Lonna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lonna mereltä nähtynä

Lonna (ruots. Lonnan) on pieni saari Helsingin edustalla, Suomenlinnan lauttarantaa vastapäätä.[1] Saari kuuluu Suomenlinnan kaupunginosaan. Lonna on noin 150 metrin pituinen ja etäisyys mantereeseen on noin 1,5 kilometriä.

Saari oli puolustusvoimien käytössä 2000-luvun alkuun saakka. 2000-luvulla saarta aloitettiin remontoida muuhun käyttöön, ja vuonna 2014 saari avattiin yleisölle. Saarella toimii nykyisin kesä- ja tilausravintola, tapahtumatila ja yleinen sauna. Saareen liikennöi turistilautta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lonna talvella

Ruotsin vallan aikaan Lonna oli Helsingin kaupungin omistuksessa. Suomen sodan ollessa käynnissä saarella käytiin pariinkin otteeseen neuvotteluja Viaporin linnoituksen antautumisesta. Tästä syystä saaresta käytettiin Venäjän vallan aikaan nimitystä Peregovornyin saari (suom. neuvottelusaari).[1]

Saarella toimi sotavuosina ja niiden jälkeen aina vuoteen 1955 magneettimiinojen torjuntaan liittyvä demagnetointiasema. Menetelmä oli yksinkertainen: sotatoimialueella liikkuvat suomalaiset, saksalaiset ja liittolaisten/puolueettomien valtioiden metallirunkoiset alukset tulivat kerran kuukaudessa asemalle, jossa niiden ympäri vedettiin laitoja pitkin sähköjohdot. Johtoihin kytkettiin voimavirta, joka sai vaikuttaa kuudesta kahdeksaan tuntia per alus, koosta riippuen. Näin aluksista poistettiin runkojen ja koneiden magneettisuus ja tehtiin ne mahdollisimman immuuneiksi magneettimiinoille. Demagnetointiaseman kaksi Brown Boveri -dieselgeneraattoria ja laitteiston ohjauspöytä ovat edelleen paikoillaan. Toinen generaattori on käyttökunnossa, toisen moottori leikkasi kiinni koekäytössä vuonna 1994.

Vuodesta 2006 lähtien saarella on tehty alueen kiinteistöjen kunnostusta Suomenlinnan työsiirtolan vankityönä. Tarkoitus on saada entisistä Suomen puolustusvoimien rakennuksista toimintakelpoista ja mahdollisesti vuokrattavaa tilaa. Samalla korjataan muita alueen maastorakennelmia, kuten kivipengerryksiä. Kuten aina suojelukohteissa, muutokset ovat vain entistäviä. Vain sähköistyksen parannukset saavat olla nykyaikaistavia, mutta nämäkään muutokset eivät saa näkyä ulospäin.

Toukokuussa 2014 saari avattiin yleisölle.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lonnan demagnetointiaseman ohjauspöytä
Lonnan demagnetointiaseman toinen Brown Boveri -dieselgeneraattori

Koska saarella on lähes alkuperäisinä säilyneitä miinavarastoja, on esitetty, että nyt väliaikaisesti Pansioon sijoitettu miinamuseo sijoitettaisiin Lonnalle. Suurimpana vaikeutena ovat saaren liikenneyhteydet.

1990-luvulla esitettiin ajatus, että miinavarastoista olisi tehty uskonnottomien uurnahautausmaa. Ehdotus kuitenkin torjuttiin ehdottomasti: UNESCO, jonka Maailmanperintöluetteloon kuuluu myös Suomenlinna, edellyttää, että Suomenlinnan linnoituspiiriin kuuluvat alueet myös pysyvät ennallaan – ja Lonna kuuluu linnoituspiiriin. Edes laiturille ei saanut tehdä vakituista tuhkien mereen siroittelupaikkaa; näitä toimenpiteitä saa kyllä suorittaa, mutta Lonnalla ne ovat kerta kerralta erikseen harkittuja poikkeustapauksia ja toteutetaan vain tuhkatun vainajan ennen kuolemaansa esittämän, kirjallisen ja kahden todistajan vahvistaman pyynnön jälkeen.

Saarella on Suomenlinnan toimiupseerikerhon sauna ja yhteisiä tiloja.

Nelosen seikkailuohjelman Saari jaksot kuvattiin Lonnassa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nieminen, Jarmo: Aarresaaret : Helsingin saariston uskomaton luonto. Helsinki: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-209-704-3.
  • Nieminen, Jarmo: Aarresaaret-opas : Vallisaari, Kuninkaansaari, Lonna ja Isosaari. Helsinki: Gummerus, 2017. ISBN 978-951-240-747-7.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomenlinnan merilinnoituksen viralliset sivut - Lonna Suomenlinna.fi. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 15.7.2013.
  2. Lonna.fi lonna.fi. Viitattu 17.7.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]