Tuula Arkio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuula Arkio

Tuula Johanna Arkio (o.s. Olamo, s. 2. huhtikuuta 1943 Helsinki)[1] on suomalainen taidehistorioitsija ja taidemuseonjohtaja. Vuonna 2006 hänet promovoitiin Kuvataideakatemian kunniatohtoriksi[2] ja hänelle myönnettiin kulttuurineuvoksen arvonimi.[1]

Arkio johti Kiasmaa vuosina 1990–2000 ja Valtion taidemuseota 2000–2006.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkio valmistui ylioppilaaksi vuonna 1962.[1] Hän opiskeli taidehistoriaa ja valmistui maisteriksi vuonna 1968 Helsingin yliopistosta.[3]

Arkio on tehnyt pitkän uran suomalaisen kuvataiteen alueella. Hän työskenteli Gallen-Kallelan museon amanuenssina vuosina 1964–1965 ja Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen kuva-arkistoamanuenssina 1968. Arkio oli Ateneumin taidemuseon amanuenssi 1968–1984 ja apulaisintendentti 1984–1990. Hän oli Nykytaiteen museon (vuodesta 1998 Kiasma) ensimmäinen johtaja (1990–2000) ja Valtion taidemuseon ylijohtaja (2000–2006).[1]

Arkio on toiminut yhtenä merkittävien Ars 83, Ars 95 ja Ars 2001 -näyttelyiden kuraattoreista ja toiminut lukuisissa luottamustehtävissä taiteen ja kulttuurin alueella niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Vuonna 2015 ilmestyi Arkion omaelämäkerta Jyviä nokkimassa.[4]

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 56. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Promootio Kuvataideakatemia. Viitattu 14.2.2016.
  3. Tuula Arkio Siltala. Viitattu 20.8.2015.
  4. Kiviranta, Marja-Terttu: Kiasman aivot ja sydän: Tuula Arkion omaelämäkerta on näköalapaikka puoleen vuosisataan Suomen nykytaidetta HS.fi. 29.3.2015. Viitattu 20.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]