Marja Kanervo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marja Kanervo (s. 6. joulukuuta 1958 Mikkeli[1] on suomalainen kuvataiteilija. Hän on suomalaisen tila- ja installaatiotaiteen uranuurtajia.

Kanervo opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa 1977–1981 ja Konstfackskolanissa Tukholmassa 1985–1986. Jo opiskeluaikoinaan hän kiinnostui kolmiulotteisesta taiteesta.[2] Hänen töitään on ollut näytteillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kanervo nimettiin vuoden 1992 taiteilijaksi. Vuonna 2001 hän sai Kuvataiteen valtionpalkinnon ja vuonna 2013 Pro Finlandia -mitalin.[3]

Kanervon teokset ovat useimmiten tiettyyn tilaan rakennettuja, eivätkä ne aina ole liikuteltavissa ja siirrettävissä näyttelystä toiseen. Useimmiten juuri tilan purkamiseen ja uudelleenmuokkaamiseen liittyvät tilateokset on toteutettu paikanpäällä, ja ne on uusia näyttelyitä varten aina työstettävä uudelleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että teokset olisivat ainutkertaisia, vaan saman taiteilija saattaa toteuttaa saman teoksen uudelleen uuteen tilaan sovitettuna.

Kanervo ei ole sitoutunut töissään tiettyihin materiaaleihin. Hän hyödyntää ihmisen tuottamia materiaaleja, kuten pahvilaatikoita, muovipusseja ja lasia, mutta myös eloperäisiä materiaaleja.[2][4] Erityisesti 1990-luvun loppupuolelta lähtien Kanervon töiden keskeinen piirre on ollut materiaalien poistaminen, esimerkiksi seinäpintoja paljastaen. Maalin raaputtaminen pinnoista tai jopa seinien ja lattioiden suoranaiset purkutyöt ovat tyypillisiä Kanervon teoksille. Usein myös purkamisesta syntyvä aines, purkujäte, asetetaan näytteille. Tällaisella tilojen purkamisella taiteilija pyrkii vaikuttamaan näyttelytilan koskemattomaan luonteeseen - installaatio luodaan tyhjää näyttelytilaa purkamalla ja paljastamalla.[5]

Kanervo on tehnyt myös Suomenlinnan vankileirin muistopaikan (2004), joka valittiin paljastamisvuotenaan Vuoden ympäristötaideteokseksi. Teos rakentuu kahdesta kivestä; muokkaamattomasta luonnonkalliosta ja louhitusta kivestä. Elementtinä on lisäksi jatkuvasti virtaava, kalliota vähitellen kuluttava vesi. Kallioon on kaiverrettu vankileirien vuosiluvut 1918 ja 1919.[6]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Saastamoinen, Maria-Liisa (toim.): Kuvataiteilijat 1986, s. 162. Suomen Taiteilijaseura r.y., 1987. ISBN 951-95546-3-7.
  2. a b Acta Grafica 1, Grafikens Hus 1996
  3. Pro Finlandia Kari Hotakaiselle, Iiro Rantalalle ja J. Karjalaiselle 3.12.2013. Yle Uutiset. Viitattu 3.12.2013.
  4. Näyttelyt ja ohjelmisto, Näyttelyt, Marja Kanervo Kiasma. 17.1.2013. Valtion taidemuseo. Viitattu 3.2.2013.
  5. Marja Kanervo, Oulun taidemuseon julkaisuja 48/2004
  6. http://www.suomenlinna.fi/matkailijan_suomenlinna/kayntikohteet/nahtavyydet/suomenlinnan_vankileirin_muistomerkki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marja Kanervo. Vuoden taiteilija. Helsingin Taidehalli, 1992
  • Marja-Terttu Kivirinta, Yhdeksän taiteilijaa. WSOY, ISBN 978-951-0-32435-6
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.