Vuosiloma
Vuosilomalla tarkoitetaan Suomessa lomaa, joka kertyy työsuhteessa olevalle työntekijälle Vuosilomalain (272/1973), tai Merimiesten vuosilomalain (433/1984) mukaan kertyvänä palkallisena lomana. Suomalaisilla on vuosilomaa keskimäärin 30 päivää, mutta käytännössä vuosilomaa on kuitenkin vain 25 päivää, sillä lomaviikko on kuusipäiväinen työviikon ollessa viisipäiväinen. Tämän lisäksi vuodessa on kymmenen yleistä vapaapäivää, eli yhteensä 35 vuotuista vapaapäivää.
Ruotsalaisilla lomaa ja yleisiä vapaapäiviä on keskimäärin 39, tanskalaisilla 38, norjalaisilla 37, saksalaisilla 38 ja englantilaisilla vain 29.[1]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosilomasta säädettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1922 työsopimuslaissa, jolloin sen vähimmäispituudeksi määriteltiin 7 päivää. Vuoden 1939 vuosilomalaissa lomaoikeus piteni 9–12 päivään ja vuonna 1960 18–24 päivään. Vuoden 1973 vuosilomalaki toi neljän viikon loman ja vuoden 1977 muutos viidennen, niin sanotun talvilomaviikon vähintään 10 vuotta työsuhteessa olleille.[2]
Kertyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosilomaa kertyy 2,5 päivää jokaista työssäolokuukautta kohti tai 2 päivää mikäli työsuhde on lomanmääräytymisvuoden tai työsuhteen päättyessä jatkunut alle vuoden.[3] Lomanmääräytymiskuukaudeksi lasketaan kuukausi, jolloin työntekijä on ollut vähintään 14 päivää työssä (tai esimerkiksi vuosilomalla, sairauslomalla tai vanhempainvapaalla).[3] Jos työntekijä on sopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, että hänelle ei tästä syystä kerry ainoatakaan 14 työssäolopäivää sisältävää kalenterikuukautta tai vain osa kalenterikuukausista sisältää 14 työssäolopäivää, täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia.[3]
Osa-aikatyössä ja lyhytaikaisissa työsuhteissa vuosiloma maksetaan usein rahakorvauksena ja sen kertymistä lasketaan pääsääntöisesti prosentteina palkasta, jolloin alle yhden vuoden työsuhteissa lomakorvausta kertyy 9 % palkasta, ja vähintään yhden vuoden työsuhteissa 11,5 % palkasta. Osa-aikatyössä lomakorvausta kertyy jo vähintään kuuden tunnin työsuhteessa.
Lomanmääräytymisvuosi on 1. huhtikuuta – 31. maaliskuuta, jolta ajalta lasketaan työntekijälle kertynyt lomaoikeus.[3] Loma tulee pitää sinä kalenterivuonna, jona lomanmääräytymisvuosi päättyy, tai seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä.
Loman pitäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosilomasta on annettava 24 arkipäivää lomakautena, joka on 2. toukokuuta – 30. syyskuuta. Mahdollisesti jäljelle jäävä osa voidaan pitää talvilomana. Kesä- ja talviloma on oikeus pitää yhtenäisinä jaksoina. Lauantait lasketaan lomapäiviksi, sunnuntaita ei, ei myöskään kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, vapunpäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa eikä pääsiäislauantaita. Viikko on siis yleensä 6 lomapäivää. Jos työntekijä pitää lomaa kokonaisen viikon maanantaista sunnuntaihin, lomaa kuluu kuusi päivää, eli päivät ma-la kuluttavat lomaa riippumatta siitä, tekeekö työntekijä koskaan töitä lauantaina.
Ns. lauantaisääntöä laki ei tunne. Ainoastaan vuosiloman ajankohta ratkaisee sen, kuinka monta lauantaita lomaan kuuluu. Lomaan ei siis tarvitse sisältyä tiettyä määrää lauantaipäiviä.
Työntekijä voi säästää 18 päivää ylittävän osan lomastaan myöhempään ajankohtaan ns. säästövapaana, jollei tähän ole työnantajalla painavaa estettä.
Kertynyt vuosilomaoikeus voidaan työsuhteen päättyessä maksaa rahana.
Työnantajan suostumuksella työntekijä voi pitää lomansa kyseisen kalenterivuoden tai seuraavan vuoden 4 ensimmäisen kuukauden aikana, määräaikainen työntekijä jo aiemmin sitä mukaa kun lomapäiviä kertyy.
Esimerkki:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2014 pidettävät lomapäivät kertyvät 1.4.2013 - 31.3.2014. Vakituisten työntekijöiden tulee pitää ne 1.1.2014 - 30.4.2015, joskin saattaa olla mahdollista myöhentää niitä tästäkin erillisellä sopimuksella.
Vuosiloma työntekijän vapaajaksolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työnantaja ei saa määrätä vuosilomaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä ilman työntekijän suostumusta, jos tämä johtaa lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Kolmea päivää tai sitä lyhyempää lomanosaa ei saa ilman työntekijän suostumusta sijoittaa niin, että yksikään lomapäivistä sattuisi työntekijän työvuoroluettelon mukaiseksi vapaapäiväksi.
Työnantaja ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä vuosilomaa työntekijän äitiys- tai isyysvapaan ajaksi. Jos vuosilomaa ei voida antaa äitiys- tai isyysvapaan vuoksi lomakautena, on loma annettava kuuden kuukauden kuluessa äitiys- tai isyysvapaan päättymisestä.
Laista poikkeavat sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtakunnallisella työehtosopimuksella tai virkaehtosopimuksella on mahdollista poiketa "sopia toisin lomakaudesta, vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta, talviloman sijoittamisesta muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen" ja säästövapaasta.[3]
Esimerkiksi osalla vanhoista työntekijöistä on 36 lomapäivää (6 viikkoa) normaalien 30 (5 viikkoa) sijaan.
Lomarahavapaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lomarahan maksaminen ei perustu vuosilomalakiin[4] vaan joko työehtosopimukseen, työpaikalla noudatettuun käytäntöön tai työsopimukseen. Työntekijällä ei siten ole ilman eri sopimusta oikeutta lomarahaan. Jos lomarahasta on kuitenkin sovittu joko suullisesti tai kirjallisesti tai sitä on aikaisemmin vakiintuneesti maksettu, työnantaja ei voi lopettaa maksamista.
Lomaraha on 50 % vuosilomapalkasta eikä sitä yleensä makseta lomakorvauksesta. Lomaraha maksetaan yleensä sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, jos hän olisi palannut työhön, tai se voidaan maksaa vuosilomapalkan yhteydessä. Lomarahasta on työ- ja virkaehtosopimuksissa omat säännöksensä, yleensä on sovittu 50 %:n lomarahasta, joka maksetaan lomapäivien normaalin palkan lisäksi.
Useilla työpaikoilla on mahdollista vaihtaa lomarahat vapaiksi. Työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta vaihtaa lomarahaa vapaaksi vaan lomarahan vaihtamisesta vapaaksi on sovittava työnantajan kanssa. Kaikissa työehtosopimuksissa ei ole annettu mahdollisuutta edes sopimalla vaihtaa lomarahaa vapaaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Helsingin Sanomat. Suomalaisilla vähemmän lomaa kuin muilla pohjoismaalaisilla. [1] viitattu 19.8.2011.
- ↑ Matti Hannikainen: Lapionvarresta näyttöpäätteelle, s. 76 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. Suomalaisen arjen suuri tarina. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.
- ↑ a b c d e Vuosilomalaki Finlex-säädöskokoelmassa, 30 §, 1. momentti
- ↑ Vuosilomapalkka ja lomaraha, Työmarkkina-avain (luettu 17.4.2012)
