Terike Haapoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terike Haapoja (s. 1974) on suomalainen kuvataiteilija ja teatterintekijä.[1]

Haapoja on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2006 kuvataiteen maisteriksi ja valmistelee tohtorintutkintoa. Hän on valmistunut myös Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja -teorian koulutusohjelmasta teatteritaiteen maisteriksi 2004 ja opiskellut Teatterikorkeakoulussa myös valosuunnittelua, josta hän on suorittanut alemman tutkinnon. Haapoja on opiskellut ulkomailla Krakovan taideakatemiassa 1998–1999 ja Berliinissä Hochschule der Künstessä 2000.[2] Haapoja valittiin yhdessä Antti Laitisen kanssa edustamaan Suomea vuoden 2013 Venetsian biennaalissa. [3]

Haapojan teoksia on muun muassa Oulun taidemuseossa, Valtion taidekokoelmassa ja Helsingin kaupungin taidemuseossa.

Videoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapoja käyttää videotaiteessaan teknisiä kuvantamiskeinoja näyttämään luonnollisen maailman ilmiöitä. Teoksessa Entropy (2004) on lämpökamerakuvaa kuolleen hevosen jäähtyvästä ruumiista, joka on editoitu 9 tunnista 25 minuuttiin [4]

Haapojan töissä teknisen välineen etäännyttävä vaikutus on suhteessa kohteiden fyysisyyteen ja aiheisiin liittyviin eettisiin kysymyksiin.[5] Kuvaa tuottavat laitteet on pitkälti automatisoitu ja niiden tuottama jälki on suunniteltu muuhun kuin kuvataiteen käyttöön, kuten lääketieteelliseen kuvantamiseen tai viestintäteknologiaan.

Toisten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Haapoja aloitti kirjailija ja näytelmäkirjailija Laura Gustafssonin kanssa taiteellistieteellisen Toisten historia -hankkeen, jossa tutkitaan maailmanhistoriaa eläinten näkökulmasta. Projekti sisältää näyttelyitä, seminaareja, tekstejä ja interventioita, joita tekijät esittelevät projektin blogissa. Vuoden 2013 lopulla hankkeeseen kuuluva Naudan Historian Museo -näyttely oli esillä Helsingin Kaapelitehtaalla. Sen tarkoitus on kertoa historiaa jonkun muun eläimen kuin ihmisen näkökulmasta.[6]

Haapoja ja Gustafsson saivat projektista mediataiteen valtionpalkinnon 2016.[7]

Venetsian biennaali 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapoja oli Suomen taiteilija Venetsian taidebiennaalin Pohjoismaisessa paviljongissa 2013. Falling Trees -näyttelykokonaisuuden, joka muodostui Antti Laitisen näyttelystä Suomen paviljongissa ja Haapojan näyttelystä Pohjoismaisessa paviljongissa, kuratoi Marko Karon, Mika Elon ja Harri Laakson muodostama Gruppo 111.[8]

Haapoja muunsi kokonaisvaltaisilla arkkitehtonisilla eleillä Sverre Fehnin suunnitteleman Pohjoismaisen paviljongin tutkimuslaboratorioksi, jossa teknologia ja tiede asemoituvat elämän ja taiteen peruskysymysten kuten muistin, luontosuhteen ja kuolevaisuuden tutkimisen välineiksi.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terike Haapoja: Terminaali kiasma.fi. Viitattu 17.1.2009.
  2. Cv, Terike Haapojan sivusto luettu 17.1.2009
  3. Kuva.fi luettu 1.2.2013
  4. Suomesta Galleria: Terike Haapoja ENTROPY video works 8.-30.6. suomestagalleria.net. Viitattu 2.2.2013.
  5. Paula Toppila: Absence and Presence in Aporia. Framework, Tammikuu, 2007. vsk, nro 6, s. 86–93. Helsinki: FRAME. [framework.fi Artikkelin verkkoversio] Viitattu 2.2.2013. englanti
  6. http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3085981/%E2%80%9Dihminen-on-tuhonnut-naudan-historian%E2%80%9D
  7. Mediataiteen valtionpalkinnon saivat Terike Haapoja ja Laura Gustafsson Toisten historia -projektista 7.12.2016. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 16.12.2016.
  8. Venetsian biennaali 2013 Frame. Viitattu 16.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]