Liinamaa II

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulopolitiikka
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu Vuosi
Liinamaa I 1969
Liinamaa II 1970
UKK-sopimus 1970
HL-sopimus 1972
Lindblom-sopimus 1974
Miettusen välitys 1976
Liinamaan suositus I ja II 1977 ja 1978
Somerto–Oivio-sopimus 1979
Pekkas-sopimus 1980 ja 1981
Pekkas-sopimus 1984 ja 1985
Toimihenkilö-tupo ja VHS-sopimus 1986 ja 1987
Talous- ja tulopoliittinen yhdistelmäratkaisu 1989
Kallio-sopimus I ja II 1990 ja 1991
Ihalainen–Kahri sopimus 1992
Talous-, työllisyys- ja työmarkkinapoliittinen sopimus 1996 ja 1997
Tupo-sopimus 1998 ja 1999

Liinamaa II on Suomessa 11. syyskuuta 1969 allekirjoitettu[1] järjestyksessään toinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Se nimettiin tuolloin valtakunnansovittelijana ja neuvotteluiden vetäjänä toimineen Keijo Liinamaan mukaan. Numerointi oli tarpeen, sillä edeltävä sopimus (Liinamaa I) kantoi myös hänen nimeään.

Sopimuksen osapuolina olivat työmarkkinajärjestöt ja valtio. Siinä sovittiin työehtosopimusten puitteista ja niihin liittyvistä laajemmista kokonaisuuksista.

Sopimuksen erityisiä uudistuksia olivat:

  • erorahajärjestelmä
  • kokoontumisoikeus työpaikalla

Sopimus oli yksivuotinen ja sitä seurasi seuraavana vuonna UKK-sopimus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.