusjohtajat: | L. M. Viherjuuri (1926–1927) • Yrjö Koskelainen (1927) • Armas Deinert (1927) • Hjalmar Woldemar Walldén (1927–1944) • Arne Wessberg (1994–2005) • Mikael Jungner (2005–2010) • Lauri Kivinen (2010–2018) • Merja Ylä-Anttila (2018–) |
| ||||||||||||||
