Marita Liulia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marita Liulia, 2015.

Marita Liulia (s. 27. lokakuuta 1957 Perho) on taiteilija ja ohjaaja, joka on eräs suomalaisen vuorovaikutteisen mediataiteen pioneereja.[1] Liulian taiteellinen tuotanto käsittää maalauksia, valokuvia, monimediaisia taideteoksia, lyhytelokuvia, installaatioita, näyttämöesityksiä, ja kirjoja.

Marita Liulia asuu ja työskentelee Helsingissä ja Heinolassa. Hän perusti Medeia-tuotantoyhtiön vuonna 1997.

Hänen teoksiaan on esitetty yli 50 maassa.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liulia kiinnostui valokuvasta, maalauksesta, kollaaseista, kokeellisesta elokuvasta, ja kulttuurihistoriasta opiskellessaan Savonlinnan Taidelukiossa vuosina 1976–1977. Hän jatkoi opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Helsingin yliopistossa, jossa hän opiskeli estetiikkaa, kirjallisuutta ja poliittista historiaa valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1986.[2]

There Is No Beauty Without Blood: Marita Liulia, 2015.

Taiteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liulian taiteellinen toiminta alkoi teatterista ja 1980-luvun aikana hän kokeili useita taidemuotoja. Yhteistyössä valo- ja äänisuunnittelijoiden Ilkka Volasen ja Tarja Ervastin kanssa hän loi useita installaatioita (muun muassa Bone and Wing, Zenon, Mummies, Testament) ja poikkitaiteellisia esityksiä eri medioihin, kuten Daimonion, 8 min. from the Sun ja Indonesiaan!.

Self-Portrait 1988-1990: Marita Liulia.

1980-luvulla Liulia työskenteli useissa eri ammateissa, muun muassa valokuvaajana ja journalistina Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.

Vuosikymmenen vaihtuessa Liulia siirtyi soolouralle ja alkoi opiskella sosiologiaa, filosofiaa ja taideteoriaa. Omatkuvat 1980-90, Schjerfbeckistä videoraasteeseen -näyttelyissä ja Helsingin juhlaviikoilla 1991 oli esillä eri medioilla ja tekniikoilla toteutettuja omakuvia. Samana vuonna Helsingissä Galerie Pelinillä ja Maltan kansallismuseossa pidetty Uskonto ja prostituutio -näyttely koostui ikonimaisista suurista öljymaalauksista.

Vuorovaikutteinen multimedia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Liulia alkoi yhdistää taidetta ja tutkimusta teknologiaan. Hän siirtyi digitaaliseen ja vuorovaikutteiseen mediaan mainontaa käsittelevällä Jackpot-teoksella. Modernismia tutkiva Maire (1994) oli ensimmäisiä cd-rom-muodossa julkaistuja taideteoksia Suomessa.lähde tarkemmin? Ambitious Bitch (1996), cd-rom-muodossa julkaistu laaja multimediateos naiseudesta nykyaikana oli hänen kansainvälinen läpimurtoteoksensa. Mieheyttä ja maskuliinisuutta pohtiva SOB (1999) oli Liulian ensimmäinen fiktiivinen teos. Laajan miestutkimusta hyödyntävän teoksen päähahmona oli Jacques L. Froid, englantilais-ranskalainen psykoanalyytikko. Teokset valmistuvat useiden eri alojen ammattilaisten yhteistyönä.

Uuden vuosituhannen alussa Liulia palasi teatteriin Manipulator- ja Animator-teoksilla, joissa yhteistyökumppanina oli muusikko-säveltäjä Kimmo Pohjonen. Pohjonen sävelsi musiikin myös Liulian animaatioelokuvaan Haitarimies – The Accordion Man, joka valmistui vuonna 2008.

HUNT: Marita Liulia ja Tero Saarinen.

Tanssija-koreografi Tero Saarisen ja Liulian yhteisteos Hunt[3] (2002) sai paljon kiitosta kansainvälisiltä kriitikoilta.[4] Tätä Tero Saarinen Companyn tuottamaa, omaperäistä[5] ja vaikuttavaa[6] tulkintaa Igor Stravinskyn Kevätuhrista on esitetty vuoden 2013 loppuun mennessä 174 kertaa, 82 kaupungissa, 32 maassa, Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa.[7]

Marita Liulian versio 600 vuotta tunnetuista tarot-korteista julkaistiin kuudessa eri mediaformaatissa (kännykkäpeli, verkkosivusto, multimedia, kirja, pelikortit, kiertävä näyttely) vuosina 2000–2004. Liulian Tarot-näyttely oli Italiassa pidetyn ensiesityksen (2003) jälkeen esillä Tanskassa, Belgiassa, Suomessa, Saksassa, Japanissa, Espanjassa, Thaimaassa ja Kanadassa. Teos on käännetty kymmenelle kielelle.

Marita Liulia Tarot, The Death XIII.

Liulian projekti Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä käsittelee maailman pääuskontoja. Teos julkaistiin useassa eri muodossa vuonna 2009.

Pääteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liulian pääteoksia ovat esinekooste Omakuva (1988–1990),[8] maalaussarja Uskonto ja prostituutio (1991), vuorovaikutteinen installaatio Jackpot (1991) ja vuorovaikutteinen installaatio ja cd-rom Maire (1994),[9] vuorovaikutteiset cd-romit Ambitious Bitch (1996)[10] ja SOB (Son of a Bitch) (1999)[11], kiertävänä näyttelynä, kortteina, kirjana ja verkkoteoksena julkaistu Tarot (2000–2004)[12], sekä museonäyttelyinä, kirjana ja verkkoteoksena tehty Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä (2009)[13], joka esitettiin ensimmäisen kerran Kiasmassa.

Arabesque Marita Liulian Choosing My Religion-multimediateoksesta.

Yhteistyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marita Liulia on tehnyt yhteistyötä muun muassa muusikko ja säveltäjä Kimmo Pohjosen (2001, 2009), tanssija, koreografi Tero Saarisen (2002 alkaen) ja muusikkojen Valérie Gabailin ja Mikko Perkoilan (2008) kanssa.

Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marita Liulialle on myönnetty useita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja, kuten Prix Möbius International, Prix Ars Electronica, Suomi-palkinto, Stina Krook Stiftelsen kunniapalkinto, sekä Suomen Kulttuurirahaston palkinto. Liulia perusti pohjoismaisen mediakulttuurikilpailun Prix Möbius Nordican vuonna 2000. Hän on lisäksi toiminut aktiivisesti koko taiteellisen uransa ajan kuvataiteilijoiden tekijänoikeuksien puolesta. Vuonna 2003 Liulialle myönnettiin Erik Enroth -palkinto kuvataiteilijoiden tekijänoikeuden hyväksi tehdystä työstä.[14] Hän on myös Muu ry:n perustajajäsen. Vuosina 2011 – 2013 Liulia oli Aalto-yliopiston Artist in Residence, jonka aikana hän tuotti tanssielokuvan Jumalattaren paluu. Elokuva on ensimmäinen osa Liulian Kuolemantanssi-trilogiaa.[15]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarot, Marita Liulia ja Tiina Porthan, Kustannusosakeyhtiö Teos 2004, 2. painos 2009.
  • Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä, Marita Liulia, 2009.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Suomi-palkinnot yhdeksälle taiteilijalle. Viitattu 9.7.2016.
  2. [2] Marita Liulia Curriculum Vitae. Viitattu 11.7.2016.
  3. Tero Saarinen Companyn sivusto
  4. Hunt-kritiikkikooste
  5. Rockwell, John: Tero Saarinen Company From Finland Dances in New York 24.12.2006. The New York Times. Viitattu 27.8.2013. Kieli = (englanniksi)
  6. Simonari, Rosella: Tero Saarinen Company ‘Westward Ho!’, ‘Wavelengths’, ‘Hunt’ elokuu 2004. Ballet Dance Magazine. Viitattu 27.8.2013. Kieli = (englanniksi)
  7. Tero Saarinen Company sivusto, Tapahtumakalenteri
  8. Omakuva 1988–1990 Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.10.2013.
  9. Maire Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo. Viitattu 7.10.2013.
  10. Ambitious Bitch Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo. Viitattu 2.4.2011.
  11. Son of a Bitch Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo. Viitattu 2.4.2011.
  12. Marita Liulia: Tarot (tuoteperheen sivu) Marita Liulian kotisivu. 2000–2004. Viitattu 2.4.2011.
  13. Marita Liulia: Coosing My Religion - Uskontoja jäljittämässä Marita Liulian kotisivu. 2009. Viitattu 2.4.2011.
  14. [3] Kuvasto. Viitattu 7.7.2016.
  15. [4] Aalto-yliopiston Artist-in-Residence -ohjelma. Viitattu 7.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]