Caudron G.3
Caudron G.3 oli ranskalainen, kaksitasoinen ja yksimoottorinen tiedustelukone, joka oli laajassa käytössä ensimmäisessä maailmansodassa. Koneen olivat suunnitelleet René ja Gaston Caudron.[1] Sen edeltäjänä oli Caudron G.2. Koneesta kehitetty seuraava versio oli Caudron G.4. Koneella oli aikansa muita koneita parempi nousukyky ja sitä pidettiin siksi sopivana etenkin vuoristoiseen maastoon. Koneen puurakenteinen umpinainen runko loppui heti ohjaamon jälkeen ja pyrstörunko oli päällystämätön. Ensimmäinen G.3 valmistui toukokuussa 1914 (Hallinportin esitteen mukaan vuodesta 1913 alkaen).
Konetta käytettiin Ranskan ja Suomen lisäksi ainakin Argentiinassa, Belgiassa, Kiinassa, Puolassa, Romaniassa, Tšekkoslovakiassa ja Yhdysvalloissa.
Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimille hankittiin vuonna 1920 yhteensä 12 konetta Ranskasta. Kuusi konetta rakennettiin Suomessa Santahaminan ilmailutelakalla (Ilmailuvoimien telakka ja varikko) vuosina 1921–1923. Kaksi konetta ostettiin varaosineen 26. huhtikuuta 1923 Flyg Aktiebolagetilta (valmistusnumerot 6 ja 4396) yhdessä Caudron G.4:n kanssa 100 000 markalla. Kone oli helppo lentää ja korjata ja siksi sopi koulukoneeksi. Suomessa rakennetuissa koneissa oli heikommat lento-ominaisuudet kuin alkuperäisissä, koska siipiprofiili oli huonompi. Suomen ilmavoimilla oli käytössään kaikkiaan 19 Caudron G.3-konetta, joiden tunnukset olivat 2A.490 - 2A.495, neljännessä rekisterissä 1B.1 – 1B.7 ja 1D.8 – 1D.12, Suomessa rakennetut 1D.12 ja 1E.14 – 1E.18 sekä LentoOsakeyhtiö-lentoyhtiöltä ostettu 1B.19. Koneen lempinimi Suomessa oli Tutankhamon. Tyyppi oli ilmavoimien käytössä vuosina 1920–1924.[2]
Ainut Suomessa säilynyt koneyksilö, tunnukseltaan 1E.18, on entisöitynä Hallinportin ilmailumuseossa.[3]
Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosa G.3:n versioista oli A.2-mallia, jota käytettiin liittoutuneiden tykistön tulenjohtoon ensimmäisessä maailmansodassa Länsirintamalla, Venäjällä ja Lähi-idässä. G.3 D.2 oli kaksipaikkainen, kaksilla ohjaimilla varustettu koulukone ja E.2 oli perustyyppinen koulukone. Perusversiosta johdetussa R.1-mallia käytettiin Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Viimeisin versio, G.3.12, oli varustettu voimakkaammalla 100 hv:n Anzani-moottorilla.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kärkiväli: 13,40 m
- Pituus: 6,40 m
- Korkeus: 2,50 m
- Siipipinta-ala: 27 m²
- Tyhjäpaino: 420 kg
- Lentopaino: 630 kg
- Moottori: 80 hv:n Le Rhone C-tähtimoottori (vaihtoehtoisesti 80 hv:n Anzani 10, Clerget tai Gnome)
- Kone oli maakone.
Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huippunopeus: 100 km/h
- Lentoaika: 3 tuntia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskinen, Kalevi; Niska, Klaus; Stenman, Kari; Geust, Carl-Fredrik: Suomen museolentokoneet. Espoo: Tietoteos, 1981. ISBN 951-9035-60-5.
- Timo Heinonen: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Aerospace Publishing, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
- Holmes, Tony: Jane's Vintage Aircraft Recognition Guide. Harper Collins, 2005. ISBN 0-0071-9292-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caudron G.3 Wikimedia Commonsissa
