Tämä on lupaava artikkeli.

Guggenheim Helsinki -suunnitelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Guggenheim Helsinki on Solomon R. Guggenheimin säätiön suunnitelma taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin. Helsingin kaupunki tiedotti tammikuussa 2011 tilanneensa säätiöltä yhteistyöselvityksen museon aikaansaamiseksi. Säätiö on voittoa tuottamaton organisaatio, jonka tehtävänä on kerätä, säilyttää ja tulkita modernia- ja nykytaidetta sekä tutkia eri kulttuurien ideoita kuratoriaalisten ja kasvatuksellisten ja yhteistyöaloitteiden kautta.[1] Hankesuunnitelma julkistettiin Helsingissä tammikuussa 2011, mutta kaupunginhallitus hylkäsi sen toukokuussa 2012 äänin 8–7.[2][3]

Guggenheimin säätiö julkaisi uuden suunnitelmaehdotuksen syyskuussa 2013.[4] Tammikuussa 2014 kaupunginhallitus hyväksyi arkkitehtuurikilpailun ja varasi tontin Etelärannasta Guggenheim-säätiölle äänin 10–5.[5] Yleinen, kaksiosainen arkkitehtuurikilpailu museolle käynnistyi toukokuussa 2014. Kilpailun tulokset julkistettiin kesäkuussa 2015, jolloin kuudesta finalistista voittajaksi valittiin ranskalaisen Moreau Kusunoki Architect -arkkitehtitoimiston ehdotus.[6]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2011 tiedotettiin Helsingin kaupungin tilaamasta yhteistyöselvityksestä Guggenheim Helsinki -museon aikaansaamiseksi. Selvityksen kahden miljoonan euron kustannukset maksoivat kaupunki, Berndt Arellin johtama Svenska Kulturfonden sekä Pirjo Ståhlen johtama Suomen Kulttuurirahasto.[7] Helsingin kaupunkia selvitystyössä edusti Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén.[7]

Päätös selvityksestä tehtiin useita kuukausia kestäneiden alustavien keskustelujen jälkeen. Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi kaupungin ja Guggenheimin säätiön välisen sopimuksen selvityksen aloittamisen 17. tammikuuta 2011. Alustava työ ja kaupunginhallituksen päätös olivat salassa pidettäviä. Asia julkistettiin 18. tammikuuta 2011. Selvityksen oli määrä valmistua vuoden 2011 loppuun mennessä.[7]

Selvityksen laativat Guggenheimin henkilökunnan jäsenet Ari Wisemanin säätiön ja apulaisjohtajan Juan Ignacio Vidarten johdolla.selvennä Selvitystyöhön palkattiin myös ulkopuolisia konsultteja, kuten monikansallinen Boston Consulting Group. Helsingin kaupungin edustaja Gallen-Kallela-Sirén arveli, että hankkeen toteutuessa Guggenheim Helsinki -museo valmistuisi vuosina 2017–2018.[8]

Selvityksessä kartoitettiin Suomeen kaavaillun uudistavan ja monialaisen taidemuseon mahdollisia tehtäviä ja rakenteita sekä sitä, millaiseksi museon näyttelytoiminta ja pedagoginen ohjelmisto voisi muodostua.[7] Tarkastelun kohteina oli myös suunnitellun museon suhde Helsingin nykyisiin kuvataidelaitoksiin, museon taloudelliset vaikutukset sekä Guggenheimin säätiön rooli hankkeessa. Selvityksen lähtökohtana oli museon toiminta-ajatuksen ja sisällön pohdinta, ja sen tavoitteena oli hahmottaa millainen 2000-luvun museo voisi olla.[7]

Ensimmäinen ehdotus 2011–2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guggenheim-museota ehdotettiin ensiksi Katajanokan Kanavaterminaalin paikalle, joka on kuvassa oikealla alhaalla.[9]

Lisenssimaksu Guggenheim-säätiölle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisenssimaksu Guggenheim-säätiölle olisi noin 23,4 miljoonaa euroa 20 ensimmäiseltä vuodelta eli 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Keskustelu kävi kiivaana museon puolesta ja vastaan.[10]

Tuen tarve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelman mukaan museon käyttökustannukset olisivat 14,5 miljoonaa euroa vuodessa.[10] Laskelmassa tulot olisivat 7,7 miljoonaa, joten museo tarvitsisi vuosittain kaupungilta 6,8 miljoonan euron tuen.[10] Laskelmassa kävijämääräksi arvioitiin 500 000–550 000 henkeä vuodessa.[11] Sen saavuttamista on epäilty, koska Ateneumissa ja Kiasmassa vieraili yhteensä vain 361 000 kävijää vuonna 2011.[12] Kävijämääräarvio perustui muun muassa vastaaviksi arvioitujen museoiden kävijämääriin muissa Pohjoismaissa.[13] Nykyisin Helsingin taidemuseon nettomenot ovat 4,3 miljoonaa euroa.[10] Hankkeen arvostelijat pelkäsivät, että samalla Helsingin kaupungin taidemuseo lopetettaisiin ja sen toiminnot hajautetaan. Esimerkiksi kulttuurineuvos Tuula Arkio oli huolissaan: ”Miten käy suomalaiselle kuvataiteelle ja kuvataiteilijoille? Kaupungin taidemuseon hajotessa moni näyttely jää pitämättä.”[14] Vuoden 2013 ehdotuksessa yhteistyö Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa jätettiin pois.[15]

Jääviysepäily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin jääviydestä tehtiin selvityspyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle. Jääviysepäily syntyi Gallen-Kallela-Sirénin jäsenyydestä Ekoport Turku -yhtiön hallituksessa, jonka puheenjohtaja on Guggenheim-säätiön[16] Carl-Gustaf Ehrnrooth.

Helsingin kaupungin oikeuspalveluiden tulkinnan mukaan Gallen-Kallela-Sirén ei ollut hankkeessa esteellinen. Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen mukaan Ekoportin ja kaupungin välillä ei ollut liikesuhdetta eikä kilpailutilannetta. Lisäksi yhtiön toimiala ei liittynyt taidemuseoon tai Guggenheim-hankkeeseen.[17] Toukokuussa 2012 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi kuitenkin asiasta moitteita ja katsoi Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuuden vaarantuneen Guggenheim-hankkeessa. Sakslin piti Gallen-Kallela-Sirénin menettelyä asiassa moitittavana, koska hänelle oli hankkeen valmistelun aikana kehittynyt erityinen ja kiinteä sidonnaisuus Ekoport Turku Oy:n hallituksen jäsenyyden ja hänen puolisonsa työsuhteen kautta Guggenheim-säätiön hallituksen suomalaiseen jäseneen ja tätä kautta myös säätiöön ja itse hankkeeseen.[18][19] Syyskuussa 2020 Taide-lehti uutisoi, että Ehrnrooth on jättänyt Guggenheimin säätiön hallituksen.[20]

Vertailu Bilbaoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisessa keskustelussa on viitattu Bilbaon Guggenheim-museon menestykseen. Toisaalta ”Bilbao-ilmiötä” ei ole onnistuttu toistamaan muissa Guggenheimin museohankkeissa.[21][22] Boston Consulting Groupin analyysissä, johon viralliset kävijämääräarviot perustuivat, vertailukohtana käytettiin kuitenkin Bilbaon museon sijasta Ruotsin Moderna Museeta, Tanskan Louisiana Modern Art -museota sekä mm. Norjan Nasjonalmuseet.[13]

Guggenheim Bilbao oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa toteutunut Guggenheimin yhteistyöhanke rakennuksena. Se toi Baskimaahan yli miljardi dollaria ensimmäisenä viitenä toimintavuotenaan, enemmän kuin kymmenen kertaa museon rakennuskustannukset ja yli 190 miljoonaa dollaria paikallisina verotuloina. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi suunnitteluryhmänsä keskustelleen Bilbao Guggenheimin ja Baskialueen ihmisten kanssa ja kuulemansa olleen innostavan.[23] Vuonna 1997 valmistuneesta Bilbaon Guggenheimista on tullut eräänlainen malli muille talousvaikeuksissa ponnisteleville kaupungeille, jotka ovat kosiskelleet Guggenheimin säätiötä mahdollisuudesta museon rakentamiselle. Soveltuvuustutkimuksia on tehty useiden kaupunkien, kuten Rio de Janeiron ja Taiwanin Taichungin kanssa, mutta hankkeet eivät ole toteutuneet, kuten eivät myöskään toiveet museon rakentamisesta Hongkongiin. Hankkeista on toteutumassa Guggenheim Abu Dhabi, joka valmistunee vuonna 2017.[24]

Keskustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustelu kävi vilkkaana, ja monenlaisia väitteitä ja mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan. Kaksikymmentä kulttuurivaikuttajaa lähetti Helsingin kaupunginvaltuustolle tammikuussa 2012 kirjeen, jossa heidän mielipiteensä mukaan lisäpanostus Helsingin taide-elämään onnistuisi paremmin ilman Guggenheim-hanketta ja sen vaatimia lisenssimaksuja säätiölle.[25] Kirjeen ensimmäisinä allekirjoittaneet Suomen New Yorkin -kulttuuri-instituutin johtaja Leena-Maija Rossi, kriitikko Marja-Terttu Kivirinta ja tutkija Hanna Johansson esittivät mielipiteenään, että lisenssimaksua perivä Guggenheim on omaa etuaan ajava liikelaitos, jolla ei olisi Helsingin museohankkeessa minkäänlaista taloudellista riskiä tai toiminnallista vastuuta.[26]

Kuvataiteilija Eija-Liisa Ahtila sanoi televisiohaastattelussa ”...tuntuu että museo etsii tosissaan Suomesta uudenlaista konseptia. Tällainen monipuolisuus on aina hyvästä, kansainvälisyys on aina hyvästä, useampi toimija Suomen pienissä piireissä on hyvästä”. Ahtila kysyi vastineena: ”Mistä museo saa toimintaansa rahat? Puoli miljoonaa kävijää vuodessa tuntuu uskomattomalta tavoitteelta. Löytyykö Helsingin kaupungilta huomattava rahoitus? Entä mistä näitä yksityisiä lahjoittajia tulee?”[27] Toisaalta, kävijämäärätavoite tehtiin vuodelle 2020, ja se perustui osaltaan arvioihin turismin kasvusta pääkaupunkiseudulla.[13] Alkuperäisen julkisen keskustelun jälkeen kävijämäärät Helsingin museoissa ovat kasvaneet ja jo vuonna 2016 kansallisgallerian museot saavuttivat yhteensä yli 750 000 kävijää.[28]

Helsingin Sanomat kysyi tammikuussa 2011 HS-raatiin kuuluvan sadan taiteen, tieteen ja median edustajan mielipidettä, ja yli puolet heistä uskoi Helsingin tarvitsevan museon.[29] Kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen näki Guggenheimissa taiteilijan kannalta paljon hyvää, ja hän kirjoitti HS-raadissa, että Helsingistä puuttuu kansainväliseen nykytaiteeseen keskittyvä taidemuseo. ”Säveltäjä tai kirjailija voi kehittyäkseen opiskella alansa kansainvälistä kärkeä kotisohvallaan, mutta suomalaisen kuvataiteilijan täytyy ostaa kallis lento New Yorkiin tai muualle”.[30] Myös kuvataiteilija Osmo Rauhalan mielestä Guggenheim olisi hyväksi suomalaisille taiteilijoille: ”Tänne tulee lisää ammattilaisia, kuraattoreita, kriitikoita, enää meidän ei tarvitse juosta heidän perässään ympäri maailmaa.”[31]

Useat museojohtajat ilmaisivat tukevansa museohanketta. Taidemuseo Emman johtaja Markku Valkonen oli sitä mieltä, että Guggenheimin-hankkeen kaatuminen on suuri vahinko koko Suomen kulttuurielämälle.[32] Kiasman johtaja Pirkko Siitari sanoi uskovansa, että maailmankuulun museon saaminen Suomeen lisäisi kulttuurimatkailua ja hyödyttäisi kaikkia museoita.[33] Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohosen mielestä Valtion taidemuseolla on pelkästään myönteistä sanottavaa siitä, että alalle tulisi toisiakin ja hänen mukaansa tarjota luo uutta kysyntää.[34]

Hanketta kohtaan esitettyä arvostelua koottiin muun muassa pamflettikirjaan Guggenheimin varjossa (Into, 2012).[35] Kirjoittajien mukaan hanketta on yritetty ajaa läpi ennennäkemättömällä kiireellä, pätemättömillä perusteilla ja ilman kansanvaltaista keskustelua.[36] Kirjan toimittajan, arkkitehti, kaupunkitutkimuksen tohtori Kaarin Taipaleen mukaan hankkeessa Guggenheim-säätiöllä olisi päätösvalta eikä mitään taloudellisia riskejä. Sen sijaan New Yorkissa, Venetsiassa ja Berliinissä Guggenheimin museo on toiminut yksityisellä rahoituksella.[36][37] Pamflettiin kirjoittaneen tilastotieteilijän Aku Alasen mukaan hanke ei ole kannattava sijoitus matkailuun. Hänen mukaansa Bilbaossa oli kyse laajemmasta sijoitusohjelmasta paikkakunnalle. Alasen mukaan perusteluiksi tarjottiin vain tarjoajien omia laskelmia, ei kaupungin omia tutkimuksia.[37]

Hankkeen 1. kaatuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanke kaatui ensimmäisen kerran 2. toukokuuta 2012 Helsingin kaupunginhallituksen äänestyksessä äänin 8–7. Hanketta vastustivat enemmistö vihreistä, SDP, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Kannattajia olivat kokoomuksen ja RKP:n edustajat.[3] Säätiön pääjohtaja Richard Armstrong kertoi haluavansa museon yhä Helsinkiin.[38]

Toukokuussa 2013 Solomon R. Guggenheim -säätiö valitsi kansainvälisen viestintä- ja PR-toimisto Miltton Groupin viestinnän yhteistyökumppanikseen Suomessa. Milttonin yhteistyö koskee säätiön varainhankintaa sekä vaikuttaja- ja mediaviestintää.[39]

Toinen ehdotus 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guggenheim Helsinki -taidemuseolle on ehdotettu paikkaa Helsingin Etelärannassa.

Guggenheim-säätiö julkaisi syyskuussa 2013 Helsingissä uuden ehdotuksen, jossa se esitti avoimen kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun järjestämistä uuden taidemuseon rakentamiseksi Helsinkiin. Kilpailu toteutettaisiin yksityisin varoin. Aiemmassa ehdotuksessa museon sijainniksi ehdotettiin Katajanokkaa, mutta uudessa ehdotuksessa säätiön mielestä paras paikka olisi Etelärannan ja Laivasillankadun risteyksessä Helsingin Olympiaterminaalin kyljessä. Säätiö toivoi Helsingin kaupungin tekevän päätöksen syksyn 2013 aikana tontin varaamisesta arkkitehtuurikilpailua varten.[4]

Uudessa ehdotuksessa taidemuseon vuosittaisiksi kuluiksi kaavaillaan noin 13 miljoonaa euroa, joka on noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin ensimmäisessä ehdotuksessa. Vuosittainen hallintomaksu on puolitettu aiemmasta kahdesta miljoonasta eurosta miljoonaan euroon. Tämä niin sanottu lisenssimaksu rahoitettaisiin yksityisin varoin.[4]

Taidemuseon vuosittaiseksi kävijämääräksi arvioitiin uudessakin ehdotuksessa 550 000 kävijää. Sen positiivisiksi talousvaikutuksiksi arvioitiin 41 miljoonaa euroa vuodessa, ja sen on arvioitu työllistävän runsaat sata henkilöä. Epäsuoriksi työllisyysvaikutuksiksi ehdotuksessa arvioitiin yli 300 työpaikkaa.[4]

Uudessa suunnitelmassa hanketta ei ole kytketty Helsingin taidemuseoon.[15]

Tukea hankkeelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat museojohtajat ilmaisivat tukensa uudellekin hankkeelle, kuten aikaisempaankin ehdotukseen. Designmuseon johtajan Jukka Savolaisen mielestä museo ei ole keneltäkään pois.[40] Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste sanoi odottavansa mielenkiinnolla hanketta, koska siinä on mahdollisuuksia synergiaan.[41] Espoon modernin taiteen museon Emman johtaja Pilvi Kalhama uskoi, että Guggenheimin museo voisi alkuvuosinaan saada tavoittelemansa 300 000 kotimaista kävijää. Hänen mukaansa museo kiinnostaisi aluksi rakennuksenkin takia, mutta myöhemmin pitäisi olla jatkuvia vetonauloja, jotta tavoite saataisiin täyteen. Kalhaman mukaan vakituisena museokäyntinä tavoite on kova.[42]

Tunnetut arkkitehdit ilmaisivat osallistuvansa arkkitehtuurikisaan, vaikka kilpailu järjestettäisiin kaikille avoimena kilpailuna. Arkkitehti Frank Gehry kertoi osallistuvansa mielellään kisaan. New Yorkin World Trade Centerin muistomerkkikisan voittanut norjalainen arkkitehtitoimisto Snøhetta ilmaisi olevansa kiinnostunut.[43]

Kritiikkiä ja hankkeen 2. kaatuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdotus aiheutti kysymyksiä erityisesti rahasta. Taiteilija Eija-Liisa Ahtila sanoi, että on hassua keskustella rahasta, kun ei tiedetä, mihin raha menee. Myös Emman johtaja Pilvi Kalhama sanoi, että museolle on ajan myötä suunniteltu omaa kokoelmaa, mutta hän ihmetteli millä varoin. Kalhama piti uutta ehdotusta kuitenkin edellistä parempana.[41]

Jukka Savolainen jäi kaipaamaan lisätietoja muun muassa hankkeen sisällöstä ja Guggenheim Helsingin toimintamallista. ”He aikovat virittää keskustelua olemassa olevien instituutioiden ja taiteilijoiden kanssa. Miten he aikovat tämän dialogin aloittaa ja viedä?” Lisätietoja sisällöstä jäi kaipaamaan myös Kiasman johtaja Pirkko Siitari.[41]

Lisäksi taidevaikuttajat pohtivat suunnitelmassa kaavailtua 550 000 vuosikävijää. Siitari totesi, että nyt puhuttiin vain rakennuksesta ja taloudellisista vaikutuksista, ei sisällöstä eikä yleisösuhteista. Hän kysyi, pystytäänkö muotoilun ja arkkitehtuurin näyttelyillä tavoittamaan noin paljon kävijöitä? Pirkko Siitari totesi haastattelussa, että vaikka matkailijoiden määrä Helsingissä on kasvanut, museokävijöiden määrä on pysynyt ennallaan.[41] Sittemmin museoiden kävijämäärät ovat nousseet, ja vuonna 2016 kansallisgallerian museot saavuttivat yhteensä yli 750 000 kävijää.[28]

Tammikuussa 2015 Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen esitti Ylen päättäjille tekemän kyselyn perustella näkemyksen, että rakentajiksi kaavaillut kaupunki ja valtio näyttävät kääntävän selkäänsä koko Guggenheimille.[44]

Lokakuussa 2016 pääministeri Juha Sipilä ilmoitti ettei valtio osallistu hankkeeseen, mikä käytännössä tarkoittaa sen kaatumista, nyt jo toisen kerran. Tontin varaus myös umpeutuu vuoden 2016 lopussa.[45]

Arkkitehtuurikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2013 Guggenheim-säätiön tekemä esitys tonttivarauksesta arkkitehtuurikilpailulle annettiin käsiteltäväksi Helsingin kiinteistölautakunnalle, jonka esitys eteni Helsingin kaupunginhallitukselle.[46] Kokouksessaan 20. tammikuuta 2014 kaupunginhallitus hyväksyi arkkitehtuurikilpailun ja varasi tontin Etelärannasta Guggenheim-säätiölle äänin 10–5.[5]

Guggenheim-säätiö julkisti yleisen, kaksiosaisen arkkitehtuurikilpailun kesäkuussa 2014. Sen ensimmäiseen vaiheeseen työt jätettiin 10. syyskuuta 2014 mennessä. Näistä kilpailun tuomaristo valitsi kuusi finalistia, joille annetaan maaliskuuhun 2015 saakka aikaa viimeistellä kilpailutyönsä.[47]

Arkkitehtuurikilpailun tuomaristossa oli kansainvälisiä arkkitehteja, säätiön edustaja sekä suomalaisia edustajia. 11-henkistä tuomaristoa johti professori Mark Wigley Columbian yliopistosta. Tuomariston jäsenet valitsi Guggenheim-säätiö, Suomen valtio, Helsingin kaupunki ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFA.[47]

Guggenheim-säätiö ilmoitti hankkivansa kilpailun rahoittajat itse. Rahoittajiksi nimettiin Guggenheim Helsingin Tukisäätiö, Guggenheim Helsinkiin -yhdistys, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö sekä nimettömät yksityiset lahjoittajat. Kilpailun budjetiksi kaavailtiin noin 2,2 miljoonaa euroa.[47]

Kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 1 715 työtä[48] 77 eri maasta. Jokaisesta ehdotuksesta julkaistiin kaksi kuvaa ja esittelyteksti Guggenheim Helsinki -projektin verkkosivulla.[49]

Toiseen vaiheeseen valitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomaristo valitsi kuusi finalistia kilpailun toiseen vaiheeseen. Valitut työt ovat lähtöisin kaikkiaan seitsemästä eri maasta. Tuomariston mukaan osallistujat tarkastelivat kilpailun tehtävänantoa hyvin erilaisista lähtökohdista. Osa suunnitelmista lähestyy museota kokeellisesti sen sisältöjen kautta, jolloin suunnitelmien ulkomuoto tulee tarkentumaan vasta toisen vaiheen myötä. Osa töistä tarjoaa selkeämmän kuvan museon ulkoasusta, kun taas ehdotusten ohjelmallinen konsepti kehittyy vasta kilpailun toisessa vaiheessa. Kaikkia finalistitöitä yhdistää pyrkimys laajentaa käsitystä siitä, mitä museo voi olla.[48]

Voittajaehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittajaksi valittiin Moreau Kusunoki Architectesin suunnitelma Art in the City. Ehdotus koostuu toisiinsa linkittyvistä paviljongeista, sekä korkeasta tornista. Näyttelytilat sijoittuvat yhteen kerrokseen maan päälle. Rakennusten julkisivuja peittää lasi ja kotimainen hiilikäsitelty puu.

Yhdeksän paviljonkia on sommiteltu tontille toisiinsa nähden epäsymmetrisesti. Aukiot ja paviljongit ovat yhteydessä toisiinsa ja museorakennus on yhteydessä ympäröivään kaupunkitilaan eri tavoin. Tähtitorninmäen puistoon voi päästä kävelysiltaa pitkin ja meren puolella rakennuksen yhdistää Eteläsatamaan rantapromenadi.[50]

Kolmas ehdotus 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun 3. päivänä 2016 esitettiin kolmas ehdotus Guggenheim-taidemuseon rakentamiseksi. Valtion vetäydyttyä taidemuseon tukemisesta ehdotuksessa luvataan aiempaa enemmän, yhteensä 66,4 miljoonaa euroa yksityisten rahoittajien lahjoittamaksi rahoitukseksi. Rakennuskustannukset on suunnitelmassa arvioitu 130 miljoonaksi euroksi, josta Helsingin kaupungin osuus olisi enintään 80 miljoonaa ja Guggenheimin tukisäätiön osuus 15 miljoonaa.

Ehdotuksessa museon rakentamista varten perustettaisiin kiinteistöosakeyhtiö, joka ottaisi rakentamista varten 35 miljoonan euron lainan. Lainan kulut kattaisi Guggenheimin tukisäätiö, mutta lainan takaisi Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunki omistaisi yhtiöstä 84 prosenttia ja tukisäätiö loput.

Taidemuseon toiminnasta vastaisi Guggenheim Helsingin tukisäätiö. Sen toimintamenoiksi arvioidaan ehdotuksessa noin 11,6 miljoonaa euroa ja museon tuloiksi 11,2 miljoonaa vuodessa. Tuloihin on laskettu mukaan valtion vuosittainen, museolakiin perustuva 1,3 miljoonan euron tuki, jota koskevan ennakollisen näkemyksen antoi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).[51] Uudessa ehdotuksessa kävijämääräksi on arvioitu kuten aikaisemmassakin 550 000 kävijää vuodessa ja museolipun pääsymaksua on korotettu 13:sta 15 euroon.[52]

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi esityksen kokouksessaan 21. marraskuuta 2016 äänin 8–7. Puolesta äänesti neljä kokoomusjäsentä, yksi RKP:läinen, yksi vihreä ja yksi keskustan jäsen, vastaan taas kolme SDP:n, kaksi Vasemmistoliiton jäsentä, yksi perussuomalainen ja yksi vihreiden jäsen. Jotta kolmas Guggenheim-ehdotus olisi voitu toteuttaa, esitys taidemuseon rakentamiseksi olisi pitänyt vielä hyväksyä Helsingin kaupunginvaltuustossa.[53][54]

Kaupunginhallitus hyväksyi myös Hannu Oskalan (vihr.) vastaehdotuksen: "Lisäksi hyväksyessään Guggenheim Helsinki taidemuseohankkeen toteuttamisen kaupunginvaltuusto päättää käynnistää myös "Helsinki kuvataidekaupunkina" -esityksen valmistelun. Esityksessä Helsinki selvittää keinoja edistää kaupunkimme kuvataidekentän kehittämistä kokonaisuutena muiltakin osin kuin Guggenheim-hankkeen kautta. Näitä keinoja voivat olla mm. galleriakenttää, työtiloja, taideapurahoja, taidekasvatusta ja kokoelmapolitiikkaa koskevat toimenpiteet kuten aikalaistaiteen hankintoja museoiden kokoelmiin. Mittaluokaltaan noin 2-4 miljoonan esitys keinoista tuodaan kaupunginhallituksen päätettäväksi helmikuussa 2017."[55]

Kokouksessaan 30. marraskuuta 2016 Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Wille Rydmanin (kok.) ja Paavo Arhinmäen (vas.) hylkäysehdotuksen äänin 53–32.[56] Valtuusto käytti keskustelussa noin 170 puheenvuoroa ja se kesti viisi ja puoli tuntia.[57][58]

Next Helsinki ideakilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Next Helsinki

Guggenheim-museosuunnitelmalle syntyi syksyllä 2014 vaihtoehtoinen hanke, jonka taustalla oli taideyhteisö Checkpoint Helsinki ja Guggenheimin yhdysvaltalaiset arvostelijat. Aloite sille tuli Yhdysvalloista, ja tarkoituksena oli perustaa kilpailu. Ideakilpailu Next Helsinki etsi vaihtoehtoja Eteläsataman tontille, ja ehdotukset saattoivat olla esimerkiksi arkkitehtonisia suunnitelmia, kaupunkisuunnittelua tai esseitä.[59]

Kilpailun taustalla oli kaksi yhdysvaltainamerikkalaista tahoa. Toinen oli arkkitehtuuriin ja kestävään kehitykseen keskittynyt Terreform ja toinen G.U.L.F.-organisaatio, joka oli tuonut esiin Abu Dhabin Guggenheim-museon rakentamisen epäkohtia. Tuomareina kilpailussa olivat muiden muassa galleristi Ilona Anhava, arkkitehti Juhani Pallasmaa ja Terreformin perustaja, arkkitehti Michael Sorkin.[59]

Next Helsinki -ideakilpailun tuloksia julkaistiin Terike Haapojan, Andrew Rossin ja Michael Sorkinin toimittamassa kirjassa The Helsinki Effect – Public Alternatives to the Guggenheim Model of Culture-Driven Development.[60]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Mission Statement (organisaation verkkojulkaisu) Guggenheim. 2013. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Päätös, Helsingin kaupunginhallitus 17/2.5.2012 Päätökset. Helsingin kaupunki. Viitattu 7.1.2014.
  3. ↑ a b Guggenheim kaatui kaupunginhallituksessa äänin 8–7 Helsingin Sanomat. 2.5.2012. Viitattu 2.5.2012.
  4. ↑ a b c d Minna Rinta-Tassi: Guggenheim-säätiö ehdottaa arkkitehtuurikilpailua taidemuseon rakentamiseksi Yle Uutiset. 24.9.2013. Yle. Viitattu 26.9.2013.
  5. ↑ a b Laitinen, Joonas: Helsinki varasi tontin Guggenheim-säätiölle Helsingin Sanomat. 21.1.2014. Viitattu 21.1.2014.
  6. ↑ Guggenheim-kisa ratkesi – tällaista museota Helsinkiin esitetään Yle Uutiset. 23.6.2015. Yle. Viitattu 24.6.2015.
  7. ↑ a b c d e Helsinki selvittää mahdollisuutta perustaa Guggenheim-museo Suomeen (tiedote) 18.1.2012. Helsingin kaupunki. Viitattu 2.10.2013.
  8. ↑ Kaisa Heinänen: Helsinki saattaa saada Guggenheimin Helsingin Sanomat. 18.1.2011. Viitattu 18.1.2011.
  9. ↑ Uimonen, Anu: Työryhmä: Guggenheimin museo Katajanokalle hs.fi. 10.1.2012. Viitattu 10.1.2012.
  10. ↑ a b c d Guggenheim-museolle vihreää valoa - Helsingille jättikustannukset (Arkistoitu – Internet Archive), Iltalehti.fi 10.1.2012
  11. ↑ Tom Drury, Hannah Byers, Lauren Kingsley ja Ari Wiseman, toimittajat: Guggenheim Helsinki:konsepti- ja kehitysselvitys (pdf) (käännös julkaisusta Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki) 2011. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 6.11.2013.
  12. ↑ "Viikko Lukuina", Suomen Kuvalehti 2/2012, sivu 9, "*) Keskitason arvio".
  13. ↑ a b c Concept and Development Study for a Guggenheim Helsinki 2011. The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki] (Issuu.comissa)
  14. ↑ "Miksi kiire, Guggenheim", Suomen Kuvalehti 2/2012, sivu 10
  15. ↑ a b Guggenheim Helsinki Uudistettu ehdotus 2013 (pdf) (virallisen ehdotuksen käännös, jossa pääkohdat) 2013. s. 11: The Solomon R. Guggenheim Foundation. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 26.9.2013.
  16. ↑ Carl Gustaf Ehrnrooth valittiin Guggenheimin taidesäätiön hallitukseen Yle Uutiset. Viitattu 7.2.2021.
  17. ↑ Helsinki: Gallen-Kallela-Sirén ei ole jäävi Guggenheim-hankkeessa HS.fi. 16.1.2012. Sanoma. Viitattu 11.5.2012.
  18. ↑ Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuus vaarantui Guggenheim-hankkeen valmistelussa 17.5.2012. Eduskunnan oikeusasiamies. Viitattu 2.10.2013.
  19. ↑ Gallen-Kallela-Sirénin puolueettomuus vaarantui Guggenheim-hankkeen valmistelussa (pdf) (Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös) Dnro 182/4/12. 15.5.2013. Eduskunnan oikeusasiamies. Viitattu 7.1.2014.
  20. ↑ Heino, Timo-Erkki: Ehrnrooth jättänyt Guggenheimin. Taide-lehti, 4/2020, s. 4. Kustannus Oy Taide.
  21. ↑ Adrian Ellis: A franchise model for the few-very few The Art Newspaper. 27.9.2007. Viitattu 22.1.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Lee Rosenbaum: Guggenheim Helsinki: Might Antarctica Be Next? (artsJournal blog) CultureGrrl. 18.1.2011. artsJournal. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi)
  23. ↑ Carol Vogel: Guggenheim Considers a Museum in Helsinki The New York Times. 18.1.2011. The New York Times Company. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Abu Dhabi's Louvre, Guggenheim delayed again CBC News. 25.1.2012. CBC, Radio-Canada. Viitattu 4.9.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Kirje Guggenheimista Helsingin kaupunginvaltuutetuille Facebook. 20.1.2012. Leena-Maija Rossi. Arkistoitu 29.11.2012. Viitattu 2.10.2013.
  26. ↑ Guggenheim-ällistys heräsi Hesarissa: "Näiden rivien pitäisi havahduttaa" (Arkistoitu – Internet Archive), Iltasanomat.fi 19.01.2012
  27. ↑ Akateemikko Ahtila: Vastaa rahakysymyksiin, Guggenheim (Eija-Liisa Ahtilan haastattelu) MTV3 Uutiset, Kulttuuri. MTV. Viitattu 17.10.2013.
  28. ↑ a b Kansallisgallerian museot houkuttivat ennätysyleisön Markkinointi & Mainonta. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Jyrki Räikkä: HS-raati: Guggenheimin torjuminen olisi mielipuolista Helsingin Sanomat. 21.1.2011. Sanoma. Viitattu 21.11.2013.
  30. ↑ HS-raadin vastaukset kysymykseen: Soveltuuko henkilökunnan palkitseminen julkista tukea nauttiville kulttuurilaitoksille? Helsingin Sanomat. 16.3.2012. Viitattu 23.1.2014.
  31. ↑ Rauhala Guggenheimista: Nyt pitää ajatella vuosikymmenten päähän, Mtv, uutiset
  32. ↑ Kari Nissinen: Markku Valkonen: Guggenheim kaatui poliittiseen suhmurointiin Yle, Uutiset, Kulttuuri. 3.5.2012. Yleisradio. Viitattu 6.11.2013.
  33. ↑ Ijäs, Johannes: Museonjohtaja: Guggenheim ei uhkaa Kiasmaa K24. 18.1.2011. Kotimaa. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 6.11.2013.
  34. ↑ Antti Järvi: Pois museobyrokratiasta! Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohonen toivoo tulevan säätiömallin vauhdittavan määrärahojen kasvua Helsingin Sanomat. 28.8.2012. Sanoma. Viitattu 6.11.2013.
  35. ↑ Taipale, Kaarin (toim.): Guggenheimin varjossa. Into-pamfletti 49. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-134-2.
  36. ↑ a b Jäämeri, Hannele: Pamfletti: Guggenheim päättää, Helsinki maksaa Suomen Kuvalehti. 28.1.2012. Viitattu 12.2.2012.
  37. ↑ a b Jäämeri, Hannele: Tilastotutkija kyseenalaistaa Guggenheim-matematiikan Suomen Kuvalehti. 27.1.2012. Viitattu 12.2.2012.
  38. ↑ Laitinen, Joonas: Guggenheim haluaa yhä Helsinkiin Helsingin Sanomat. 3.5.2012. Viitattu 3.5.2012.
  39. ↑ Uutiset: Miltton Group ja Solomon R. Guggenheim -säätiö yhteistyöhön Miltton. 31.5.2013. Miltton & Miltton Networks. Viitattu 26.9.2013.
  40. ↑ Jukka Savolainen: Taiteen mahdollisuuksia tarkasteltava laajasti (mielipidekirjoitus) Helsingin Sanomat. 1.10.2013. Sanoma. Viitattu 16.10.2013.
  41. ↑ a b c d Guggenheimin rahoitus ja kävijäennuste epäilyttävät taidevaikuttajia Helsingin Sanomat. 25.9.2013. Sanoma. Viitattu 16.10.2013.
  42. ↑ Sirpa Pääkkönen: Museojohtajat epäilevät Guggenheimin tavoitetta Helsingin Sanomat. 27.9.2013. Sanoma. Viitattu 6.11.2013.
  43. ↑ Vesa Sirén: Arkkitehtilegenda Frank Gehry tahtoo Guggenheim-kisaan Helsingin Sanomat. 16.10.2013. Sanoma. Viitattu 16.10.2013.
  44. ↑ Mällinen, Janne: Näkökulma: Helsinki käänsi selkänsä Guggenheimille Yle Uutiset. 15.1.2015. Yleisradio. Viitattu 15.1.2015.
  45. ↑ Museolle ei heru rahaa: Suomi sanoo ei Guggenheimille iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2016.
  46. ↑ Peltola, Satu-Lotta: Guggenheim-päätös lykkääntyy Yle, Uutiset, kulttuuri. 20.11.2013. Yleisradio. Viitattu 21.11.2013.
  47. ↑ a b c Satu Nurmio: Guggenheimin Helsingin arkkitehtuurikilpailu alkoi Yle Uutiset. 4.6.2014. Yleisradio. Viitattu 5.7.2014.
  48. ↑ a b Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun finalistit julki Guggenheim Helsinki -museon arkkitehtuurikilpailu. 2.12.2014. Malcolm Reading Consultants. Arkistoitu 22.2.2015. Viitattu 20.1.2015.
  49. ↑ Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun ehdokastyöt julkistettiin Yle Uutiset. 22.10.2014. Yleisradio. Viitattu 24.10.2014.
  50. ↑ Johanna Aatsalo: Moreau Kusunoki Architectes voitti Helsingin Guggenheim arkkitehtuurikilpailun Rakennuslehti. 23.6.2015. Sanoma Tekniikkajulkaisut. Viitattu 24.6.2015.
  51. ↑ Opetus- ja kulttuuriministeriön ennakollinen näkemys Guggenheim Helsinki -museon ottamisesta valtionosuuden piiriin (pdf) (Dnro 58/621/2016) 2.11.2016. Opetus- ja kulttuuri ministeriö. Viitattu 5.11.2016.
  52. ↑ Uusi Guggenheim-ehdotus: Yksityistä rahoitusta aiempaa enemmän SSS.fi. 3.11.2016. Salon Seudun Sanomat. Viitattu 3.11.2016.
  53. ↑ Aromaa, Jonni: Guggenheim Helsinki täpärästi jatkoon äänin 8–7 Yle Uutiset. Viitattu 21.11.2016.
  54. ↑ Oksanen, Kimmo: Helsingin valtuusto pääsee päättämään Guggenheimin kohtalosta Helsingin Sanomat. 21.11.2016. Sanoma. Viitattu 21.11.2016.
  55. ↑ Päätöshistoria, vastaehdotus Helsingin kaupunki, Kaupunginvaltuusto, Esityslista 21/2016. 21.11.2016. Viitattu 27.11.2016.
  56. ↑ Päätöstiedote nro 21, Sivistystoimi Kaupunginvaltuusto. Helsingin kaupunki. Viitattu 1.12.2016.
  57. ↑ Jämsen, Elina: "Ei" Guggenheim-museolle Yle Uutiset. 1.12.2016. Yleisradio. Viitattu 1.12.2016.
  58. ↑ Honkamaa, Antti & Hujanen, Miikka: IS seuraa: Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti Guggenheimista Ilta-Sanomat. 1.12.2016. Arkistoitu 1.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
  59. ↑ a b Vedenpää, Ville: Guggenheim-tontille vaihtoehtoinen ideakilpailu Yle Uutiset. 9.9.2014. Yleisradio. Viitattu 10.5.2017.
  60. ↑ Haapoja, Terike & Ross, Andrew & Sorkin, Michael: The Helsinki Effect – Public Alternatives to the Guggenheim Model of Culture-Driven Development. UR, 2016. ISBN 978-0-9960041-9-0. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuurikilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Guggenheim_Helsinki_-suunnitelma&oldid=22304409”