Sukselaisen I hallitus
Sukselaisen I hallitus oli Suomen tasavallan 41. hallitus. Hallituksen muodostivat Maalaisliitto, Ruotsalainen kansanpuolue, sosialidemokraattien oppositio ja Suomen kansanpuolue.
Toimikautensa aluksi hallitus isännöi Neuvostoliiton puoluejohtajan Nikita Hruštšovin ja pääministerin Nikolai Bulganinin vierailua Suomessa ja ajoi eduskunnassa läpi lain vuoden 1956 yleislakon aikana tehtyihin rikoksiin ja rikkomuksiin syyllistyneiden armahtamisesta.[1]
Kesäkuussa 1957 hallitus esitti eduskunnalle taloudellisen hätäohjelman, johon sisältyi hintojen ja verojen korotuksia sekä lapsilisien yhden maksuerän siirtäminen yli vuodenvaihteen. Ohjelman vesitti kuitenkin SKDL:n lapsilisäasiassa aloittama jarrutus, jonka vuoksi päätöksen teko siirtyi ohi vuosineljänneksen päättymisen. Kykenemättä suoriutumaan maksuistaan valtio joutui laittomaan tilaan. Vastalauseeksi tälle RKP veti ministerinsä pois hallituksesta heinäkuun alussa 1957 ja näiden tilalle nimitettiin yksi kansanpuoluelainen ja kaksi maalaisliittolaista ministeriä. Elokuussa 1957 kesken kesäloman koolle kutsuttu eduskunta yritti "mätäkuun valtiopäivillä" löytää ratkaisua valtiontalouden pulmiin, mutta tuloksetta.[1]
Syyskuun alussa hallitusta puolestaan täydennettiin viidellä SDP:n skogilaisen vähemmistön niin kutsutulla ”ottopoikaministerillä”. SDP:n johto paheksui nimityksiä voimakkaasti, koska puolueen päättävät elimet oli asiassa sivuutettu. SDP vaati kyseisiä ministereitä eroamaan hallituksesta ja näiden kieltäydyttyä ilmoitti, etteivät nämä edustaneet puoluetta hallituksessa. Pääministeri Sukselainen katsoi kuitenkin hallituksensa pohjan laajenneen 66:sta 90 kansanedustajaan. Tapaus kiihdytti SDP:ssa puhjenneita sisäisiä kiistoja ja johti osaltaan puolueen hajoamiseen. Repeämä ulottui lisäksi ammattiyhdistysliikkeeseen SAK:n opposition perustaessa muutamaa vuotta myöhemmin uuden keskusjärjestön Suomen Ammattijärjestön (SAJ). Myös Työväen Urheiluliitto (TUL) hajosi.[2][1]
Syyskuussa 1957 Suomen markka devalvoitiin 39 prosentilla.[3]
Niin kutsuttuihin ottopoikaministereihin kuulunut, vain 27-vuotias Olli J. Uoti oli Suomen siihen saakka nuorin valtioneuvoston jäsen. Seuraava häntäkin nuorempi ministeri oli Paasion toisen hallituksen opetusministeriksi helmikuussa 1972 tullut 26-vuotias Ulf Sundqvist.[1][4]
Hallitus toimi 27. toukokuuta 1957 – 29. marraskuuta 1957 187 päivää. Hallitus sai lokakuussa eduskunnalta vasemmistopuolueiden esittämän epäluottamuslauseen joka koski maan taloudellista tilaa ja hallituksen muodostamistavasta[5]. Hallitus jatkoi toimitusministeristönä marraskuun lopulle.
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 238. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1959, s. 211. Helsinki: Otava, 1958.
- ↑ Suomen hallitukset piinapenkissä (pdf) Taloustieteellinen Yhdistys. Viitattu 9.12.2020.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1973, s. 138. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00062-4.
- ↑ Milloin hallitus on kaadettu välikysymyksellä? (Välikysymykseen kaatuneet hallitukset) Eduskunnan kirjasto. Viitattu 2.12.2019.
- ↑ Sukselaisen 1. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 12.12.2019. Viitattu 12.12.2019.
|
Edeltäjä: Fagerholmin II hallitus |
Suomen hallitus 27. toukokuuta 1957 – 29. marraskuuta 1957. |
Seuraaja: Von Fieandtin hallitus |
| ||||||||
