Carl Andre

Ympäristötaide

---

Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.

Suuntauksia

Installaatio | Maataide | Paikkasidonnainen taide | Tilataide | Valotaide

Suomalaisia tekijöitä

Jan-Erik Andersson | Marco Casagrande | Saara Ekström | Kaarina Kaikkonen| Ismo Kajander | Marja Kanervo | Jussi Kivi | Antti Laitinen | Harri Larjosto | Tuuli Luukas | Annikki Luukela | Anni Rapinoja | Sami Rintala | Catarina Ryöppy | Charles Sandison | Maaria Wirkkala

Ulkomaisia tekijöitä

Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell

Teoksia

Hiljainen kansa | Kolme aitaa | Maaltapako | 1000 Rauhanlippua

Carl Andre (16. syyskuuta 1935 – 23. tammikuuta 2024) oli yhdysvaltalainen minimalistitaiteilija.

Andre syntyi Quincyssä, Massachusettsissa. Andre pärjäsi hyvin koulussa ja sai stipendin Phillips Academyyn. Hän opiskeli hetken Kenyon Collegessa taidetta, mutta kyllästyi nopeasti sen tarjontaan. Hänet erotettiin, kun hän lopetti tunneilla käymisen. Andre opiskeli myöhemmin jonkin aikaa myös Northwestern-yliopistossa.

Andre muutti 1957 New Yorkiin, missä hän toimi kustantajana, kirjoitti runoja ja teki maalauksia ja veistoksia. Hänen veistoksensa oli ensimmäisen kerran esillä ryhmänäyttelyssä 1964, ja seuraavana vuonna hänellä oli oma näyttely Tibor de Nagy -galleriassa. Pian tämän jälkeen häntä alettiin yhdistää uuteen minimalistiseen taidesuuntaukseen.

Andre riisui kuvanveistotaiteen esittävyydestä ja käytti vain teollisuusmateriaalista tehtyjä muotoja, joiden ei ollut tarkoituskaan herättää tunteita. Hän myös teki veistoksiaan lattiatasoon, mikä oli monille näyttelykävijöille uutta. Tate Gallery osti vuonna 1972 kokoelmiinsa Andren teoksen Equivalent VIII (1966), joka on 120 tulitiilestä tehty sommitelma.

Vaikka Andre sai kriittistä suosiota, kaikki eivät olleet vaikuttuneet hänen tyylistään. Daily Mirror -lehdessä kerrottiin Tate Galleryn teoksen olevan ”kasa roskaa”. Connecticutin osavaltion ostettua Andren 36 käsittelemättömästä kivijärkäleestä tehdyn teoksen Hartfordin pormestari sanoi teoksen tuovan kaupunkiin ”kansainvälistä pilkkaa”.

Andre oli naimisissa taiteilija Ana Mendietan kanssa. Avioliitto päättyi traagisesti 8. syyskuuta 1985, kun Mendieta putosi 34. kerroksesta New Yorkissa. Andreta syytettiin murhasta, ja pariskunnalla oli juuri kuolemaa ennen ollut riitaa. Andre väitti ensin Mendietan pudonneen riitelyn jälkeen, mutta myöhemmin hän kertoi menneensä nukkumaan ja vasta myöhemmin havainneen Mendietan hypänneen ikkunasta. Andren puolustus väittikin tapausta joko onnettomuudeksi tai itsemurhaksi.

Andre vapautettiin syytteistä, mutta hän joutui muun muassa feministisen kollektiivin Guerrilla Girlsin kohteeksi. Ryhmä asetti 1995 ympäri New Yorkia julisteita, joissa kysyttiin, mitä yhteistä on O. J. Simpsonilla ja Andrella. Mendietan kannattajat järjestivät myös koko Andren uran ajan protesteja tämän näyttelyiden yhteydessä.

Andre vietti oikeudenkäynnin jälkeen paljon aikaa ulkomailla, ja se myös jonkun verran vaikutti hänen uraansa. 2010-luvulla hän alkoi saada jälleen uudelleen mainetta. Hänen töitään oli vuonna 2013 esillä Venetsian biennaalissa. Andre jatkoi työskentelyä lähes kuolemaansa asti, ja hänen suurikokoinen veistoksensa 5VCEDAR5H julkaistiin 2021. Koko uransa aikana hän teki yli 2 000 veistosta sekä suurin piirtein saman määrän runoja.