Mediataide

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mediataide käyttää hyväkseen sähköisiä viestimiä, teknologioita ja näihin liitettäviä teorioita. Termin kantasana media on monikko sanasta medium, joka tarkoittaa väliainetta, välittäjää tai keinoa, välinettä. Koska kaikki taidemuodot vaativat välineen (kuten kielen) tullakseen koetuksi, nimitetään mediataidetta usein kääntämällä englanninkielinen termi New media art uudeksi mediataiteeksi. Näin tehdään ero vanhempiin välineisiin, kuten maalaustaiteeseen, musiikkiin tai kuvanveistoon. Suomenkielinen käännös uusmedia, on 1990-luvulla syntynyt nimike vuorovaikutteisille digitaalisille medioille.[1] Tällä ymmärretään usein samoihin teknologioihin pohjaavat kaupalliset innovaatiot.

Välineet ja keinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mediataide viittaa laajasti uusia ilmaisuvälineitä soveltaviin taidemuotoihin, joissa teoksen toteutusväline nähdään merkittävänä osana teoksen viestiä. Näkemys pohjautuu teoreetikko Marshall McLuhanin ajatuksiin.[2] Mediataide säilyttää usein kriittisen suhteen teknologista kehitystä kohtaan ja etsii usein variaatioita hallitsevien teknologioiden, normien ja näiden luomien kategorisointien kritisoimiseksi.[3] Tässä mielessä sillä on yhtäläisyyksiä media-arkeologisen toiminnan kanssa.[4] Mediataiteen historian nähdään alkaneen rinnan liikkuvaa kuvaa tuottavien (elokuva) teknologioiden kehityksen kanssa. Yhteydestä riippuen myös valokuvataide voidaan nähdä osana mediataiteita.[5][6] Mediataide voi soveltaa perinteisiä taiteita, kuten maalaustaidetta, elokuvaa, musiikkia, videota ja performanssia liittäen niihin mediateknologioiden käytön sekä mediakulttuurin tutkimuksen teorioita. Mediataideteoksia esitetään usein installaatioissa taidegallerioissa, museoissa ja erilaisissa julkisen tilan tapahtumissa. Sisällöt ja aiheet ovat mediataiteessa yhtä laajoja kuin muissakin taiteissa. Tosin mediataiteessa on usein mediakriittisyyttä ja -aktivismia, sekä kaupallisen kuvakielen ja mediakulttuurin tulkintaa, jota pyritään tekemään näkyväksi taiteen keinoin. Digitaalisen median mahdollisuudet työkaluineen ja julkaisualustoineen, sekä tietoliikennetekniikka ja internet ovat vaikuttaneet mediataiteen lisääntymiseen, laajentaneet sen piiriin kuuluvien teosten sisältöjä ja rakennetta, sekä esityskontekstia. Mediataide soveltaa ja testaa tekniikan kehityksen mukanaan tuomia aatteellisia muutoksia.

Suomalaisen mediataiteen instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 perustettiin Taiteilijayhdistys Muu ry joka edustaa ja edistää Suomessa kokeellisia taiteenaloja kuten media-, video-, valo- ja äänitaidetta, sekä uusia esittäviä taiteita.

AV-arkki, suomalaisen mediataiteen levityskeskus, on vuonna 1989 perustettu yhdistys, jossa jäseninä on noin 170 suomalaista mediataiteilijaa. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on levittää ja arkistoida jäsentensä mediataidetta: video-, tietokone- ja elokuvataideteoksia ja installaatioita. AV-arkki pyrkii myös ajamaan jäsentensä etua ja edistämään mediataiteen ja -kulttuurin asemaa yleisesti.

Alan opetusta on annettu lukuisissa eritasoisissa oppilaitoksissa ympäri Suomea eri nimikkeillä. Lapin yliopistossa Mediatieteen laitoksella taiteen maistereita on koulutettu vuodesta 1992 lähtien. Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorio on kouluttanut taiteen maistereita uudessa mediassa vuodesta 1993. Muita merkittäviä kouluja Suomessa ovat olleet Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti sekä Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän koulutusohjelmat (entinen TTVO - Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitos). Kouluista valmistuneet sijoittuvat digitaalisen mediateollisuuden, alan tutkimuksen ja mediataiteen kentälle.

katastro.fi on vuonna 1998 perustettu mediataideyhdistys, jonka jäsenet tuottavat ei-kaupallista verkkotaidetta ja muuta vuorovaikutteista ja audiovisuaalista taidetta.

Mediakulttuuriyhdistys m-cult perustettiin vuonna 2000 tukemaan uuden median tuotantoja, sekä alan tutkimusta.

Suomalaisia mediataiteilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teemu Leinonen: Designing Learning Tools. Methodological Insights.. Helsinki: Aalto University School of Art and Design. Helsinki., 2010. ISBN: 978-952-60-0031-2.
  2. Uusi media – emansipaation ja determinismin välillä The Internet Archive. Irmeli Hautamäki.
  3. IF YOU TOLERATE THIS... Tiedoite Wright, Timo. "IF YOU TOLERATE THIS...". Kluuvin Galleria, Helsingin taidemuseo.
  4. Media-arkeologiaa. Jussi Parikan väitöshaastattelu Historian tietosanomat. Jaakkola Hanna, Historian tietosanomat.
  5. Valokuva- ja mediataide Taide Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta.
  6. Mediataiteen työpaja Palvelut, Mediataide. Porvoon kaupunki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]




Nykytaiteen keinot
InstallaatioKäsitetaideMediataidePerformanssiValokuvataideVideotaideYhteisötaideYmpäristötaideÄänitaide