Suomenlinnan lautta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
M/S Suomenlinna-Sveaborg matkalla Suomenlinnaan Ryssänsaaren edessä elokuussa 2001.

Suomenlinnan lautta kuljettaa matkustajia Helsingin edustalla sijaitseville Suomenlinnana tunnetuille saarille. Lautta liikennöi Helsingin Kauppatorilta Suomenlinnan kaupungin puoleiseen rantaan. Suomenlinnan lautan suunnitteli Stig Nyman.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäisyyden alkuajan Suomenlinna oli Suomen puolustusvoimien tukikohtana. Saarten historia ja siellä olleet Sotamuseo ja Ehrensvärd-museo tekivät saarista suositun matkailukohteen 1930-luvulla. Sotien ajan Suomenlinna oli suljettua sotilasaluetta, jonne menemiseen tarvittiin pakollinen maihinnousulupa vuoteen 1948 saakka. Sodan jälkeen saarilla oli 1 500 asukasta ja yli tuhat työpaikkaa.

Liikennettä saarille hoiti yksityisten yrittäjien moottoriveneiden lisäksi puolustusvoimien erillisyksikkö Varuskunnan Laivaliikenne, jolla oli moottoriveneitä ja neljä höyrylaivaa: HL Suomenlinna (valmistunut 1912), HL Vallisaari (1912), HL Kustaanmiekka (1915) ja HL Suvasvesi (1919). Kolme vanhinta olivat ehtineet palvella Venäjän laivastoakin. Laivat eivät pystyneet kulkemaan jäissä, joten talveksi laivaliikenne pysähtyi. Talvella saarille käveltiin jäätietä pitkin Kaivopuiston rannasta tai ajettiin autolla Katajanokan kärjestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauttaliikenteen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkustajapaviljonki Kauppatorilla valmistui vuonna 1951.[1]

Lauttaliikenne Suomenlinnaan alkoi varsinaisesti vuonna 1952, kun Valmetin Suomenlinnan telakalta valmistui M/S Suomenlinna-Sveaborg -lautta Suomenlinnan Liikenne Oy varustamon käyttöön. Varustamo oli perustettu pari vuotta aiemmin hankkimaan ja operoimaan Suomenlinnan ja kaupungin väliseen liikenteeseen tilattua lauttaa.

Uuden lautan tulon jälkeen Varuskunnan Laivaliikenne hoiti pelkästään puolustusvoimien kuljetuksia ja höyrylaivaliikenne saarille lakkasi muutaman vuoden kuluttua. Uuden lautan myötä saarille pystyttiin kuljettamaan matkustajien lisäksi myös autoja kaksi kappaletta kerrallaan.

Liikenne laajenee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M/S Tor

Vuonna 1978 liikennettä täydennettiin, kun raumalaiselta Hollmingin telakalta valmistui M/S Ehrensvärd lautta. Se asetettiin Katajanokan ja Suomenlinnan väliselle reitille huoltolautaksi, koska Suomenlinna-Sveaborgin kapasiteetti ja jäissäkulkuvarmuus eivät riittäneet turvaamaan saarten huoltoliikennettä. Alus on näihin päiviin saakka kuljettanut saarille matkustajia, huoltoajoneuvoja sekä asukkaiden henkilöautoja tällä arkipäivisin ajettavalla reitillään. Kesäisin alus on ollut lyhyitä aikoja telakoitavana, jolloin reitillä on ajanut lähinnä saariston huoltoliikenteessä käytettyjä kalustolauttoja joiden matkustajakapasiteetti on ollut rajallinen.

Suomenlinna-Sveaborgin ja Ehrensvärdin lisäksi saarille on ajanut myös muita aluksia. Näitä ovat olleet esimerkiksi Korkeasaaren lautta M/S Korkeasaari-Högholmen sekä yksityisten varustamoiden vesibussit, jotka ovat alihankkijoina ajaneet Kauppatorin ja Suomenlinnan välisen reitin hiljaisempien aikojen vuoroja. Vuonna 1992 Suomenlinnan Liikenteen alihankkijalle Sun Linesille valmistui vanhan satamahinaajan rungon päälle rakennettu M/S Tor, joka ryhtyi hoitamaan reitin varhaisaamun- ja myöhäisillan vuoroja sekä talviliikennettä, jossa Suomenlinna-Sveaborg oli usein ollut vaikeuksia. Kesäisin saarten turistivirtojen ollessa suurimmillaan nämä alukset liikennöivät myös yhtaikaisesti tihentäen näin vuoroväliä.

Lautan uusinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlinna II -lautta

2000-luvun alussa jo puolen vuosisadan ikäiselle Suomenlinna-Sveaborgille ryhdyttiin suunnittelemaan korvaajaa. Uuden aluksen tie suunnittelupöydältä liikenteeseen oli kuitenkin monella tapaa kivikkoinen.

Ensimmäinen aluksesta järjestetty tarjouskilpailu riitautettiin, ja vasta vuonna 2002 ratkenneessa uudessa tarjouskilpailussa saatiin voittaja selville. Tällöin voiton vei tanskalainen Johs. Gram-Hanssen Product, joka rakennutti aluksen alihankintana puolalaisella Stocznia Marynarki Wojennej -telakalla. Telakka ei kuitenkaan pysynyt rakentamisaikataulussaan, ja uusi alus luovutettiin tilaajalleen vasta huhtikuussa 2004 useita kuukausia myöhässä, jolloin se sai kasteessa nimen Suomenlinna II. Tämän jälkeen alus seisoi kaksi kuukautta tyhjän panttina Eteläsatamassa, kunnes sille saatiin neuvoteltua työehtosopimus, ja se pääsi liikenteeseen kesäkuussa 2004.

Liikenteen alku sujui kuitenkin sekin huonosti, kun tekniset ongelmat sekä miehistön tottumattomuus uuteen alukseen aiheuttivat useita liikennekatkoja sekä törmäyksiä laitureihin sekä karilleajon Valkosaaren luona. Alus oli myös lähellä törmätä satamasta lähteneeseen entiseen M/S Mariellaan. Alun lastentaudit saatiin kuitenkin korjattua, ja viime ajat alus on hoitanut liikenteen moitteettomasti.

Suomenlinna-Sveaborgin taru Suomenlinnan lauttana ei kuitenkaan päättynyt uuden lautan valmistumiseen, vaan se palasi toimeen kesällä 2005 alihankkija Sun Linesin väreihin myytynä Suokki -nimisenä. Alusta on käytetty erityisesti Kauppatori-Suomenlinna reitin kesäviikonloppuliikenteessä, jota on kesästä 2004 alkaen liikennöity kolmella aluksella samanaikaisesti.

Lauttaliput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun alussa vuonna 1971 lauttaliikenne siirrettiin kaupungin yhteistariffiin.

Suomenlinnan lautalla kelpaavat nykyään normaalit HSL:n liput. Vuoden 2019 vyöhykeuudistuksen yhteydessä Suomenlinna sijoittui A-vyöhykkeelle, ja kaikki tämän vyöhykkeen sisältävät liput kelpaavat lautalla.

Vuoteen 2020 asti myynnissä oli myös erillinen Suomenlinna-lippu, joka oikeutti edestakaiseen matkaan lautalla ilman vaihto-oikeutta muuhun HSL-liikenteeseen.[2] Liikennettä hoitaa tänäkin päivänä Suomenlinnan Liikenne Oy. On kuitenkin tehty suunnitelmia liikenteen kilpailuttamisesta pääkaupunkiseudun bussiliikenteen tapaan. Lauttalaiturilta voi ostaa kertalippuja lähimaksulla, eikä sillä ole vaihto-oikeutta. Lauttalaitureilla on myös lippuautomaatit.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Herranen: Suomenlinnan lauttaliikenteen historia. Suomenlinnan liikenne, 2000. ISBN 952-91-2257-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erävuori, Jukka: Helsingin sataman ja satamahallinnon historia, s. 156. Helsingin kaupunki, 1981.
  2. Suomenlinna-lippu HSL. Viitattu 14.1.2020.
  3. Myynti- ja palvelupisteet hsl.fi. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomenlinnan lautta.