Siirry sisältöön

Eteläsatama

Wikipediasta
Eteläsatama
Sijainti
Sijainti Helsinki
Koordinaatit 60°09′53″N, 024°57′30″E
Yksityiskohtia
Omistaja Helsingin Satama
Tyyppi matkustaja- ja rahtisatama
Kotisivut

Helsingin Eteläsatama on merenlahti ja henkilöliikenteen satama-alue kaupungin keskustan vieressä. Se on historiallisesti ollut monipuolisen ja vilkkaan laivaliikenteen keskus kaikenkokoisille aluksille.[1] Eteläsataman kautta kulkee vuosittain 4,7 miljoonaa säännöllisen linjaliikenteen matkustajaa sekä reilut 37 000 kansainvälisen risteilyliikenteen matkustajaa. Lisäksi sen kautta kulkee vuosittain reilut miljoona tonnia yksiköityä tavaraa. Satamasta matkustetaan pääasiassa Tukholmaan ja Tallinnaan ja erilaisille muille risteilyille. Myös pienten alusten liikenne on varsinkin kesäisin vilkasta.

Merenlahtea rajaavat neljän kaupunginosan (Katajanokan, Kaartinkaupungin, Ullanlinnan ja Kaivopuiston) rannat. Helsingin Kauppatori sijaitsee lahden pohjukassa, ja Katajanokan kanava johtaa sieltä Pohjoisrantaan. Avomereltä Eteläsatamaan johtavan väylän kulkusyvyys on 9,6 metriä. Väylän kriittisin paikka on Kustaanmiekan salmessa oleva kapeikko, jonka leveys on 80 metriä.

Satamatoiminnot Eteläsatamassa on päätetty osittain lopettaa: kaikki liikennöinti Tallinnaan lähtee tulevaisuudessa Länsisatamasta, Helsingin suurimmasta henkilöliikenteen satamasta.[2]

Lähtöpaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläsatama Olympiaterminaalilta kuvattuna. Etualalla Vironallas ja Pakkahuoneenlaituri.

Terminaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläsatamassa on kaksi matkustajaliikenteen terminaalia: Katajanokan terminaali ja Olympiaterminaali. Katajanokalla liikennöivät Viking Linen autolautat, kun taas Olympiaterminaalia käyttävät Silja Linen lautat Tukholmaan[3][4].

Laiturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläsatamassa on kahdeksan nimettyä laituria.

Lähes koko Katajanokan mittaisen Katajanokanlaiturin pituus on 740 metriä ja vesisyvyys 8,8 metriä.lähde? Laiturin kauimmaisen, merenpuoleisen osan muodostaa Risteilyaluslaituri, jonka vesisyvyys on 10,3 metriä.lähde? Kauppatorin puoleisessa päässä oli aikaisemmin myös Kanavaterminaali, joka oli nimetty Katajanokan kanavan mukaan. Kesäkaudella Katajanokalla vierailee jonkin verran alle 250-metrisiä risteilyaluksia.[5]

Presidentinlinnan edessä on Linnanallas, jota käyttävät vierailevat pienveneet. Altaan ja meren välissä on Linnanlaituri, josta liikennöidään Korkeasaareen ja Porvooseen.

Kauppatorin rannassa on Keisarinluodonlaituri. Nimensä se on saanut luodosta, johon keisari Nikolai I:stä kuljettanut laiva osui vuonna 1833. Nykyisin luoto on rantaan tuodun täytemaan alla. Laituri rakennettiin satamarataa varten 1890-luvulla.[6] Laituria käyttää esimerkiksi Suomenlinnaan liikennöivä lautta.

Entisen satamaradan kääntösillan toisella puolella on Kolera-allas. Nimi on muistona koleraan kuolleesta laivurista, jonka pelättiin saastuttaneen altaan veden.[7] Allasta käyttävät tuotteitaan myyvät kalastajat ja turisteja kuljettavat pienet saaristoristeilyalukset.

Vanhan kauppahallin vieressä on vierailuveneiden käytössä oleva Vironallas. Lyypekinlaituriksi kutsutaan Vironaltaan ja entisen rautatiesillan välistä osaa. Sitä käyttivät entisinä aikoina Lyypekkiin liikennöivät laivat. Vironaltaan ja meren välissä oleva laituri on nimeltään Pakkahuoneenlaituri. Sen pituus on 135 metriä ja vesisyvyys 6,0 metriä.lähde?

Entisen Makasiiniterminaalin alueella sijaitsevan Makasiinilaiturin pituus on 270 metriä ja vesisyvyys 7,2–7,5 metriä.lähde? Sen päässä on autolauttojen lastaukseen käytettävä Matkustajalaituri. Olympiaterminaalin vieressä sijaitsee Olympialaituri, jonka pituus on 370 metriä ja vesisyvyys 7,5–8,8 metriä.lähde? Olympiaterminaalin edustalla sijaitsevassa Valkosaaressa on Helsingin vanhimman pursiseuran Nyländska Jaktklubbenin (NJK) kotisatama ja ravintola. Kesäisin saareen on säännöllinen veneyhteys terminaalin eteläpuolelta.

  • Linnanlaituri
    Linnanlaituri
  • Keisarinluodonlaituri
    Keisarinluodonlaituri
  • Kolera-allas
    Kolera-allas
  • Lyypekinlaituri
    Lyypekinlaituri
  • Pakkahuoneenlaituri ja Vironallas
    Pakkahuoneenlaituri ja Vironallas

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Eteläsatamaan vuonna 1893.
Katajanokanlaituri oli vuoteen 1980 asti satamarataan kytketty rahtisatama.[8]

Merenlahtea kutsuttiin 1600-luvulla Kaupunginlahdeksi. Sen rannat olivat niin matalia, että se soveltui vain rannikon ja saariston asukkaiden veneiden satamapaikaksi. Laitureita käyttivät myös kalastajat ja jäteproomut.[9] Vakinaisena lastauspaikkana rannalla oli 1700-luvulla Erhardtin laituri. Saman vuosisadan puolivälissä lahtea kutsuttiin jo Eteläiseksi kaupunginsatamaksi. Sen asema satamana oli kuitenkin pitkään toissijainen. Liikenteen kasvaessa tämänkin lahden rannoille rakennettiin laivojen kiinnityspaikkoja ja satamamakasiineja tavaroiden varastointipaikoiksi. Kaupungin pääsatama oli pitkään Pohjoissatama – tuolloin nimellä itäsatama –, joka nykyisin tunnetaan Pohjoisrannan venesatamana.[10]

1750-luvun puolivälissä Kaupunginlahden länsirannalle suunniteltiin Ulriikkaporin linnoitusta. Työt kuitenkin keskeytettiin, kun linnoitus päätettiin keskittää Suomenlinnaan. Ulriikkaporin jäänteet purettiin 1800-luvun alussa.[11] Kun Helsingistä tuli pääkaupunki vuonna 1812, lahden rantoja alettiin täyttää ja varustaa ne aluksi puulaitureilla, myöhemmin kivilaitureilla. Johan Albrecht Ehrenströmin laatiman asemakaavan mukaan rannat tuli reunustaa kivellä Katajanokalta Ullanlinnaan asti.[12] Ehrenström kaipasi sataman ranta-alueelle selväpiirteistä yhtenäisyyttä, ja teknisenä esimerkkinä toimi Pietarin rantakadut; Ehrenström oli vieraillut Venäjällä vuosina 1786–1787. Suunnittelutyössä Ehrenströmiä avusti ruotsalainen insinööri John Erik Norberg, joka samoihin aikoihin rakennutti Tallinnan sotasatamaa.[13]

Toisarvoisesta satamasta haluttiin tehdä ensiluokkainen, ja lahtea alettiin ruopata vuonna 1813.[14] Merta täytettiin, ja uusi ranta työntyi merelle kymmeniä metrejä.[11] Tällaiselle täytemaalle syntyi 1800-luvun alkupuolella Kauppatorikin. Sataman läntistä rantaa eli Makasiinirantaa alettiin rakentaa vuonna 1816.[11] Täyttö- ja rakennustöiden aikana Kaupunginlahden nimi muutettiin Eteläsatamaksi. Pieni mullistus oli se, kun vuonna 1825 täytemaan alla ollut pohja petti ja maamassat vajosivat mereen.[15] Kun eri tarpeisiin, kuten makasiineille ja alati kasvavalle kaupalle tarvittiin yhä enemmän laituritilaa, satama alkoi menettää sitä selväpiirteisyyttä, johon Ehrenström oli asemakaavoissaan pyrkinyt.[13]

Suursatama

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katajanokan etelärannalle laadittiin vuonna 1882 asemakaavaehdotus, jolla aloitettiin sen muutos suursatamaksi: rantoja täytettiin ja rannoille rakennettiin laitureita sekä tavaramakasiineja. Theodor Tallqvistin laatimaa asemakaavaa voidaan pitää Suomen ensimmäisenä modernina satamasuunnitelmana. Insinööri Herman Norrmén muokkasi Tallqvistin ehdotuksesta lopullisen asemakaavan, joka vahvistettiin helmikuussa 1895.[16] Saman vuoden syksyyn mennessä koko sataman yhteydet olivat parantuneet huomattavasti, kun Helsingin satamarata ylsi päärautatieasemalta Katajanokan kärkeen asti.[17] Rahapajanrannan laiturin pituus oli jo tuolloin 700 metriä. Katajanokasta tuli kappaletavarasatama, jonka tärkein liikennöinti kohdistui Hampuriin.[18] Satamarata maantäyttöineen muokkasi rantaviivaa merkittävästi: esimerkiksi Vironallasta täytettiin ja Keisariluodonlaituria levennettiin merelle. Lisäksi rataa varten rakennettiin kääntösillat Kolera-altaan ja Katajanokan kanavan ylitse.[19]

Nykyisen Teollisuuskeskuksen eteen valmistui vuonna 1886 puinen Tullipaviljonki, Helsingin sataman ensimmäinen matkustajaterminaali.[20][21] Vanha kauppahalli valmistui vuonna 1889, ja samana vuonna satamassa käynnistyi raitioliikenne.[22] Vuonna 1900 valmistui Katajanokan tulli- ja pakkahuone. Kun vuoteen 1915 mennessä satama oli valmis ja saanut nykyisen muotonsa, sillä oli 2,3 kilometriä laitureita ja valtamerialuksille sopiva 7–8 metrin syvyys.[23]

Vuonna 1922 Helsinkiin hankittiin satamajäänmurtaja Hercules, jotta laivat voisivat kulkea talvellakin.[24] Raskaiden tavaroiden siirtelyä varten satamaan hankittiin kahden tonnin nostokurki vuonna 1878. Se kuitenkin korvattiin 25 tonnin nosturilla vuonna 1896.[25] Vuonna 1924 saatiin käyttöön lisää nostureita.[26] Eteläsatamassa oli 1950-luvun lopussa jo 29 nosturia, joista 23 Katajanokalla.[27]

Sataman nykyaikaistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläsatama vuonna 1972. Etualalla Olympiaterminaali.
S/S Turso toimi satamahinaajana Eteläsatamassa 15.3.–4.12.1944, minkä jälkeen se luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle. Alus ostettiin takaisin Suomeen 2004.

Merenlahden eteläosassa nykyisen Olympiaterminaalin alueella sijaitsi pitkään Ullanlinnan laivaveistämö, josta on myöhemmin käytetty nimiä Ulriikkaporin telakkayhtiö, Helsingin telakkayhtiö ja Helsingfors Varfs och Fabriks Aktiebolag.[28] Vuonna 1936 valtuusto päätti laajentaa satamaa Ullanlinnan laivaveistämön eli telakan alueelle. Telakan vuokrasopimus irtisanottiin, ja sen rakennuskanta sekä laiturit purettiin seuraavaan vuoteen mennessä. Kaivopuiston ja Valkosaaren välistä laivaväylää syvennettiin.[29] Laajennushankkeeseen liittyi laajoja rautateiden ratatöitä, kuten Kaivopuiston rautatietunneliin johtaneen ratakuilun siirtäminen idemmäksi. Samalla rakennettiin Olympiaterminaali, jota kutsuttiin tuolloin Meriasemaksi. Se valmistui vuonna 1952 kesäolympialaisia varten. Saman vuoden aikana sortui laituri Katajanokalla mereen ja osa pitkästä laiturista jouduttiin sulkemaan. Sortumisen aiheutti kasvanut kuormitus, joka oli moninkertaistunut sen rakentamisen ajoista. Korjaustyöt, joiden aikana tehtiin myös katu- ja raiderakennustöitä, valmistuivat vuonna 1956.[30] Olympiaterminaalin laituriosaa on kutsuttu ensin Matkustajalaituriksi ja sittemmin Olympialaituriksi.[31]

Olympiaterminaali oli osa Eteläsataman nykyaikaistumista. Modernisoinnin voimakkaaseen tarpeeseen vaikuttivat niin 1950–1960-lukujen yleinen matkustajaliikenteen vilkastuminen kuin satamatoiminnan painopisteen siirtyminen idästä kohti pääkaupunkiseutua; toisen maailmansodan seurauksena itäisestä Suomesta luovutettiin alueita Neuvostoliitolle, mukaan lukien Viipurin ja Uuraan satamat, mikä heikensi koko Suomen satamakapasiteettia. Eteläsataman rooli matkailussa ja vapaa-ajassa kasvoi. Jalankulkua satamaympäristössä lisäsi Kaivopuistoon valmistunut Ehrenströmintien rantareitti.[32] Toisaalta alueen liikenneratkaisuissa alkoi korostua vauhdilla kasvanut yksityisautoilu.[31] Olympiaterminaalin valmistumista seuranneena vuonna 1953 vanha matkustajaterminaali Tullipaviljonki purettiin.[33][34]

Autolauttojen aikakausi Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä alkoi 1960-luvun alussa. Vuonna 1972 päätettiin Olympialaiturin tavaraliikenteen pienentämisestä minimiin, ja vuosina 1972–1975 purettiin laiturin kaikki kuusi nosturia ja merkittävästi myös raiteistoa.[35] Viking Line alkoi liikennöidä Katajanokanlaiturilta Tukholmaan kesällä 1974.[36] Tavaraliikenteen painopistettä alettiin siirtää Katajanokalta Sörnäisten satamaan vuonna 1961.[37] Eteläsataman laajentumisen rajat olivat tulleet vastaan, ja sen liikenne kuormitti jo ennestään tukkoista kantakaupungin liikenneverkkoa.[38] Se ei myöskään ollut yhtä sopiva yhä yleistyvämmälle konttiliikenteelle kuin Länsisatama.[39] Koko Katajanokan tavaraliikenne lopetettiin 1980-luvun alussa, ja rautatie purettiin osuudella Katajanokalta Merisatamaan. Myös kaikki nosturit purettiin.[40] Siitä lähtien Eteläsatama on ollut matkustajalaivojen ja autolauttojen käytössä. 1990-luvulla Makasiiniterminaali muutettiin matkustajaliikenteen käyttöön, ja sieltä liikennöitiin pika-aluksia Tallinnaan.[41][42]

Toteutumattomia suunnitelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehrenströmin vuoden 1815 asemakaavassa näkyy Kolera-altaalta luoteeseen kaavailtu Kluuvin kanava ja sen ympärille suunniteltu laaja viheralue.

Johan Albrecht Ehrenströmin 1810-luvun asemakaavoissa Eteläsatamasta Töölönlahteen suunniteltiin niin kutsuttua Kluuvin kanavaa, joka olisi rakennettu silloisen Kluuvinlahden paikalle: kanava olisi johtanut Kolera-altaalta kutakuinkin nykyisiä Pohjoisesplanadia ja Fabianinkatua pitkin luoteeseen. Kanavaa ajateltiin koristeelliseksi rajalinjaksi kivirakenteisen keskusta-alueen ja sen länsipuolisen puurakenteisen esikaupungin välille,[43] ja samalla se olisi esimerkiksi turvannut sammutusveden saatavuuden tulipalon sattuessa. Määrärahat eivät kuitenkaan riittäneet kanavan rakentamiseen, ja vuoteen 1823 mennessä hanke hylättiin.[44]

1960-luvulla julkaistussa Smithin–Polvisen liikennesuunnitelmassa Eteläsataman ali kaavailtiin tieliikennetunnelia, joka olisi johtanut Tervasaaren kupeeseen rakennettavaan eritasoliittymään. 2010-luvulla Eteläsatamaan suunniteltiin Guggenheim-museota. Museosuunnitelma kuitenkin hylättiin kaupunginvaltuustossa syksyllä 2016.[11]

Tulevaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satamatalolle ja Olympiaterminaalille suunnitellaan uusiokäyttöä kulttuuritiloina.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 2021, että Eteläsataman satamatoiminnot lopetetaan.[2] Tukholman matkustajaliikenne siirtyy Olympiaterminaalista Katajanokalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Satama-alueelle jää kuitenkin varaus pika-aluksille.[45] Vuonna 1960 valmistunut Makasiiniterminaali purettiin vuoden 2023 aikana. Satamatalo ja Olympiaterminaali on tarkoitus säilyttää.[45]

Maaliskuussa 2021 käynnistyi Eteläsataman alueen laatu- ja konseptikilpailu. Toiseen vaiheeseen pääsi yhteensä neljä ehdotusta, joista ”Saaret” valittiin voittajaksi marraskuussa 2022.[46][47] Puretun Makasiiniterminaalin ja sen parkkipaikkojen tilalle rakennetaan neljä kolmionmuotoista rakennusta.[11] Ehdotukseen kuuluu avointa ranta-aluetta, ravintoloita, liike- ja toimistotiloja, hotelli, kulttuuritiloja sekä arkkitehtuuri- ja designmuseo.[48] Arkkitehtuuri- ja designmuseota varten järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka viisi jatkokehitettyä finalistiehdotusta julkaistiin kesäkuussa 2025.[49]

Vanhan kauppahallin ympäristöön Lyypekinlaiturille toivotaan vilkasta kaupunkiaukiota.[45] Uudisrakentamisen korkeus on rajattu Pohjoisesplanadin empirerakennusten tasolle.[45]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kauppatorin kaupunkirakennehistorian selvitys, s. 148
  2. ↑ a b Bäckgren, Noona: Kuntapolitiikka | Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Jätkäsaaren satamatunnelin rakentamisen, Eteläsataman satamatoiminnot lakkautetaan Helsingin Sanomat. 3.2.2021. Viitattu 20.7.2021.
  3. ↑ Viking Line www.vikingline.fi. Viitattu 29.5.2023.
  4. ↑ Helsinki Eteläsatama - Tallink & Silja Line fi.tallink.com. Viitattu 29.5.2023.
  5. ↑ Helsingin satama purkaa Makasiiniterminaalin – matkustajalaivajärjestelyt Helsingissä muuttumassa osin merkittävästi moottori.fi. 5.3.2023. Viitattu 24.4.2023.
  6. ↑ Kauppatorin kaupunkirakennehistorian selvitys, s. 11
  7. ↑ Kolera-allas Kysy.fi. Arkistoitu 31.10.2014. Viitattu 30.10.2014.
  8. ↑ Pohjanpalo, Olli: Kiskot tiensä päässä | Helsingin rantoja kiertävät syrjäraiteet katoavat metri metriltä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 7.4.1990. Viitattu 20.7.2021.
  9. ↑ Mustonen 2009, s. 18
  10. ↑ Erävuori 1981, s. 28, 40
  11. ↑ a b c d e Takala, Sami: Mikään ei ole kelvannut Helsingin paraatipaikalle – Katso ilmasta, miten ikonen merimaisema mullistuu (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 24.6.2023. Viitattu 3.7.2023.
  12. ↑ Erävuori 1981, s. 44
  13. ↑ a b Björkman, s. 16
  14. ↑ Mustonen 2009, s. 24
  15. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 33
  16. ↑ Jaatinen, Carina: ”Katajanokan länsiosan asemakaavoitus 1876–1895”, Helsingin kantakaupungin rakennuskulttuuri. Katajanokan kaupunginosan inventointi, s. 16. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 1998. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/1998 ISBN 951-718-174-4 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 13.6.2025.
  17. ↑ Erävuori 1981, s. 71
  18. ↑ Erävuori 1981, s. 183
  19. ↑ Kauppatorin kaupunkirakennehistorian selvitys, s. 32
  20. ↑ Nyström, Samu & Ilmolahti, Oona: Ensimmäinen vaatimaton ulkomaanterminaali Helsingin Satama. Viitattu 3.6.2025.
  21. ↑ Teollistuvan pääkaupungin satama ja satamarata Helsingin Satama. Viitattu 11.3.2025.
  22. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 43
  23. ↑ Kervanto Nevanlinna 2005, s. 120
  24. ↑ Palminen 1996, s. 39
  25. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 51
  26. ↑ Palminen 1996, s. 90
  27. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 107
  28. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 39
  29. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 83, 87
  30. ↑ Erävuori 1981, s. 157–158
  31. ↑ a b Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 105
  32. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 103–104
  33. ↑ Palminen 1996, s. 25
  34. ↑ Tullipaviljonki Eteläsatamassa Pakkahuoneenlaiturilla Finna. Viitattu 11.3.2025.
  35. ↑ Erävuori 1981, s. 193
  36. ↑ Erävuori 1981, s. 194
  37. ↑ Kauppatorin kaupunkirakennehistorian selvitys, s. 52
  38. ↑ Makasiinirannan ja Olympiarannan ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 135
  39. ↑ Kervanto Nevanlinna 2005, s. 128
  40. ↑ Kervanto Nevanlinna 2005, s. 126
  41. ↑ Matkustajaliikenne Port of Helsinki. Viitattu 20.7.2021.
  42. ↑ Perttu, Jukka: Helsingin paraatipaikalta puretaan vanha laivaterminaali (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 10.2.2023. Viitattu 5.10.2023.
  43. ↑ Björkman, s. 10
  44. ↑ Björkman, s. 16–17
  45. ↑ a b c d Salomaa, Marja: Eteläsataman kilpailuohjelma estää pilvenpiirtäjät ja korostaa epäkaupallisuutta Helsingin Sanomat. 28.3.2021. Viitattu 2.4.2021.
  46. ↑ Karppi, Tiina: Miltä Helsingin Kauppatorin alue näyttää tulevaisuudessa? Joku näistä neljästä suunnitelmasta toteutuu lähivuosina Yle Uutiset. 17.3.2022. Viitattu 18.3.2022.
  47. ↑ Salomaa, Marja: Eteläsataman kilpailun voitti ”Saaret” – HS esittelee voittajan havainne­kuvin Helsingin Sanomat. 24.3.2022. Viitattu 25.11.2022.
  48. ↑ Aromaa, Jonni: Jättimäinen alue vapautuu rakentamiselle Etelä-Helsingissä ja muuttaa merellisen maiseman täysin – tutkija: “tässä rakennetaan lähiökaupunkia” Helsingin Sanomat. 4.2.2021. Viitattu 12.6.2021.
  49. ↑ Rämö, Marjo: Millainen rakennus nousee Eteläsataman paraatipaikalle? Helsingin Uutiset. 17.6.2025. Viitattu 18.6.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eteläsatama&oldid=23424554”