Svinhufvudin II hallitus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hallitus ensimmäisessä istunnossaan 4.7.1930. Kuvassa vasemmalta Juho Koivisto, August Raatikainen, K. A. Solitander, Rolf Witting, K. G. Söderholm, P. E. Svinhufvud, presidentti Lauri Kr. Relander, J. H. Vennola, Hjalmar J. Procopé, Paavo Virkkunen, E. V. Kuokkanen, Albin Manner ja E. A. Tuomivaara.

Svinhufvudin II hallitus oli Suomen tasavallan 18. hallitus, jonka muodosti Maalaisliitto, Kokoomus, RKP ja Edistyspuolue. Hallituksessa oli myös ammattiministereitä. Hallitus toimi 4. heinäkuuta 193021. maaliskuuta 1931 eli 261 päivän ajan. Hallitus muodostettiin Kallion III hallituksen jälkeen, joka oli koottu vuoden 1929 eduskuntavaalien perusteella.

Pääministeri Kyösti Kallio jätti hallituksensa eronpyynnön kommunistilehtien lakkauttamisesta käydyn välikysymysäänestyksen jälkeen huolimatta siitä, että hallitus oli saanut eduskunnalta melko selkeän luottamuslauseen. Presidentti Lauri Kr. Relander ja hallitustunnustelija P. E. Svinhufvud tarjosivat myös Lapuanliikkeelle mahdollisuutta osallistua hallitukseen, mutta se kieltäytyi.[1] Svinhufvudin hallitus oli oikeistolaisempi kuin yksikään sen edeltäjistä; historioitsija Juha Siltalan määritelmän mukaan se oli ”kokoomuksen johtama ammattiministerihallitus, jota oli täydennetty muiden porvarillisten puolueiden oikeistosiipien ottopojilla”.[2] Lapuanliikkeen jyrkimmän siiven mielestä hallitus oli tästä huolimatta liian maltillinen. Heti hallituksen virkaanastumispäivänä tapahtui ensimmäinen ”lapualaisten” tekemä murha, jonka uhriksi joutui forssalainen työmies. Vain muutama päivä hallituksen nimityksen jälkeen eduskunnan perustuslakivaliokunnan istuntoon tunkeutuneet aktivistit kaappasivat sieltä kommunistiset kansanedustajat Eino Pekkalan ja Jalmari Rötkön, jotka kyyditettiin Lapualle. Tämän jälkeen sisäministeri Erkki Kuokkanen määräsi kaikki kommunistiset kansanedustajat pidätettäviksi.[3] Kaksi päivää myöhemmin järjestettiin talonpoikaismarssi, mutta sekään ei pelottanut eduskuntaa, jonka sosialidemokraattinen määrävähemmistö äänesti RKP:n kanssa hallituksen ajamat kommunistilait ja tasavallan suojelulain lepäämään yli vaalien. Tällöin presidentti Relander hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit lokakuulle. Eduskunnan hajotus kiihdytti lapualaisterroria ja muun muassa eduskunnan sosialidemokraattinen varapuhemies Väinö Hakkila kyyditettiin Lapualle. Presidentin ja hallituksen toive toteutui uuden eduskunnan hyväksyessä kommunistilait.[2]

Kommunistilakien säätämisen jälkeen hallitus päätti panna kovan kovaa vastaan myös Lapuanliikkeelle. Liikkeen taltuttamiseen oli nyt poliittiset edellytykset, koska demokratian kaventamiseen tähdänneitä pyrkimyksiä ei voitu enää perustella kommunismin uhalla. Ratkaisevan sysäyksen Lapuanliikkeen vastaiselle toiminnalle antoi presidentti K. J. Ståhlbergin ja hänen puolisonsa Ester Ståhlbergin kyyditys Joensuuhun lokakuussa. Tämä teko sai maltillisen oikeiston sanoutumaan irti Lapuanliikkeestä. Kommunistien eristämisen jälkeen sosialidemokraattien ja maltillisten porvarien oli mahdollista ryhtyä puhdistamaan tasavallan oikeaa laitaa alun perin kommunisteja vastaan suunnattujen lakien avulla.[4]

Hallitus erosi vuoden 1931 presidentinvaalin yhteydessä Svinhufvudin tultua valituksi uudeksi tasavallan presidentiksi.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Pehr Evind Svinhufvud

4.7.1930 – 18.2.1931

Kansallinen Kokoomus
Vt. pääministeri
Juho Vennola

18.2.1931 – 21.3.1931

Edistyspuolue
Ulkoasiainministeri
Hjalmar Procopé

4.7.1930 – 21.3.1931

amm.
Oikeusministeri
Karl Söderholm

4.7.1930 – 21.3.1931

RKP
Sisäasiainministeri
Erkki Kuokkanen

4.7.1930 – 21.3.1931

Kansallinen Kokoomus
Puolustusministeri
Albin Manner

10.7.1930 – 21.3.1931

Maalaisliitto
Apulaispuolustusministeri
Albin Manner
Hugo Österman

4.7.1930 – 10.7.1930
10.7.1930 – 21.3.1931

Maalaisliitto
amm.
Valtiovarainministeri
Juho Vennola

4.7.1930 – 21.3.1931

Edistyspuolue
Opetusministeri
Paavo Virkkunen

4.7.1930 – 21.3.1931

Kansallinen Kokoomus
Maatalousministeri
August Raatikainen

4.7.1930 – 21.3.1931

Maalaisliitto
Apulaismaatalousministeri
Juho Koivisto

4.7.1930 – 21.3.1931

Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Rolf Witting

4.7.1930 – 21.3.1931

RKP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Axel Solitander

4.7.1930 – 21.3.1931

amm.
Sosiaaliministeri
Eino Tuomivaara

4.7.1930 – 21.3.1931

Maalaisliitto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 90. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  2. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 645. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1987.
  3. Eskelinen, s. 90–92.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 85. Helsinki: Otava, 1987.
  5. Svinhufvudin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.



Suomi Edeltäjä:
Kallion III hallitus
Suomen hallitus
4. heinäkuuta 193021. maaliskuuta 1931
Seuraaja:
Sunilan II hallitus