Ars-näyttelyt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiasman julkisivu Ars 06:n aikana.

Ars-näyttelyt ovat Suomessa vuodesta 1961 alkaen järjestettyjä suuria kansainvälisen nykytaiteen katsauksia. Näyttelyt on järjestetty 5–12 vuoden välein. Ensimmäinen Ars oli esillä myös Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä, mutta vuodesta 1983 Arsit järjestettiin Helsingissä. Vuoden 2011 Ars järjestettiin jälleen useilla paikkakunnilla.

Vuoteen 1995 asti Arsit pidettiin Ateneumin taidemuseossa ja sen jälkeen Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä. Seitsemän järjestettyä Ars-näyttelyä on kerännyt vuodesta 1961 vuoteen 2011 asti yhteensä yli miljoona kävijää ja esittänyt teoksia yhteensä noin 600 taiteilijalta tai taiteilijaryhmältä.

Nykyaikaa ja kansainvälisyyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatuksen Ars-näyttelyiden perustamisesta lausui taidemaalari ja myöhemmin professori Erkki Koponen. Ars syntyi siitä ajatuksesta 1950-luvun lopulla, että Suomi oli vaarassa jäädä eristettyyn kulttuuriasemaan tai tyhjiöön kylmän sodan kahden maailmanjärjestelmän välisessä taistelussa. Esimerkiksi Berliinin muuria alettiin rakentaa syksyllä 1961.[1]

Ajatus siitä, että Suomi olisi aktiivinen kahden maailmanjärjestelmän välisessä vuorovaikutuksessa toteutui myös Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen perustamisessa vuonna 1963 juuri kylmän sodan kriisien jälkeen, jolloin myös sen erityiseksi rooliksi muodostui toimia idän ja lännen kirjailijoiden kohtauspaikkana.[2] Tosin Ars-näyttelyiden kokoonpano painottui kylmän sodan aikana länsimaiseen taiteeseen Neuvostoliiton ja DDR:n kieltäytyessä yhteistyöstä vuoden 1974 näyttelyssä.[3] Vuoden 1974 Arsin teema oli esittävän kuvan mahdollisuudet ja ajatus siihen saatiin vuoden 1972 Kasselin documentan eräästä osastosta. [4]

Laajalla yleisöllä ei ennen Arseja ollut juuri mahdollisuutta tutustua laajasti kansainväliseen nykytaiteeseen Suomessa. Suurten kansainvälisten nykytaiteen katsausten, Venetsian biennaalin, Kasselin documentan tai São Paulon biennaalin tapaan haluttiin luoda aika ajoin toistuva nykytaiteen esittely Suomeen. Arsit solmivat modernin taiteen yhteyden yleisöön aivan toisessa mittakaavassa kuin aiemmin.[5]

Ars-näyttelyt ovat vuorollaan tuoneet mukanaan oman aikansa nykyaikaisuuden ja kansainvälisyyden tunnelmia. Esimerkiksi ensimmäisen Arsin kuraattori Sakari Saarikivi totesi avajaispuheessaan vuonna 1961:

»Aikana, jolloin atomin ytimestä puserretaan esiin pelottavia voimia ja jolloin astronautit valmistautuvat matkustamaan toisille planeetoille, ei aikansa mukana elävä taiteilija voi tyytyä maalaamaan pulloja ja punaposkisia omenoita. Hän tekee avaruusmatkansa siveltimellä ja taltallaan – tai niiden nykyisillä korvikkeilla.[6]»

Neuvostoliittolainen Juri Gagarin oli keväällä 1961 tehnyt ensimmäisen avaruuslennon. Nykyajan henkeä näyttelyn ilmapiiriin toi myös maailman suurimman atomipommin Tsar Bomban laukaisu Novaja Zemljalla Ars 61:n aikana.[7]

Näyttelyn idea ja rakenne on vaihdellut näyttelystä toiseen. Joskus se on ollut jonkun otsikon alle pitäytyvä teemanäyttely, joskus Arsissa taas on esitelty ajankohtaista kansainvälistä taidetta ilman tarkkoja temaattisia rajauksia. Joskus mukana on ollut suomalaisia taiteilijoita, toisinaan taas on esitetty pelkästään ulkomaista taidetta.

Näyttelyn järjestäjinä ovat toimineet Suomen Taideakatemia ja Ateneumin taidemuseo (1961, 1969, 1974, 1983) ja Nykytaiteen museo (1995, 2001 ja 2006). Vuonna 1961 järjestäjänä oli myös Suomen Taiteilijaseura, ja myös Nykytaide ry on toiminut apuna. Vuodesta 1983 näyttelyissä on toteutettu suomalaisissa mittasuhteissa laajaa kulttuurisponsorointia ja -markkinointia. Tämä on tuonut näyttelyihin kaupallista sivumakua, mutta aiheuttanut myös sen, että kalliita kansainvälisiä suurnäyttelyitä on ylipäätään pystytty rakentamaan.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaisen Bernard Kirschenbaumin teos Helsinki Arch oli Ars 83:ssa asennettu Ateneumin eteen. Myöhemmin se siirrettiin Meilahteen.

Vuodesta 1983 Ars tuli kansainvälisen lehdistön noteeraamaksi suurimmaksi kansainväliseksi nykytaiteen yhteisnäyttelyksi Pohjois-Euroopassa. Kun kussakin Arsissa on ollut esillä varsinkin laajalle yleisölle tuntematonta kansainvälistä nykytaidetta, näyttelyt ovat herättäneet lähes poikkeuksetta keskusteluja. Myös kotimainen sensaatiolehdistö on nostattanut kohuotsikoita suuria yleisömääriä keräävän taidenäyttelyn puitteissa.

Arsit ovat tuoneet uusia ja Suomessa aikaisemmin tuntemattomia taiteen suuntauksia laajan yleisön silmien eteen. Arsien mukana on tutustuttu muun muassa informalismiin, tila- ja ympäristötaiteeseen, minimalismiin, fotorealismiin, installaatioihin, käsitetaiteeseen, performansseihin, videotaiteeseen sekä yhteisötaiteeseen.

Kulttuurin kansainvälistyessä kylmän sodan lopulla Ars-näyttelyiden tehtävä muuttui. Ars 06:n avajaissanoissa Kiasman johtaja Tuula Karjalainen sanoi:

»Ennen niiden päätehtävä oli näyttää, mitä maailmalla oli tapahtunut ja tuoda kuvataiteen suhteen syrjäiseen Suomeen nähtäväksi viimeinen sana maailman nykytaiteesta. - - Nyt tätä tarvetta sellaisenaan ei enää ole, Suomi ei ole syrjässä maailman nykytaiteesta ja me tiedämme täällä erittäin hyvin mitä maailmalla tehdään ja olemme merkittävä osa kaikesta tästä tapahtumisesta. Silti meillä on tarve tehdä aika ajoin suurnäyttely, jossa luodataan jotain tai joitain ydinasioita taiteessa.[8]»

Jokainen näyttely on saavuttanut runsaan yleisömenestyksen.[9] Kohu Arsin ympärillä on vähentynyt, mutta ajan kansainvälinen taide on antanut aihetta myös suuren yleisön hämmästelylle ja tarkkailulle.

Ars 11[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksannen Ars 11-näyttelyn teema oli Afrikka nykytaiteessa. Samalla näyttelysarja täytti 50 vuotta. Se laajeni Kiasman lisäksi satelliittinäyttelyihin, joita järjestettiin Aboa Vetus & Ars Novassa Turussa, Ahvenanmaan taidemuseossa, Galleria Koneessa Hämeenlinnassa ja Hämeenlinnan taidemuseossa, Halwylin taidemuseossa Tukholmassa, Kajaanin taidemuseossa, K. H. Renlundin taidemuseossa Kokkolassa, Kouvolan taidemuseossa, Oulun Pohjoisessa valokuvakeskuksessa ja Oulun taidemuseossa, sekä VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa.[10]

Ars 17[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksäs Ars-näyttely järjestetään 31.3.2017–14.1.2018. Sen teema on globaali digitaalinen murros. Näyttelyssä on esillä tämän vuosituhannen taiteilijoita ja siinä esitellään heiltä viime vuosina valmistuneita teoksia. Ars 17:ssa kehitetään myös taiteen esittämistapoja ja jaettavuutta, sekä kokoelmatoimintaa kohti virtuaalista online-galleriaa. Näyttelyssä on useita verkkoon laajenevia teoksia, joiden tarkoitus on osallistaa yleisöä ja jatkaa näyttelykokemusta museon seinien ulkopuolelle.[11][12]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

editio aika sijainti taiteilijoiden määrä teoksia kävijöitä komissaari/
kuraattori/t
teema/t suuntauksia ja huomioita
Ars 61 13.10.–12.11. 1961 Ateneum, Helsinki, osa teoksista esillä Turun, Tampereen, Hämeenlinnan ja Jyväskylän taidemuseoissa 117 238 39 000 Sakari Saarikivi Espanjan, Ranskan, Italian ja Suomen nykytaidetta informalismi, abstrakti taide
taiteilijoita Enrico Baj, Alberto Burri, Corrado Cagli, Rafael Canogar, Giuseppe Capogrossi, Roberto Crippa, Jean Dubuffet, Lucio Fontana, Emilio Greco, Pierre Soulages, Victor Vasarely, Emilio Vedova Suomesta: Lauri Ahlgrén, Yngve Bäck, Erik Enroth, Mauri Favén, Erkki Heikkilä, Eila Hiltunen, Harry Kivijärvi, Ahti Lavonen, Anitra Lucander, Kauko Räsänen, Jaakko Sievänen, Kain Tapper, Esko Tirronen, Aimo Tukiainen, Sam Vanni, Rafael Wardi, Marjatta Weckström
Ars 69 8.3.–13.4.1969 ja 20.4.–11.5.1969 Ateneum, Helsinki, sekä Tampereen nykytaiteen museo ja Tampereen taidemuseo 61 168 70 000 E. J. Vehmas, Salme Sarajas-Korte Esitteli pop-taiteen, kineettisen taiteen ja minimalismin keskeisten tekijöiden teoksia. minimalismi, kineettinen ja op-taide, tilataide, uusi realismi
taiteilijoita Josef Albers, Shusaku Arakawa, Arman, Francis Bacon, Lee Bontecou, Alexander Calder, Rafael Canogar, César, Christo, Jim Dine, Richard Hamilton, David Hockney, Jean Ipousteguy, Edward Kienholz, R.B.Kitaj, Yves Klein, Jiří Kolář, Roy Lichtenstein, Claes Oldenburg, Eduardo Paolozzi, Martial Raysse, Bridget Riley, Nicolas Schöffer, George Segal, Jesús Rafael Soto, Kumi Sugai, Andy Warhol, Victor Vasarely, Matsuhiro Yamaguchi
Ars 74 15.2.–31.3.1974 ja 15.4.– 15.5.1974 Ateneum, Helsinki ja Tampereen taidemuseo sekä Tampereen nykytaiteen museo 87 267 ja elokuvia 120 000 Salme Sarajas-Korte, apulaiskomissaari Leena Peltola Todellisuuteen pohjautuva kuva ja sen antamat mahdollisuudet nykyajan taiteilijalle. Ars 74 -näyttelyyn yritettiin saada Neuvostoliiton ja DDR:n osastot, mutta maat eivät osallistuneet. Samanaikaisesti Helsingin Taidehallissa oli esillä Neuvostorealismin näyttely fotorealismi, yhteiskunnallinen realismi ja uusi realismi
taiteilijoita Ola Billgren, Christian Boltanski, Claudio Bravo, Chuck Close, Erró, Richard Estes, John-e Franzén, Duane Hanson, David Hockney, Niilo Hyttinen, Heikki Häiväoja, Tapio Junno, Kari Jylhä, Kimmo Kaivanto, Raimo Kanerva, Edward Kienholz, Harro Koskinen, Matti Kulmala, Jean Le Gac, Rauni Liukko, Antonio López-Garcia, Pekka Mäkinen, Laila Pullinen, Gerhard Richter, Sarkis (Sarkis Zabunyan), George Ségal, Arvo Siikamäki, Giangiacomo Spadari, Esko Tirronen, Sven-Olof Westerlund, Alain Fleischer, Bruce Nauman
Ars 83 13.10.1983–15.1.1984 Ateneum, Helsinki 70 197, 17 videota ja filmiä, kolme performanssia 180 000 Leena Peltola, apulaiskomissaari Tuula Arkio Kansainvälistä nykytaidetta Euroopasta ja Yhdysvalloista. ympäristötaide, minimalismi, transavantgarde, uusekspressionismi, videoita, performansseja ja installaatioita
taiteilijoita Magdalena Abakanowicz, Abramović/Ulay, Vito Acconci, Alice Aycock, Georg Baselitz, Bernd & Hilla Becher, Joseph Beuys, Jonathan Borofsky, Bård Breivik, Daniel Buren, Alain Charlonnai, Sandro Chia, Francesco Clemente, Tony Cragg, Jan Håfström, Donald Judd, On Kawara, Ellsworth Kelly, Anselm Kiefer, Bernard Kirschenbaum, Per Kirkeby, Joseph Kosuth, Jannis Kounellis, Olle Kåks, Wolfgang Laib, Sol LeWitt, Richard Long, Markus Lüpertz, Agnes Martin, Mario Merz, Nam June Paik, Mimmo Paladino, A.R. Penck, Susan Rothenberg, Ulrich Rückriem, Richard Serra, James Turrell, Richard Tuttle, Cy Twombly Videot ja filmit: Robert Ashley, Dara Birnbaum, Gilbert & George, Joan Jonas, Martha Rosler, Michael Smith, Lawrence Weiner, Bill Viola
Ars 95 11.2.–28.5.1995 Ateneum ja Helsinki 90 168 140 000 Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri ja Asko Mäkelä Yksityinen ja julkinen: Ero yksityisen ja julkisen välillä modernisuuden rakenteena Valokuvausta ja keinotodellisuus-osastossa vuorovaikutteisen tietokonetaiteen teoksia, kuten Myst-tietokonepeli.
taiteilijoita Vito Acconci, Mirosław Balka, Matthew Barney, Barbara Bloom, Louise Bourgeois, Geneviève Cadieux, Helen Chadwick, Richard Deacon, Tohikatsu Endo, Robert Gober, Felix Gonzalez-Torres, Antony Gormley, Mona Hatoum, Outi Heiskanen, Gary Hill, Alfredo Jaar, Anish Kapoor, Mike Kelley, Komar & Melamid, Marie-Jo Lafontaine, Ange Leccia, Brice Marden, Cathy De Monchaux, Esko Männikkö, Bruce Nauman, Pekka Niskanen, Jussi Niva, Tony Oursler, Henrik Plenge Jakobsen, Sigmar Polke, Charles Ray, Gerhard Richter, Ulf Rollof, Nina Roos, Andres Serrano, Hiroshi Sugimoto, Jaan Toomik, Rosemarie Trockel, Marianna Uutinen, Meyer Vaisman, Lawrence Weiner, Rachel Whiteread, Stephen Willats, VNS-Matrix
Ars 01 30.9.2001–20.1.2002 Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki 73 73 mukana myös Kiasma-teatterin tanssi- ja teatteriesitykset 129 000 Tuula Arkio, Maaretta Jaukkuri, Patrik Nyberg ja Jari-Pekka Vanhala, Virve Sutinen, Sanna Rekola Kolmas tila, jolla järjestäjät tarkoittivat tilaa, joka syntyy eri kulttuuritaustoista tulevien ilmaisukeinojen ja kuvastojen kohdatessa sekä visuaalisen kulttuurin rajojen liikkuessa. Ensimmäinen Ars Kiasmassa
taiteilijoita Elina Brotherus, Jimmie Durham, Laura Horelli, Brian Jungen, Anish Kapoor, Emma Kay, William Kentridge, Jukka Korkeila, Cildo Meireles, Tracey Moffatt, Marko Mäetamm, Esko Männikkö, Ernesto Neto, Gabriel Orozco, Markus Renvall, Seppo Renvall, Pipilotti Rist, Sanna Sarva, Shahzia Sikander, Kim Sooja, Kivi Sotamaa, Nancy Spero, Milica Tomic, Kara Walker, Vadim Zakharov Teatteriohjelma: Ntsikelelo Boyzie Cekwana, Anju Dodiya, Coco Fusco, Marita Liulia, Nest, ryhmä, Kimmo Pohjonen, Maya Krishna Rao, Salia Ni Seydou, ryhmä, Aki Suzuki
Ars 06 21.1.–27.8.2006 Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki 40 100 185 333 Tuula Karjalainen ja Jari-Pekka Vanhala Toden tuntu vaihtuvia näyttelyosia ja oheisohjelmia seitsemän kuukautta jatkuvassa tapahtumasarjassa, yhteisötaide
taiteilijat AES+F, ryhmä, (Tatjana Arzamasova, Lev Evzovich, Evgeny Svyatsky, Vladimir Fridkes), Michaël Borremans, Berlinde De Bruyckere, Jota Castro, Dinos Chapman, Jake Chapman, Petah Coyne, Amy Cutler, Willie Doherty, Juan Manuel Echavarría, El Perro, ryhmä, Angelo Filomeno, Carl Michael von Hausswolff, Kent Henricksen, IC-98 (ryhmä Visa Suonpää ja Patrik Söderlund), Jesper Just, Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen, Juul Kraijer, Édouard Levé, Shu-Min Lin, Walter Martin, Paloma Muñoz, Markus Muntean, Muntean/Rosenblum, ryhmä, Mariele Neudecker, Jun Nguyen-Hatsushiba, Lars Nilsson ja Thomas Nordanstad, Motohiko Odani, Susan Philipsz, Chloe Piene, Alexander Ponomarev, Mark Raidpere, Adi Rosenblum, Charles Sandison, Monika Sosnowska, Gerda Steiner ja Jörg Lenzlinger, Tabaimo, Roi Vaara, Adriana Varejão, Yuri Vasilev, Sergio Vega, Maaria Wirkkala, Mai Yamashita ja Naoto Kobayashi Kiasma teatteri: Charlotte Engelkes, Daniel Leveillé, Rachid Ouramdane, Felix Ruckert
Ars 11 15.4.–27.11.2011 Helsinki, Turku, Tukholma, Maarianhamina, Hämeenlinna, Kajaani, Kokkola, Kouvola, Oulu, Kuopio 30 300 150 000 (Kiasma)[13] Pirkko Siitari, Arja Miller, Jari-Pekka Vanhala, esitysohjelmisto Riitta Aarniokoski Afrikka nykytaiteessa Afrikassa asuvien lisäksi mantereen ulkopuolella asuvia, afrikkalaissyntyisiä taiteilijoita sekä länsimaisia taiteilijoita, jotka käsittelevät tuotannossaan eri tavoin Afrikkaa. Kiasma-teatterissa ARS-esityksiä. Globaalit asiat, pakolaisuus, ympäristöongelmat, urbaani elämä. Ymmärrystä ja taustatietoa Afrikan nykyajasta.
taiteilijat Georges Adéagbo, Ardmore Ceramic Art, Sammy Baloji, Ursula Biemann, Baaba Jakeh Chande, Kudzanai Chiurai, Steven Cohen, El Anatsui, Samba Fall, Rotimi Fani-Kayode, Samuel Fosso, Patrizia GuerresiMaïmouna, Ditte Haarløv Johnsen, Romuald Hazoumè, Laura Horelli, Pieter Hugo, Alfredo Jaar, Michael MacGarry, Vincent Meessen, Nandipha Mntambo, Baudouin Mouanda, Otobong Nkanga, Odili Donald Odita, Emeka Ogboh, Abraham Onoriode Oghobase, J.D. 'Okhai Ojeikere, Andrew Putter, Elina Saloranta, Mary Sibande, Barthélémy Toguo
Ars 17 31.3.2017–14.1.2018 Helsinki 27, verkkonäyttelyissä 18, Kiasma-teatterissa 14 Leevi Haapala ja kuraattoriryhmä Globaali digitaalinen murros
taiteilijat Ed Atkins, Andrey Bogush, Nina Canell, Cécile B. Evans, Lizzie Fitch & Ryan Trecartin, Melanie Gilligan, Juha van Ingen, Yung Jake, Ilja Karilampi, Nandita Kumar, Tuomas A. Laitinen, LaBeouf, Rönkkö & Turner (Shia LaBeouf, Nastja Säde Rönkkö, Luke Turner), Reija Meriläinen, Katja Novitskova, Jaakko Pallasvuo, Aude Pariset, Jon Rafman, Charles Richardson, Rachel Rossin, Jacolby Satterwhite, Hito Steyerl, Anna Uddenberg, Julia Varela, Artie Vierkant, verkkonäyttelyissä David Blandy, Cécile B. Evans, Ed Fornieles, Juha van Ingen, Rachel Maclean, Florian Meisenberg, Reija Meriläinen, Pink Twins, Juha Vehviläinen & Vesa Vehviläinen, Angelo Plessas, Jon Rafman, Tuomo Rainio, Charles Richardson, Jarkko Räsänen, Axel Straschnoy, Jenna Sutela, Amalia Ulman, Kiasma-teatterissa Ed Atkins, Florentina Holzinger ja Vincent Riebeek, Rodrigo Sobarzo, Otso Huopaniemi ja Pilvari Pirtola, WAUHAUS, Samuli Laine, Jussi Matikainen, Jarkko Partanen, Jacolby Satterwhite, Anne-Mari Karvonen ja Anni Puolakka, Eeva Muilu ja Jaakko Pietiläinen
editio aika sijainti taiteilijoiden määrä teoksia kävijöitä komissaari/
kuraattori/t
teema/t suuntauksia ja huomioita
Yhteensä 568 1 521 + elokuvat, videot, performanssit, teatteri- ja tanssiesitykset 1 013 333 (Ars 11:sta vain Kiasman kävijätiedot)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Näyttelyluettelot Ars 61, 69, 74, 83, 95, 01 ja 06.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kastemaa, Heikki: ”Kosmos hajoaa”, Nykyaikojen kampanjat, s. 16. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.
  2. Lahden kansainvälinen kirjailijakokous, Taustaa ja historiaa vuodesta 1963 lähtien Lahden kansainvälinen kirjailijakokous. Viitattu 23.4.2009.
  3. Salme Sarajas-Korte: Ars 74 näyttelyluettelo. , 1974.
  4. Kastemaa, Heikki: ”Edistyksen tiellä”, Nykyaikojen kampanjat, s. 50. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.
  5. Salme Sarajas-Korte: ”Kuvataide 1960-luvulla”, Ars Suomen taide 6, s. 182. W&G, Otava, 1990.
  6. Sakari Saarikivi: Ars 1961 Helsinki. näyttelyluettelo. , 1961.
  7. Kastemaa, Heikki: ”Kosmos hajoaa”, Nykyaikojen kampanjat, s. 17-18. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.
  8. Tuula Karjalainen: Ars 06 näyttelyluettelo, s. 11. , 2006.
  9. Kastemaa, Heikki: ”Liite 1”, Nykyaikojen kampanjat, s. 119. Ars-näyttelyiden yleisömäärät 1961-2006. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.
  10. ARS 11 -satelliittinäyttelyt (näyttelytiedote) Kiasma. Valtion taidemuseo. Viitattu 13.4.2011.
  11. Frilander, Aino: Kiasman Ars17-näyttelyyn nykytaiteen huippuja: Cécile B. Evans, Hito Steyerl, Ed Atkins, Ryan Trecartin HS.fi. 2.11.2016. Sanoma Oy. Viitattu 11.11.2016.
  12. Ars 17 -näyttely täyttää Kiasman vuonna 2017 (taidemuseon verkkosivu) Kiasma. Kansallisgalleria. Viitattu 12.1.2016.
  13. ARS 11 keräsi 150 000 kävijää Kiasmaan HS.fi. 28.11.2011. Sanoma company. Viitattu 1.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]