Karjalaisen II hallitus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karjalaisen II hallitus oli Suomen tasavallan 53. hallitus, jonka muodostivat 1970 vaalien jälkeen aluksi Keskusta, SDP, RKP, LKP ja SKDL. SKDL erosi hallituksesta keväällä 1971, ja sen kolme ministerinpaikkaa menivät SDP:lle. Hallitus toimi 472 hallituspäivää 15. heinäkuuta 197029. lokakuuta 1971.

Vuosina 1968–1970 istuneessa Mauno Koiviston hallituksessa mukana olleet niin sanotut kansanrintamapuolueet olivat kärsineet ankarat tappiot kevään 1970 eduskuntavaaleissa, ja erityisesti Keskustapuolueen kentällä ilmeni vahvoja haluja puolueen jäämisestä oppositioon. Uusi poliittinen hallitus saatiin kokoon vasta lähes neljä kuukautta vaalien jälkeen, johon mennessä Postipankin pääjohtajan Teuvo Auran johtama virkamieshallitus oli ehtinyt istua kaksi kuukautta. Vaikka Koiviston hallituksen ulkoministerin Ahti Karjalaisen kokoamaan uuteen hallitukseen osallistuivat eduskuntavaaleissa hävinneet puolueet, sillä oli eduskunnassa vankka 142 kansanedustajan enemmistö.[1]

Karjalaisen hallituksen erityisenä ongelmana oli tulopolitiikka, josta ei tuntunut löytyvän sovintoa. Presidentti Urho Kekkonen puuttui tällöin peliin omalla välitysehdotuksellaan, niin sanotulla UKK-sopimuksella. Sopimuksen vastustajiin kuului hallituksessa mukana olleen kommunistien vähemmistö, joka hallituspuolueen normaalista käyttäytymisestä poiketen äänesti hallituksen esitystä vastaan. Tämä samanaikainen hallituksessa oleminen ja oppositiopolitiikan harjoittaminen heijasteli SKP:n sisäistä tilaa. Puolueen oppositioryhmästä alettiin näihin aikoihin käyttää nimitystä "taistolaiset" johtohahmonsa kansanedustaja Taisto Sinisalon mukaan. Keväällä 1971 SKDL lähti hallituksesta niin sanotun korppusodan jälkeen puolueen kieltäydyttyä hyväksymästä eräiden elintarvikkeiden hintojen korotuksia.[1]

Vuonna 1971 Suomeenkin levinnyt kansainvälinen lama johti syvempiin taloudellisiin ongelmiin. Hallitus joutui nostamaan korkokantaa ja korottamaan tuontitavaroiden verotusta. Kestokulutushyödykkeille, kuten autoille, kodinkoneille ja viihde-elektroniikalle, määrättiin alijäämäisen maksutaseen korjaamiseksi 15 prosentin lisävero eli ns. pistevero, joka oli voimassa vuoden 1971 loppuun saakka.[2] Nämä elvytysyritykset MTK:n hinnankorotusvaatimusten ohella johtivat SDP:n ja keskustapuolueen välien kiristymiseen. Kun presidentti katsoi hallitusyhteistyön olevan umpikujassa, hän ilmoitti hajottavansa eduskunnan. Tämän jälkeen perustettiin Auran virkamieshallitus (Auran II hallitus), joka toimi 1972 vaaleihin asti.

Elokuussa 1971 Nuoren Keskustan Liiton silloinen puheenjohtaja Risto Volanen ehdotti, että Keskustapuolue valitsisi pääministeri Ahti Karjalaisen ehdokkaakseen seuraavaan presidentinvaaliin. Taustalla oli oletus, että Urho Kekkonen ei jatkaisi presidentinvirassa vuoden 1974 jälkeen, kuten hän oli vuoden 1968 vaalikampanjassaan uhannut. Tämä oli vakava taktinen virhe, joka viilensi huomattavasti Kekkosen suhdetta Karjalaiseen. Kekkonen tiesi Karjalaisen valmistautuvan tasavallan presidentin virkaan, mutta pidettiin kirjoittamattoman säännön rikkomisena, että presidenttiehdokkaista puhuttiin nimillä ennen kuin Kekkonen olisi avannut keskustelun varmistamalla luopumisensa. SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsa nousi Kekkosen avustajien joukossa Karjalaisen ohi tuomittuaan keskustanuorten avauksen "monin tavoin epäkorrektina".[3]

Karjalaisen hallituksessa tapahtui kevään 1971 aikana neljä ministerinvaihdosta. SKDL:n vedettyä ministerinsä hallituksesta heidän tilalleen nimitettiin uudet sosialidemokraattiset ministerit. Oikeusministeri Erkki Tuomisen tilalle tuli kansanedustaja, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) kolmas puheenjohtaja Mikko Laaksonen, liikenneministeri Veikko Saarron tilalle toinen kauppa- ja teollisuusministeri Kalervo Haapasalo ja sosiaaliministeri Anna-Liisa Tiekson tilalle Alkon varapääjohtaja Pekka Kuusi. Haapasalon tilalle toiseksi kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli OTK:n varapääjohtaja Olavi Salonen. Sisäministeri Artturi Jämsén siirtyi toukokuussa 1971 Keski-Suomen läänin maaherraksi, ja hänen tilalleen nimitettiin kansanedustaja, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eino Uusitalo.[4] Oikeusministeri Mikko Laaksonen siirtyi lokakuun alussa 1971 verohallituksen pääjohtajaksi, ja hänen tilalleen tuli sosiaaliministeriön hallitusneuvos Jacob Söderman.[5]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salkku Ministeri Aloitti tehtävässä Lopetti tehtävässä Puolue
Pääministeri Ahti Karjalainen15.7.197029.10.1971Keskusta
Työvoimaministeri, pääministerin sijainen Veikko Helle15.7.197029.10.1971Sosiaalidemokraatit
Ministeri valtioneuvoston kansliassa, ministeri ulkoasiainministeriössä Olavi J. Mattila16.9.197029.10.1971Ammattiministeri
Ulkoasiainministeri Väinö Leskinen15.7.197029.10.1971Sosiaalidemokraatit
Oikeusministeri Erkki Tuominen15.7.197026.3.1971SKDL
 Mikko Laaksonen26.3.197130.9.1971Sosiaalidemokraatit
 Jacob Söderman1.10.197129.10.1971Sosiaalidemokraatit
Sisäasiainministeri Artturi Jämsén15.7.197028.5.1971Keskusta
 Eino Uusitalo28.5.197129.10.1971Keskusta
Ministeri sisäasiainministeriössä Mikko Laaksonen26.3.197130.9.1971Sosiaalidemokraatit
 Jacob Söderman1.10.197129.10.1971Sosiaalidemokraatit
Puolustusministeri Kristian Gestrin15.7.197029.10.1971RKP
Valtiovarainministeri Carl Olof Tallgren15.7.197029.10.1971RKP
Ministeri valtiovaraiministeriössä Valto Käkelä15.7.197029.10.1971Sosiaalidemokraatit
Opetusministeri Jaakko Itälä15.7.197029.10.1971Liberaalit
Ministeri opetusministeriössä Meeri Kalavainen15.7.197029.10.1971Sosiaalidemokraatit
Maa- ja metsätalousministeri[6] Nestori Kaasalainen15.7.197029.10.1971Keskusta
Liikenneministeri Veikko Saarto15.7.197026.3.1971SKDL
 Kalervo Haapasalo26.3.197129.10.1971Sosiaalidemokraatit
Kauppa- ja teollisuusministeri Arne Berner15.7.197029.10.1971Liberaalit
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä Kalervo Haapasalo15.7.197026.3.1971Sosiaalidemokraatit
 Olavi Salonen26.3.197029.10.1971Sosiaalidemokraatit
 Olavi J. Mattila16.9.197029.10.1971Ammattiministeri
Sosiaali- ja terveysministeri Anna-Liisa Tiekso15.7.197026.3.1971SKDL
 Pekka Kuusi26.3.197129.10.1971Sosiaalidemokraatit
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä Katri-Helena Eskelinen15.7.197029.10.1971Keskusta
 Arne Berner22.7.197029.10.1971Liberaalit


Suomi Edeltäjä:
Auran I hallitus
Suomen hallitus
15. heinäkuuta 197029. lokakuuta 1971
Seuraaja:
Auran II hallitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen, s. 873–874. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 49. Helsinki: Otava, 1971.
  3. Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli, s. 60–61. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2801-5.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 117–118. Helsinki: Otava, 1971.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1973, s. 8. Helsinki: Otava, 1972.
  6. 1.3.1971 saakka nimellä maatalousministeri