Mikko Laaksonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Suomalaisesta jääkiekkoilijasta kertoo artikkeli Mikko Laaksonen (jääkiekkoilija).
Mikko Laaksonen
Mikko Laaksonen vuonna 1980
Mikko Laaksonen vuonna 1980
Oikeusministeri
Karjalaisen II hallitus
26.3.1971 – 30.9.1971
Edeltäjä Erkki Tuominen
Seuraaja Jacob Söderman
Ministeri sisäasiainministeriössä
Karjalaisen II hallitus
26.3.1971 – 30.9.1971
Seuraaja Jacob Söderman
Kansanedustaja
05.04.1966 – 30.09.1971
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiir
Henkilötiedot
Syntynyt27. elokuuta 1927
Helsinki
Kuollut11. tammikuuta 2006 (78 vuotta)
Fuengirola, Espanja
Ammatti juristi
Tiedot
Puolue SDP
Tutkinnot L

Mikko Olavi Laaksonen (27. elokuuta 1927 Helsinki11. tammikuuta 2006 Fuengirola, Espanja) oli suomalainen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja, ministeri ja verohallituksen pääjohtaja. Puoluekannaltaan Laaksonen oli sosialidemokraatti. Laaksosen vanhemmat olivat veturinkuljettaja Mikko Laaksonen ja Henriika Hintikka.

Jatkosodan loppuaikoihin 1944 Laaksonen oli Lapissa työpalvelussa ja liittyi 16-vuotiaana Saksan armeijaan, joka oli vetäytymässä Suomesta Norjaan. Toisen maailmansodan päätyttyä Laaksonen palasi Suomeen ja sai syytteen maanpetoksesta. Koska Laaksonen oli alaikäinen, syyte kaatui ja Laaksonen saattoi palata kouluun. Myöhemmin hän kirjoitti muistelmat Punanatsi.[1]

Laaksonen pääsi ylioppilaaksi 1947, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1952 ja sai varatuomarin arvon 1955. Opiskeluvuosinaan Laaksonen työskenteli samalla Helsingissä palomiehenä 1947–1952.

Suoritettuaan oikeustutkinnon hän toimi Pielaveden, Keiteleen ja Maaningan kuntien veropiirin verojohtajana 1953–1955 ja SAK:n lainopillisena sihteerinä sekä Valtionvirkailijain yhteisjärjestön sihteerinä 1955–1961. 1960-luvulla Laaksonen oli Virkamiesten ja työntekijäin yhteisjärjestön pääsihteerinä 1961–1971 ja uuden SAK:n 3. puheenjohtajana 1969–1971. Hän oli myös Espoon kunnallispormestari ja järjestysoikeuden vt. puheenjohtaja 1963–1965.

Mikko Laaksonen oli SDP:n kansanedustajana Helsingin kaupungin vaalipiiristä vuosina 1966–1971. Hän oli oikeusministerinä ja II sisäasiainministerinä Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1971. Laaksonen jätti eduskunnan 1971 siirtyessään verohallituksen pääjohtajaksi. Laaksonen menetti virkansa niin sanotun Salora-jutun yhteydessä 1978, ja hänet tuomittiin joulukuussa 1979 Helsingin hovioikeudessa 18 000 markan sakkoihin sekä vahingonkorvauksiin lahjoman vastaanotosta. Laaksonen oli ollut Saloran tarjoamilla kalastus- ja ulkomaanmatkoilla samaan aikaan kun yhtiön asiat olivat jo viranomaisten tutkittavina.[2] Vuonna 1997 Laaksonen ampui korkeimman oikeuden edustalla protestiksi haulikolla ilmaan kaksi kertaa, koska koki joutuneensa aikoinaan Salora-tapauksen johdosta väärin kohdelluksi. Poliisi pidätti hänet ja asiaa tutkittiin ampuma-aserikoksena.[3]

Viimeksi Laaksonen oli Suomen Työväen Säästöpankin erityistehtävissä 1978–1979 ja vuodesta 1979 lähtien Luottorengas Oy:n toimitusjohtajana. Viimeiset parikymmentä vuotta elämästään Laaksonen asui Espanjassa. Eläkevuosinaan Laaksonen julkaisi useita muistelmateoksia. Kirjassaan Punanatsi hän kuvasi sitä, kuinka oli liittynyt 17-vuotiaana Saksan sotajoukkoihin ja palvellut niissä 1944–1945 Suomen Lapissa ja Norjassa.

  1. Vesikansa, Jyrki: Laaksonen, Mikko (1927–2006) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 7.7.2024.
  2. Salora-oikeudenkäynti Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 29.9.2014.
  3. Verohallinnon entinen johtaja ammuskeli Helsingissä mtvuutiset.fi. 3.6.1997. Viitattu 3.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Erkki Tuominen
Suomen oikeusministeri
1971
Seuraaja:
Jacob Söderman