Cajanderin I hallitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cajanderin I hallitus, pöydän päässä presidentti Ståhlberg

Cajanderin I hallitus oli Aimo Kaarlo Cajanderin johtama virkamieshallitus 2. kesäkuuta 192214. marraskuuta 1922. Hallitus toimi 165 päivän ajan. Järjestyksessään Cajanderin I hallitus oli Suomen 8. hallitus.

Edeltäneen Vennolan hallituksen ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan saatuaan eduskunnalta epäluottamuslauseen sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut Suomen puolesta Varsovan sopimuksen, joka olisi sitonut Suomen ns. reunavaltiopolitiikkaan. Ulkoministerin ero merkitsi Holstille lojaalin pääministeri Juho Vennolan mukaan koko hallituksen eroa. Vennolan hallituksen erottua ei saatu syntymään uutta poliittista hallitusta, koska poliitikkojen katseet olivat jo enemmän lähestyvissä eduskuntavaaleissa kuin hallitusvastuun kantamisessa. Uuden hallituksen muodosti lopulta metsähallituksen pääjohtaja ja Metsäntutkimuslaitoksen perustaja Aimo Cajander.[1]

Parlamentarismista poiketen Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1922 jälkeen.[2][3]

Cajanderin hallituksen lyhytikäisyydestä huolimatta sen toimikaudella pantiin toimeen tai hyväksyttiin joukko tärkeitä lakeja. Aviottomat lapset saivat tasa-arvoisen aseman muiden kanssa ja kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja. Uusi asevelvollisuuslaki määräsi varusmiespalveluksen pituudeksi yhden vuoden. Maantieliikenteen vilkastuessa määrättiin autoasetuksen nojalla kaikki autot ja moottoripyörät rekisteröinti- ja katsastusvelvollisuuden alaisiksi. Uudistuksista tärkein ja kiistellyin oli Lex Kallioksi ristitty asutuslaki, joka mahdollisti uusien tilojen muodostamisen ja niiden luovuttamisen tilattomalle väestölle valtion myöntämien lainojen ja tarvittaessa pakkolunastusten turvin.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Aimo Kaarlo Cajander

2.6.1922–14.11.1922
ammattiministeri
Ulkoasiainministeri
Carl Enckell

2.6.1922–14.11.1922
Oikeusministeri
Oskar Lilius

2.6.1922–14.11.1922
Sisäasiainministeri
Yrjö Johannes Eskelä

2.6.1922–14.11.1922
Puolustusministeri
Bruno Jalander

2.6.1922–14.11.1922
Valtiovarainministeri
Ernst Gråsten

2.6.1922–14.11.1922
Opetusministeri
Yrjö Loimaranta

2.6.1922–14.11.1922
Maatalousministeri
Östen Elfving

2.6.1922–14.11.1922
Apulaismaatalousministeri
Aimo Kaarlo Cajander

2.6.1922–14.11.1922
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Evert Skogström

2.6.1922–14.11.1922
Kauppa- ja teollisuusministeri
Aukusti Aho

2.6.1922–14.11.1922
Sosiaaliministeri
Eino Akseli Kuusi

2.6.1922–14.11.1922

Hallituksen puoluejakautuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue 2.6.1922 14.11.1922
ammattiministeri 11 11

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 59–60. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  2. Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
  3. Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto.
  4. Cajanderin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.


Edeltäjä:
Vennolan II hallitus
Suomen valtioneuvosto
2. kesäkuuta14. marraskuuta 1922
Seuraaja:
Kallion I hallitus
Flag of Finland (state).svg


Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.