Mikko Laaksonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Suomalaisesta jääkiekkoilijasta kertoo artikkeli Mikko Laaksonen (jääkiekkoilija).
Mikko Laaksonen vuonna 1980.

Mikko Olavi Laaksonen (27. elokuuta 1927 Helsinki11. tammikuuta 2006 Fuengirola, Espanja) oli suomalainen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja, ministeri ja verohallituksen pääjohtaja. Puoluekannaltaan Laaksonen oli sosiaalidemokraatti.

Laaksosen vanhemmat olivat veturinkuljettaja Mikko Laaksonen ja Henriika Hintikka. Laaksonen pääsi ylioppilaaksi 1947, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1952 ja sai varatuomarin arvon 1955. Opiskeluvuosinaan Laaksonen työskenteli samalla Helsingissä palomiehenä 1947–1952.

Suoritettuaan oikeustutkinnon hän toimi Pielaveden, Keiteleen ja Maaningan kuntien veropiirin verojohtajana 1953–1955 ja SAK:n lainopillisena sihteerinä sekä Valtionvirkailijain yhteisjärjestön sihteerinä 1955–1961. 1960-luvulla Laaksonen oli Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestön pääsihteerinä 1961–1971 ja uuden SAK:n 3. puheenjohtajana 1969–1971. Hän oli myös Espoon kunnallispormestari ja järjestysoikeuden vt. puheenjohtaja 1963–1965.

Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana Helsingin kaupungin vaalipiiristä vuosina 1966–1971. Hän oli oikeusministerinä ja II sisäasianministerinä Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1971. Laaksonen jätti eduskunnan 1971 siirtyessään verohallituksen pääjohtajaksi. Laaksonen menetti virkansa ns. Salora-jutun yhteydessä 1978 ja hänet tuomittiin joulukuussa 1979 Helsingin hovioikeudessa 18 000 markan sakkoihin sekä vahingonkorvauksiin lahjoman vastaanotosta. Laaksonen oli ollut Saloran tarjoamilla kalastus- ja ulkomaanmatkoilla samaan aikaan kun yhtiön asiat olivat jo viranomaisten tutkittavina.[1]

Viimeksi Laaksonen oli Suomen Työväen Säästöpankin erityistehtävissä 1978–1979 ja vuodesta 1979 lähtien Luottorengas Oy:n toimitusjohtajana. Viimeiset parikymmentä vuotta elämästään Laaksonen asui Espanjassa. Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Kirjassaan Punanatsi hän kuvasi sitä, kuinka oli liittynyt 17-vuotiaana Saksan sotajoukkoihin ja palvellut niissä 1944–1945 Suomen Lapissa ja Norjassa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salora-oikeudenkäynti Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 29.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Edeltäjä:
Erkki Tuominen
Suomen oikeusministeri
1971
Seuraaja:
Jacob Söderman