Eteläsatama

Eteläsatama ilmasta nähtynä.

Helsingin Eteläsatama on merenlahti ja henkilöliikenteen satama-alue kaupungin keskustan vieressä. Se on Suomen suurin matkustajasatama, jonka kautta kulkee 5,4 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Satamasta matkustetaan pääasiassa Tukholmaan ja Tallinnaan ja erilaisille muille risteilyille. Myös pienten alusten liikenne on varsinkin kesäisin vilkasta. Toinen Helsingin henkilöliikenteen satama on Länsisatama.

Merenlahtea rajaavat neljän kaupunginosan (Katajanokan, Kaartinkaupungin, Ullanlinnan ja Kaivopuiston) rannat. Helsingin Kauppatori sijaitsee lahden pohjukassa, ja Katajanokan kanava johtaa sieltä Pohjoisrantaan. Avomereltä Eteläsatamaan johtavan väylän kulkusyvyys on 9,6 metriä. Väylän kriittisin paikka on Kustaanmiekan salmessa oleva kapeikko, jonka leveys on 80 metriä. Nopeusrajoitus väylällä on 30 km/h, paitsi Katajanokan edustalla, jossa se on 10 km/h.

Laiturit ja terminaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläsatama Olympiaterminaalilta kuvattuna. Etualalla Vironallas ja Pakkahuoneenlaituri.

Eteläsatamassa on kahdeksan nimettyä laituria ja neljä terminaalia.

Lähes koko Katajanokan mittaisen Katajanokanlaiturin pituus on 740 metriä ja vesisyvyys 8,8 metriä. Laiturin kauimmaisen, merenpuoleisen osan muodostaa Risteilyaluslaituri, jonka vesisyvyys on 10,3 metriä. Laiturin keskivaiheilla sijaitsee Katajanokan terminaali, jota käyttävät esimerkiksi Viking Linen autolautat. Laiturin Kauppatorin puoleisessa päässä oli Kanavaterminaali, joka oli nimetty Katajanokan kanavan mukaan. Kanavaterminaali on sittemmin purettu.

Presidentinlinnan edessä on Linnanallas, jota käyttävät vierailevat pienveneet. Altaan ja meren välissä on Linnanlaituri, josta liikennöidään Korkeasaareen ja Porvooseen.

Kauppatorin rannassa on Keisarinluodonlaituri. Nimensä se on saanut luodosta, johon keisari Nikolai I:stä kuljettanut laiva osui vuonna 1833. Nykyisin luoto on rantaan tuodun täytemaan alla. Laituria käyttää esimerkiksi Suomenlinnaan liikennöivä lautta.

Entisen käännettävän rautatiesillan toisella puolella on Kolera-allas. Nimi on muistona koleraan kuolleesta laivurista, jonka pelättiin saastuttaneen altaan veden.^[1] Allasta käyttävät tuotteitaan myyvät kalastajat ja turisteja kuljettavat pienet saaristoristeilyalukset.

Vanhan kauppahallin vieressä on vierailuveneiden käytössä oleva Vironallas. Lyypekinlaituriksi kutsutaan Vironaltaan ja entisen rautatiesillan välistä osaa. Sitä käyttivät entisinä aikoina Lyypekkiin liikennöivät laivat. Vironaltaan ja meren välissä oleva laituri on nimeltään Pakkahuoneenlaituri. Sen pituus on 135 metriä ja vesisyvyys 6,0 metriä.

Seuraavana on Tallinnaan kulkevien pika-alusten käyttämä Makasiiniterminaali. Sen vierellä olevan Makasiinilaiturin pituus on 270 metriä ja vesisyvyys 7,2–7,5 metriä. Sen päässä on autolauttojen lastaukseen käytettävä Matkustajalaituri.

Eteläisin terminaali on vuoden 1952 olympialaisiin valmistunut Olympiaterminaali. Sitä käyttävät Silja Linen autolautat. Viereisen Olympialaiturin pituus on 370 metriä, vesisyvyys on 7,5–8,8 metriä.

Olympiaterminaalin edustalla sijaitsevassa Valkosaaressa on Helsingin vanhimman pursiseuran Nyländska Jaktklubbenin (NJK) kotisatama ja ravintola. Kesäisin saareen on säännöllinen veneyhteys terminaalin eteläpuolelta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S/S Turso toimi satamahinaajana Eteläsatamassa 15.3.-4.12.1944, minkä jälkeen se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Turso ostettiin takaisin Suomeen 2004.

Merenlahtea kutsuttiin 1600-luvulla Kaupunginlahdeksi. Sen rannat olivat niin matalia, että se soveltui vain rannikon ja saariston asukkaiden veneiden satamapaikaksi. Vakinaisena lastauspaikkana sen rannalla oli 1700-luvulla Erhardtin laituri. Saman vuosisadan puolivälissä lahtea kutsuttiin jo Eteläiseksi kaupunginsatamaksi. Sen asema satamana oli pitkään toissijainen. Liikenteen kasvaessa tämänkin lahden rannoille rakennettiin laivojen kiinnityspaikkoja ja satamamakasiineja tavaroiden varastointipaikoiksi.

Helsingin tultua pääkaupungiksi lahden rantoja alettiin täyttää ja varustaa ne aluksi puulaitureilla, myöhemmin kivilaitureilla. Toisarvoisesta satamasta haluttiin tehdä ensiluokkainen. Tällaiselle täytemaalle syntyi 1800-luvun alkupuolella Kauppatorikin. Pieni mullistus oli se, kun vuonna 1827 täytemaan alla ollut pohja petti ja maamassat vajosivat mereen. Samalla vajosi mereen Makasiinilaituri. Toinen harmi satamassa kävijöille olivat laivahylyt, jotka saattoivat lojua pohjassa vuosiakin.

S/S Arcturus lähdössä Eteläsatamasta noin vuonna 1900.

Merenlahden eteläosassa sijaitsi pitkään Ullanlinnan laivaveistämö, joka vuonna 1847 sai nimekseen Ullanlinnan Varviyhtiö. Katajanokan puolella rantoja täytettiin, rannoille rakennettiin laitureita ja komeita tavaramakasiineja. Sataman yhteydet paranivat huomattavasti, kun sinne vuosina 1891–1894 rakennettiin rautatie. Rahapajanrannan laiturin pituus oli jo tuolloin 700 metriä. Vuonna 1900 Katajanokalle valmistui uusi tulli- ja pakkahuone. Samoihin aikoihin satamaa ruopattiin ja Etelärannan puoli tuli valmiiksi. Näin Eteläsatama sai nykyisen muotonsa.

Vuonna 1922 Helsinkiin hankittiin satamajäänmurtaja Hercules, jotta laivat voisivat kulkea talvellakin. Raskaiden tavaroiden siirtelyä varten satamaan oli vuonna 1894 hankittu 25 tonnin nosturi. Nostureita hankittiin 1920-luvulta alkaen lisää niin, että niitä oli Eteläsatamassa vuonna 1939 jo 14 kappaletta.

Vuonna 1936 valtuusto päätti laajentaa Eteläsataman Helsingin laivaveistämön alueelle. Tähän liittyi laajoja rautateiden ratatöitä, jotka valmistuivat vasta vuonna 1952. Samana vuonna sortui laituri Katajanokalla mereen ja osa pitkästä laiturista jouduttiin sulkemaan. Autolauttojen aikakausi Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä alkoi 1960-luvun alussa. Tavaraliikenne Katajanokalla lopetettiin ja rautatie sinne purettiin 1980-luvun alussa. Siitä lähtien Eteläsatama on ollut matkustajalaivojen ja autolauttojen käytössä.