UKK-sopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulopolitiikka
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu

Liinamaa I | Liinamaa II | UKK-sopimus

UKK-sopimus oli Suomessa 8. joulukuuta 1970 allekirjoitettu järjestyksessään kolmas tulopoliittinen kokonaisratkaisu.

Sopimusneuvotteluissa SAK tavoitteli palkansaajien kansantulo-osuuden kasvattamista. Neuvottelut eivät edenneet, jolloin presidentti Urho Kekkonen teki välitysesityksen. Esitys hyväksyttiin, mutta yhdeksän SAK:n jäsenliittoa, mm. Metalli ja Rakennusala, jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Seurauksena oli lakkoliikehdintää ja alakohtaisia sopimuksia, joissa työntekijät saivat UKK-sopimusta paremmat ehdot.

Tohtori Jukka Tarkka pitää UKK-sopimuksen vastaista lakkoilua osana "uusia vaaran vuosia", jolloin suurlähettiläs Aleksei Beljakov pyrki väittämän mukaan ohjaamaan Suomen väkivallattomasti sosialismiin.[1]

Urho Kekkonen loukkaantui syytöksistä, joiden mukaan sopimuksella torjuttiin pienituloisten palkansaajien oikeutetut vaatimukset. Kekkonen piti sopimuksen inflaatiota hillitseviä vaikutuksia nimenomaan köyhien asemaa parantavana saavutuksena.

UKK-sopimuksen mukainen minimipalkka oli kolme markkaa tunnilta ja 516 markkaa kuukaudelta. Ratkaisuun sisältyi myös määräys työntekijöiden vuosiloman pidentämisestä neljään viikkoon, mikä toteutui vuonna 1973.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]