Ympäristötaide

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ympäristötaideteos Ballochissa Skotlannissa.
Kaarina Kaikkosen ympäristöteos Varjo on tehty miesten käytetyistä pikkutakeista. Se on ollut esillä Tampereen Satakunnankadulla vuosina 1999, 2005 ja 2020, entisen Finlaysonin tekstiilitehtaan vieressä.

Ympäristötaide (engl. environmental art)[1] on rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaideteos voi olla myös teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaiteeksi voidaan sanoa myös ekologisia asioita käsittelevää taidetta.

Ympäristötaide sai alkunsa 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa.[1] Aluksi ympäristötaide assosioitui selkeimmin veistoksiin, varsinkin maataiteessa ja paikkasidonnaisessa taiteessa (site-specific art). Aiempi kuvanveisto nähtiin vanhanaikaisena. Lisäksi katsottiin, ettei se ollut harmoniassa luonnon kanssa.

Lähellä ympäristötaidetta on tilataide, joka tarkoittaa erilaisiin paikkoihin tehtyjä kolmiulotteisia teoksia.[1] Esimerkiksi Kaarina Kaikkosen installaatiot ovat usein myös ympäristötaidetta.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen ympäristötaide tuli kesänäyttelyiden rinnalla. Taiteilija saattoi muokata ympäristöä teokseksi sen sijaan että tuo valmiita objekteja puistoihin. Helsingin juhlaviikot oli tässä uranuurtaja.[2]

Helsingin taidemuseossa Meilahdessa järjestettiin ensimmäinen suomalaisen ympäristötaiteen näyttely Siirrettävä tuonela vuonna 1983. Myös rakennusta ympäröivä puisto on ollut näyttelykäytössä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Ympäristötaide”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Paula Holmila: Surkean lomasään hyvä seuraus Uusi Suomi. 30.7.2008. Viitattu 29.12.2012.
  3. Seppo Heiskanen: Taiteilijat menivät metsään Demari. 12.7.2010. Demokraatti. Viitattu 29.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]