Tasavallan suojelulaki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tasavallan suojelulaki on säädetty Suomessa suojelutilan perusteeksi kahteen otteeseen. Vuonna 1930 säädettiin tasavallan suojelulaki niin sanottujen kommunistilakien yhteydessä. Sen nojalla presidentti saattoi torjua maahan kohdistuvaa uhkaa asetuksin, joilla tarvittaessa saatettiin rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia. Vuonna 1932 lakia sovellettiin Mäntsälän kapinan jälkeen lapualaisiin. Laki oli voimassa vuoteen 1935.

Tasavallan suojelulaki pantiin voimaan jälleen 6.10.1939. Lain turvin voitiin rajoittaa kansalaisten henkilökohtaista vapautta, oikeutta valita asuinpaikkansa ja liikkumista maassa. Sen perusteella oli mahdollista määrätä turvasäilöön henkilöt, joiden toiminnan katsottiin vahingoittavan maanpuolustusta, sisäistä järjestystä ja turvallisuutta tai huonontavan maan suhteita muihin maihin tai joita perustellusti epäiltiin tällaisesta toiminnasta.[1] Lain seurauksena oli sitten laajoja kommunistien ja heitä tukeneiden ryhmien jäsenten pidätyksiä.[2] Laki oli ensin voimassa vuoden 1942 loppuun. Sitä jatkettiin kuitenkin yhteensä neljä kertaa (1942, 1944, 1945 ja 1946), niin että se oli voimassa aina vuoteen 1947. Lain voimassaolo päättyi Pariisin rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: